IiLo­ve lumo­si iiläiset

Iis­sä Hui­lin­gin näyt­tä­möl­lä jär­jes­tet­tiin IiLo­ve ‑toi­ve­lau­lu­kon­sert­ti sun­nun­tai­na. Kon­sert­tiin pys­tyi toi­vo­maan itsel­le tai lähei­sel­le tär­kei­tä ja mer­ki­tyk­sel­li­siä kap­pa­lei­ta tari­nan kera, jot­ka upea IiLo­ve ‑bän­di sekä usko­mat­to­mat lau­la­jat esittivät.

Kon­sert­tia seu­ra­si yli 600 sil­mä­pa­ria. Pai­kan pääl­le oli löy­tä­nyt yli 400 ihmis­tä ja koti­soh­vil­ta live­lä­he­tyk­se­nä kon­sert­tia kat­soi yli 200 hen­ki­löä. Kon­ser­tin suo­sio yllät­ti, sil­lä kaik­ki eivät edes mah­tu­neet istu­ma­pai­koil­le Hui­lin­gin näyt­tä­möl­le. Työn­te­ki­jät kan­toi­vat lisä­penk­ke­jä etu­ri­viin, mut­ta nekään eivät riit­tä­neet koko ylei­söl­le. Vaik­ka pai­kal­la oli run­saas­ti ylei­söä, oli tun­nel­ma tapah­tu­mas­sa sil­ti intiimi.

Kon­ser­tis­sa kuul­tiin upei­ta sovi­tuk­sia tun­net­tui­hin kap­pa­lei­siin ja kos­ket­ta­via tari­noi­ta surul­li­sis­ta ihmis­koh­ta­lois­ta aina toi­veik­kai­siin sel­viy­ty­mis­ta­ri­noi­hin ja sadun­omai­siin rak­kaus­ta­ri­noi­hin. Kap­pa­lei­ta oli omis­tet­tu van­hem­mil­le, lap­sil­le, sisa­ruk­sil­le, kump­pa­neil­le sekä muil­le läheisille.

Kon­ser­tin ensim­mäi­nen toi­ve oli tul­lut Kat­ril­ta, joka omis­ti Robi­nin Onnel­li­nen kap­pa­leen äidil­leen. Kat­rin äiti sai­ras­tui tam­mi­kuus­sa ja oli hoi­va­ko­dis­sa kat­sel­lut Vain elä­mää ‑ohjel­maa, jon­ka kaut­ta Robi­nin musiik­ki tuli tutuksi.

Pai­kal­la kon­ser­tis­sa oli Jari, joka oli myös esit­tä­nyt toi­veen. Jari ker­toi itse ylei­söl­le tari­nan nuo­ruu­des­taan ja puna­tak­ki­ses­ta tytös­tä, joka pyö­räi­li hän­tä työ­mat­koil­laan vas­taan. Jari oli vil­kuil­lut tyt­töä jo jon­kin aikaa ja tref­fit­kin saa­tiin lopul­ta sovit­tua, vaik­kei Jari muis­ta­nut­kaan sopi­neen­sa tapaa­mis­ta. Tref­fit kui­ten­kin onnis­tui­vat ja rak­kaus­ta­ri­nal­la oli onnel­li­nen lop­pu. Jari oli saa­pu­nut pai­kal­le vuo­sien ajan rin­nal­laan kul­ke­neen puna­tak­ki­sen tytön kans­sa. Jarin toi­ve­kap­pa­le oli Elvik­sen Let it be me.

Allu oli esit­tä­nyt toi­veen kap­pa­lees­ta, jon­ka halusi omis­taa sis­kol­leen. Pik­kusis­kol­la oli tei­ni-ikäi­se­nä todel­la vai­ke­aa ja mon­ta ikä­vää jut­tua sat­tui lyhyen ajan sisään. Sis­ko lopet­ti tuol­loin hänel­le rak­kaan tans­si­har­ras­tuk­sen. Vai­kei­na vuo­si­na Allun sis­ko oli kuin var­jo enti­ses­tä, jos edes sitä­kään. Allu pel­kä­si, ettei sis­ko toi­vu iki­nä vai­keis­ta ajois­ta. Pik­ku­hil­jaa alkoi kui­ten­kin näky­mään toi­pu­mi­sen merk­ke­jä ja kesäl­lä 2022 sisa­ruk­set meni­vät yhdes­sä kave­rei­den kesä­juh­liin, jos­sa sis­ko ampai­si joraa­maan tans­si­lat­tial­le heti kun musiik­ki alkoi soi­da. Allun sis­ko oli vapaa. Hän tans­si takai­sin kiin­ni elämään.

IiLo­ves­sa kuul­tiin musiik­kia lukui­sis­ta eri gen­reis­tä. Kon­ser­tin toi­vo­tuin kap­pa­le oli Fre­de­ri­kin Ii siel­lä on se joki. Muusi­kot esit­ti­vät kap­pa­leen ylei­sö muka­na lau­laen. Lisäk­si kon­ser­tis­sa kuul­tiin Johan­na Iiva­nai­sen oma kap­pa­le Pie­ni hil­jai­nen onni.

Kap­pa­lei­ta tul­kit­si­vat lau­la­jat Johan­na Iiva­nai­nen, Samu­li Kak­ko, Oona-Kari­ta Iso­kos­ki ja Eelis Sau­rio sekä IiLo­ve-bän­di, jon­ka kapel­li­mes­ta­ri­na toi­mi Elias Nis­ka­nen. Tapah­tu­man juon­si­vat Anna Kurt­ti­la ja Jan­ne Rau­das­kos­ki.