Iijo­ki ja Ii

Iijo­ki on 370 km pit­kä joki, joka saa alkun­sa Iijär­ves­tä Kuusa­mon vaa­ra-alu­eel­ta. Ii-alkui­sia vesien nimiä on run­saat 30 sisä-Suo­mes­sa Päi­jän­teen seu­dul­ta Laa­to­kal­le ja Lap­piin. Ne ovat sisä-Suo­men van­ho­jen erän­kä­vi­joi­den hämä­läis­ten anta­mia. Van­hat nimi­muo­dot viit­taa­vat sii­hen, että Ii-ele­men­tis­sä on sen kes­kel­lä ollut den­taa­lis­pi­rant­ti d, joka on säi­ly­nyt mm. Kaa­re­su­van­non nimes­sä Idi­vuo­ma ja Iisal­men ruot­sin­kie­li­ses­sä nimes­sä Idensalmi.

Nimen alku­juu­re­na lie­nee mui­naiss­kan­di­na­vian sana idha, joka mer­kit­si ”juok­se­vas­sa vedes­sä takai­sin vir­taa­vaa vet­tä, kun se tör­mää johon­kin estee­seen”. Sanaa esiin­tyy d‑llisenä Poh­jois-Ruot­sin mur­teis­sa (Kalix, Norrbotten).

Ran­ta­ky­lien talon­po­jat kul­ki­vat kes­kia­jal­la ja vie­lä 1600-luvul­la kalas­ta­mas­sa Iijoen suu­ril­la kalai­sil­la lat­va­jär­vil­lä. Kos­ka Iijoen ala­juok­sul­la oli väke­viä kos­kia, he kek­si­vät hel­pot­taa mat­ko­jaan siten, että nousi­vat mat­kan alao­san Kii­min­ki­jo­kea ja siir­tyi­vät Kii­min­ki­jo­keen las­ke­van Ait­to­jär­ven kaut­ta Iijoen vesis­töön Onta­mo­jär­ven Perä­lam­min kaut­ta ja jat­koi­vat lep­peäm­piä vesiä Tai­val­kos­ken ja Kuusa­mon jär­vil­le. Täs­tä siir­ty­mi­ses­tä joel­ta toi­sel­le jäi muis­tok­si nimi Tai­pa­leen­har­ju, jos­ta sai nimen­sä kylä Pudas­jär­vel­lä nykyi­sen val­ta­tien 20 varrella.

Maan­mit­ta­ri Klaus Klaun­poi­ka piir­si vuon­na 1650 geo­met­ri­seen kart­taan­sa talon­poi­kien hir­sis­tä sal­va­man veto­kou­run hel­pot­ta­maan venei­den, verk­ko­jen ja nuot­tien vetä­mis­tä Tai­pa­leen­har­jul­la Iijoen ja Kii­min­ki­joen välillä.

Voi aja­tel­la, että Iijoes­sa on esiin­ty­nyt mm. Puo­din­kos­keen ja Hel­sin­gin­kos­keen raken­ne­tuis­sa lohi­pa­dois­sa ilmiö­tä takai­sin vir­taa­vas­ta vedes­tä. Poh­jois-Ruot­sin hel­sin­kien hei­moon ja sen lohen­ka­las­tuk­seen viit­taa Iijoen suu­ren kos­ken nimi Helsinginkoski.

Iis­sä ja Hau­ki­pu­taal­la van­ho­jen suku­ni­mien Per­nu ja Päk­ki juu­ri­na ovat skan­di­naa­vi­set nimet Björn ja Späck. Hau­ki­pu­taal­la talon­poi­ka Jaak­ko Per­nun nime­nä esiin­tyy vuo­den 1543 vou­din­maa­kir­jas­sa Jakob Björns­son., siis Jakob Björ­nin­poi­ka. Niin ikään Hau­ki­pu­taan van­han Ervas­ti-nimen taka­na on ruot­sin nimi Ernwast­her, ja Hoo­ka­na-nimi juon­tuu ruot­sin nimes­tä Håkan.

Tai­val­kos­ken suu­ren jär­ven Kur­tin­jär­vi nimi sisäl­tää sak­sa­lai­sen Han­sa-ajan kaup­piai­den ran­ni­kol­le tuo­ma Kurt-hen­ki­lön­ni­mi. Han­san kaup­pi­aat välit­ti­vät poh­joi­ses­ta eri­tyi­ses­ti kalaa (suo­la­tut lohi, sii­ka, ja muik­ku sekä kui­vat­tu hauki).

Jou­ko Vah­to­la, pro­fes­so­ri eme­ri­tus, Kiiminki

Jul­kais­tu 9.4.2024 Ran­ta­poh­jan pai­ne­tus­sa leh­des­sä Kes­kus­te­lem­me ‑osios­sa