Hal­lin kal­los­ta ins­pi­roi­tu­nut lumi­veis­tos ihas­tut­taa Iissä

Kuvan­veis­tä­jä Tii­na Veh­ka­pe­rän veis­tä­mä lumi­veis­tos nousi Iin Ympä­ris­tö­tai­de­puis­toon vii­me vii­kon lopul­la. Maa­nan­tai-ilta­päi­vä­nä teos esi­tel­tiin ylei­söl­le viral­li­ses­ti itse tai­tei­li­jan, kir­jas­to- ja kult­tuu­ri­joh­ta­ja Min­na Halo­sen sekä kun­nan­joh­ta­ja Mar­juk­ka Man­ni­sen toimesta.

Kalt­to-lumi­veis­tos sijait­see heti Ympä­ris­tö­ti­de­puis­ton alku­puo­lel­la ja näkyy komeas­ti myös vie­res­sä kul­ke­val­le Nelos­tiel­le. Teok­sen mal­li­na on toi­mi­nut hal­lin, eli har­maa­hyl­keen pääkallo.

– Aika roh­kean aiheen Tii­na teok­seen­sa valit­si. Vaik­ka hyl­keet niin söpö­jä ovat­kin, niin jos käyt tämän alu­een kalas­ta­jil­ta kysy­mäs­sä, eivät ne mitään kave­rei­ta heil­le ole, vaan tuo­vat kovas­ti haas­tei­ta kalas­tuse­lin­kei­noon, Mar­juk­ka Man­ni­nen tote­si, ja jat­koi kevyemmin:

– Toi­saal­ta nyt kun teok­ses­sa esi­te­tään osit­tain kalut­tu­na tämä hyl­je niin sehän voi olla­kin myös kalas­ta­jien mieleen.

Kel­lo­lai­nen Tii­na Veh­ka­pe­rä ker­too ideoi­neen­sa mel­ko pit­kään, mil­lai­sen teok­sen voi­si Iihin veistää.

– Rak­kaan kol­le­ga­ni San­na Koi­vis­ton norp­pa­veis­tos on tuol­la joel­la kesäi­sin, ja tääl­lä puis­tos­sa on nyt luis­tin­ra­dan myö­tä ollut pää­kal­lo­ke­lit. Pää­tin sit­ten teh­dä pää­kal­lon Koi­vis­ton aiheen ins­pi­roi­ma­na, Veh­ka­pe­rä kertoo.

Veh­ka­pe­rä ei ollut kos­kaan näh­nyt hyl­keen kal­loa, ja sel­lai­sen saa­mi­nen mal­lik­si oli haas­ta­vaa. Pai­kal­li­sil­ta hyl­keen­met­säs­tä­jil­tä kal­lo­ja ei löy­ty­nyt. Lopul­ta Veh­ka­pe­rä sai Oulun yli­opis­tol­ta mal­lik­si hal­lin ja nor­pan kallot.

– Veis­tok­ses­sa on enem­män hal­lia, mut­ta hyvin pal­jon olen käyt­tä­nyt myös tai­teel­lis­ta vapaut­ta. Osa pai­kal­li­sis­ta on tun­nis­ta­nut kal­lon hal­lik­si ihan vaan peto­mais­ten ham­pai­den perusteella.

Veis­tok­sen nimi Kalt­to syn­tyi, kun Veh­ka­pe­rä tut­ki pää­kal­lo­ke­li-sanon­nan juuria.

– Kalt­to on tar­koit­ta­nut tiel­lä ole­vaa jää­kum­pa­ret­ta, ja toi­mi­nut myös erään­lai­se­na hauk­ku­ma­sa­na­na. Ajat­te­lin sen sit­ten sopi­van tähän – hyl­je voi olla merel­lä kävi­jöil­le ärsyt­tä­vä, hai­tal­li­nen kum­pa­re, nau­raa Vehkaperä.

Veh­ka­pe­rä työs­ti Kalt­toa useam­man päi­vän, ja veis­tä­mi­sa­jan­koh­dal­la kelit oli­vat hyvin vaih­te­le­vat. Veis­tä­mis­vii­kol­la läm­pö­ti­lat vaih­te­li­vat ‑25 astees­ta plussakeleihin.

– Lumi on mate­ri­aa­li­na hyvin arvaa­ma­ton. Tähän veis­tok­seen käy­te­tyn lumen koos­tu­mus oli ehkä vai­kein iki­nä, kos­ka se on täyn­nä jää­kok­ka­rei­ta säi­den takia. Teok­seen oli alun perin tar­koi­tus teh­dä enem­män läpi­vien­te­jä, mut­ta lumen koos­tu­muk­sen takia en uskal­ta­nut ottaa riskiä.

Veh­ka­pe­rä kui­ten­kin ker­too naut­ti­neen­sa veis­tok­sen teke­mi­ses­tä eten­kin sik­si, että työs­ken­nel­les­sä saa olla ulkona.

– Pak­ka­nen­kaan ei hai­tan­nut, sil­lä veis­täes­sä tulee läm­min – pet­ke­leen ja rau­ta­sa­han kans­sa saa kun­nol­la käyt­tää krop­paa. Tie­ten­kään pak­kas­ke­leil­lä ei voi teh­dä lii­an pit­kää päi­vää, että keho jak­saa koko veis­tä­mis­pro­ses­sin ajan eikä satu revähdyksiä.

Sekä pai­kal­li­set että turis­tit ovat Veh­ka­pe­rän mukaan jo veis­tä­mis­vai­hees­sa kiin­nos­tu­neet teoksesta.

– Ihmi­set ovat jää­neet pori­se­maan ja olleet tosi koh­te­liai­ta ja ystä­väl­li­siä – eten­kin pai­kal­li­set lap­set ja nuo­ret ovat olleet iha­nan tsemppaavia.

Veh­ka­pe­rän oma lem­piyk­si­tyis­koh­ta teok­ses­ta on havait­ta­vis­sa illan hämärtyessä.

– Kuu­den aikoi­hin illal­la ajas­te­tut spot­ti­va­lot syt­ty­vät, ja edes­tä päin kat­sot­tu­na ham­pai­siin osoit­taa hyvin dra­maat­ti­nen valo.

Kalt­to-veis­tos on esil­lä niin kau­an kuin säi­tä riit­tää, mut­ta vähin­tään maa­lis­kuun lop­puun. Tai­de­kes­kus Kult­tuu­ri­Kaup­pi­lan tuot­ta­man teok­sen toteu­tuk­ses­sa oli­vat muka­na myös Iipa­ja ja Iin kun­nan yhdyskuntapalvelut.