Kuvanveistäjä Tiina Vehkaperän veistämä lumiveistos nousi Iin Ympäristötaidepuistoon viime viikon lopulla. Maanantai-iltapäivänä teos esiteltiin yleisölle virallisesti itse taiteilijan, kirjasto- ja kulttuurijohtaja Minna Halosen sekä kunnanjohtaja Marjukka Mannisen toimesta.
Kaltto-lumiveistos sijaitsee heti Ympäristötidepuiston alkupuolella ja näkyy komeasti myös vieressä kulkevalle Nelostielle. Teoksen mallina on toiminut hallin, eli harmaahylkeen pääkallo.
– Aika rohkean aiheen Tiina teokseensa valitsi. Vaikka hylkeet niin söpöjä ovatkin, niin jos käyt tämän alueen kalastajilta kysymässä, eivät ne mitään kavereita heille ole, vaan tuovat kovasti haasteita kalastuselinkeinoon, Marjukka Manninen totesi, ja jatkoi kevyemmin:
– Toisaalta nyt kun teoksessa esitetään osittain kaluttuna tämä hylje niin sehän voi ollakin myös kalastajien mieleen.
Kellolainen Tiina Vehkaperä kertoo ideoineensa melko pitkään, millaisen teoksen voisi Iihin veistää.
– Rakkaan kollegani Sanna Koiviston norppaveistos on tuolla joella kesäisin, ja täällä puistossa on nyt luistinradan myötä ollut pääkallokelit. Päätin sitten tehdä pääkallon Koiviston aiheen inspiroimana, Vehkaperä kertoo.
Vehkaperä ei ollut koskaan nähnyt hylkeen kalloa, ja sellaisen saaminen malliksi oli haastavaa. Paikallisilta hylkeenmetsästäjiltä kalloja ei löytynyt. Lopulta Vehkaperä sai Oulun yliopistolta malliksi hallin ja norpan kallot.
– Veistoksessa on enemmän hallia, mutta hyvin paljon olen käyttänyt myös taiteellista vapautta. Osa paikallisista on tunnistanut kallon halliksi ihan vaan petomaisten hampaiden perusteella.
Veistoksen nimi Kaltto syntyi, kun Vehkaperä tutki pääkallokeli-sanonnan juuria.
– Kaltto on tarkoittanut tiellä olevaa jääkumparetta, ja toiminut myös eräänlaisena haukkumasanana. Ajattelin sen sitten sopivan tähän – hylje voi olla merellä kävijöille ärsyttävä, haitallinen kumpare, nauraa Vehkaperä.
Vehkaperä työsti Kalttoa useamman päivän, ja veistämisajankohdalla kelit olivat hyvin vaihtelevat. Veistämisviikolla lämpötilat vaihtelivat ‑25 asteesta plussakeleihin.
– Lumi on materiaalina hyvin arvaamaton. Tähän veistokseen käytetyn lumen koostumus oli ehkä vaikein ikinä, koska se on täynnä jääkokkareita säiden takia. Teokseen oli alun perin tarkoitus tehdä enemmän läpivientejä, mutta lumen koostumuksen takia en uskaltanut ottaa riskiä.
Vehkaperä kuitenkin kertoo nauttineensa veistoksen tekemisestä etenkin siksi, että työskennellessä saa olla ulkona.
– Pakkanenkaan ei haitannut, sillä veistäessä tulee lämmin – petkeleen ja rautasahan kanssa saa kunnolla käyttää kroppaa. Tietenkään pakkaskeleillä ei voi tehdä liian pitkää päivää, että keho jaksaa koko veistämisprosessin ajan eikä satu revähdyksiä.
Sekä paikalliset että turistit ovat Vehkaperän mukaan jo veistämisvaiheessa kiinnostuneet teoksesta.
– Ihmiset ovat jääneet porisemaan ja olleet tosi kohteliaita ja ystävällisiä – etenkin paikalliset lapset ja nuoret ovat olleet ihanan tsemppaavia.
Vehkaperän oma lempiyksityiskohta teoksesta on havaittavissa illan hämärtyessä.
– Kuuden aikoihin illalla ajastetut spottivalot syttyvät, ja edestä päin katsottuna hampaisiin osoittaa hyvin dramaattinen valo.
Kaltto-veistos on esillä niin kauan kuin säitä riittää, mutta vähintään maaliskuun loppuun. Taidekeskus KulttuuriKauppilan tuottaman teoksen toteutuksessa olivat mukana myös Iipaja ja Iin kunnan yhdyskuntapalvelut.