Oijärven rannasta Eino Nyman on hypännyt pyöränsä selkään tänä vuonna melkein joka päivä ja kilometrejä on kertynyt tällekin vuotta jo hurja määrä. Lokakuun 19. päivä Nyman saavutti viime vuoden ennätyskilometrit 16 708 ja 28.10. meni rikki 17 000 kilometriä.
– Kyllähän se hieman hurjalta luvulta tuntuu. Viime vuoden vauhdilla en olisi päässyt ennätykseen, mutta lisäsin vauhtia heinäkuun alusta ja aloin polkemaan 80 kilometrin lenkkejä päivittäin. 40 aamulla ja sama illalla, Nyman hymyilee.
Ennätysvauhtiin pitkän linjan urheilijan siivitti myös hyvät kelit. Ainoastaan alkuvuoden kylmimmät säät ja liukkaat tiet hidastivat ajoittain vauhtia. Montaa päivää häneltä ei ole jäänyt pyöräilemättä ja lentsuiltakin Nyman on säästynyt.
– Muutaman kerran vesisade on yllättänyt ja tänä vuonna on ollut todella kovia tuulia. Silloin tuntuu kuin seinää vasten polkisi.
Tammi- ja helmikuussa kilometrejä kertyi reilut 700 per kuukausi ja maaliskuun loppuun mennessä kilsat jo tuplaantuivat. Kesäkuusta syyskuuhun Eikka pyöräily yli 2000 kilometriä kuukausittain tarkoista kirjauksista selviää. Kirjaa hän onkin pitänyt liikutuista kilometreistä, kalasaaliista ja keleistä jo melkein viisi vuosikymmentä. Pisimmät yhdensuuntaiset pyöräilymatkat ovat suuntautuneet muun muassa Kemiin, jossa hän yöpyy yön yli ennen kotimatkaa ja Iin keikkojakin on vuoteen mahtunut useampia. 91 kilometrin mittaista Yli-Iin ja Yli-Olhavan kautta kotiin kulkevaa reissuakin hän on tälle vuotta tehnyt.
– Kuivaniemi-Simo väli ei ole hyvä pätkä kovan liikenteen vuoksi, mutta Simosta eteenpäin on hyvät pyörätiet. Hyvä ja mieluinen reitti on ollut kodista Vaajaojantien ja Tannilan keskustan kautta takaisin Oijärvelle ja kotiin. Matkaa kertyy semmoinen reilu 60 kilometriä.
Pyörääkin on vuoden aikana huollettu asianmukaisesti ja kuluvia osia on vaihdettu.
– Ennemmin vaihdan vähän etukäteen, jotta pyörä ei hajoa tuolla matkan varrella, Eikka nauraa.
Vuoteen on kuulunut pyöräilyn lisäksi niin hiihtoa, kävelyä kuin soutamistakin. Ja tietenkin aikaa on kulunut myös Oijärven Nuorisoseuran kanssa touhutessa ja Sampolan talkoissa. Pyöräilykausi ei kuitenkaan ole vielä paketissa ja Eikan varmasti näkee Oijärvellä pyörän selässä edelleen.
– Liukkailla on ikävä polkea tien reunaa. Kun lumi tulee maahan asti pysyvästi ja tiet tasoittuvat niin silloin on taas hyvä polkea.
Mitä Eikka ajattelee pitkillä pyöräretkillä ja tuntuuko yksin polkeminen yksinäiseltä?
– Minähän mietin kaikenlaista laidasta laitaan kun poljen, Eikka naurahtaa ja jatkaa; ei ole yksinäistä, monet kyllä käskevät käymään pyörälenkeillä kahvilla, mutta minä otan pyöräilyn pyöräilynä ja kahvittelut sitten kahvitteluina.