Avoi­met ovet toi­vat ylei­sö­ryn­täyk­sen voimalaitokselle

Raa­sa­kan voi­ma­lai­tok­sel­la jär­jes­tet­tiin lau­an­tai­na Avoi­met ovet ‑tapah­tu­ma, joka veti väkeä kuin suu­rem­pi urhei­lu­juh­la. Esit­te­ly­kier­rok­sil­le lai­tok­sen sisään jono­tet­tiin, ja mak­ka­rat, kah­vit ja pul­lat kato­si­vat vik­ke­lään tah­tiin kävi­jöi­den sui­hin. Heti ensim­mäis­ten vie­rai­li­joi­den jou­kos­sa oli myös lukui­sia jo elä­köi­ty­nei­tä enti­siä työntekijöitä.

– Täy­tyy­hän sitä tul­la kat­so­maan, vie­lä­kö tääl­lä omien kät­ten jäl­ki näkyy, myhäi­li­vät he joukolla.

Esit­te­ly­kier­ros­ten aluk­si kävi­jöil­le puhui PVO-Vesi­voi­man toi­mi­tus­joh­ta­ja Jani Pul­li, joka muun muas­sa ker­toi vesi­voi­man yhä kat­ta­van noin puo­let maam­me uusiu­tu­val­la ener­gial­la tuo­te­tus­ta säh­kös­tä. Lisäk­si vesi­voi­mal­la on suu­ri mer­ki­tys sää­tö­voi­man tuot­ta­mi­ses­sa esi­mer­kik­si tuu­li­voi­mal­le. Raa­sa­kan vuon­na 1971 val­mis­tu­neen voi­ma­lai­tok­sen his­to­ri­aa Pul­li ava­si niin ikään samoin kuin voi­ma­lai­tok­sen tuo­reim­pia uudistuksia.

– Voi­ma­lai­tok­sen aloit­taes­sa oli toi­min­nas­sa kak­si gene­raat­to­ria, ja kol­mas aloit­ti toi­min­tan­sa vuon­na 1997. Uusim­mat uudis­tuk­set alkoi­vat vuon­na 2018, jol­loin lai­tok­sen jär­jes­tel­miä uusit­tiin laa­jas­ti uusin­ta tek­niik­kaa ja digi­ta­li­saa­tio­ta hyö­dyn­täen. Uudet jär­jes­tel­mät mah­dol­lis­ta­vat­kin nyt entis­tä tar­kem­mat sää­döt ja vir­tauk­sen hyödyntämisen.

Lai­tok­sen sisä­ti­lo­ja ja veden vir­taa­man muut­tu­mis­ta säh­kök­si valot­ti vie­rai­li­joil­le PVO-Vesi­voi­man käyt­tö­pääl­lik­kö Ant­ti-Pek­ka Sipo­la, jon­ka vas­tuul­la ovat myös muut Iijoen voi­ma­lai­tok­set. Aluk­si hän esit­te­li voi­ma­lan toi­min­taa pie­nois­mal­lin avul­la, jos­ta sel­vi­si­vät niin veden tulo- kuin pois­tu­mis­reit­ti, juok­su­pyö­rän sijain­ti ja toi­min­ta sekä gene­raat­to­rin kyky muut­taa pyö­ri­vä lii­ke säh­kök­si. Lopuk­si säh­kö siir­tyy kaa­pe­loin­tien kaut­ta muun­ta­jal­le ja edel­leen säh­kö­lin­jaa myö­ten Fingri­din kantaverkkoon.

– Nykyi­sin voi­ma­lai­tok­set etä­oh­ja­taan Tam­pe­reel­ta käsin, joten päi­vi­sin tääl­lä ei vält­tä­mät­tä tar­vit­si­si kenen­kään olla töis­sä, ellei ole huol­to­töi­tä teh­tä­vä­nä. Jos jotain niin poik­kea­vaa val­vo­mol­la huo­ma­taan, ettei auto­maa­tio sitä itse kor­jaa, tulee pai­kal­lis­ta­sol­le ilmoi­tus, ja vii­kon­lop­pui­sin­kin on päi­vys­tys myös pai­kal­li­ses­ti val­mius­ti­las­sa. Myös suo­jao­mi­nai­suu­det on auto­ma­ti­soi­tu vika­ti­lan­tei­den ja säh­kö­kat­ko­jen varalta.

Säh­kön tuo­tan­to ohjau­tuu kysyn­nän­kin mukaan siten, että lai­tos voi yöai­kaan olla jopa pysäh­dyk­sis­sä, kun säh­kön kulu­tus on pien­tä. Sil­loin voi­ma­lai­tok­sen ylä­al­las toi­mii akun tavoin kerä­ten vettä.

– Myös Iijoen ylä­juok­sun sään­nös­tel­lyt Kos­ton- ja Irni­jär­vi toi­mi­vat vesi­voi­man akkui­na, jois­ta tal­vel­la vesi­mää­rien olles­sa alim­mil­laan pääs­te­tään lisä­vet­tä ala­vir­taan, ja jot­ka täyt­ty­vät taas kevät­tul­van aikaan. Siten saa­daan taat­tua riit­tä­vä säh­kön­tuo­tan­to myös sii­hen aikaan vuot­ta, kun tar­ve on suurimmillaan.

Sipo­lan mukaan ison­kin yllät­tä­vän häi­riön jäl­keen voi­ma­lai­tos on mah­dol­lis­ta saa­da nopeas­ti uudel­leen käyn­tiin sekä säh­köä verk­koon, kos­ka vesi­voi­ma­lan saa käyn­tiin myös ilman alkusäh­köä, mitä monet muut voi­ma­lat käyn­nis­tyäk­seen kui­ten­kin tarvitsevat.

Raa­sa­kan voi­ma­lai­tos on Iijoen voi­ma­lois­ta suu­rin kol­mel­la koneis­tol­laan ja 21:n met­rin putous­kor­keu­del­laan. Voi­ma­lan kun­nos­tus jat­kuu jäl­leen ensi vuon­na, kun sen toi­sen koneis­ton staat­to­ri uusitaan.

Staat­to­rin uusi­mi­nen on osa voi­ma­lan perus­kun­nos­tus­oh­jel­maa, ja uusi staat­to­ri kor­vaa 1970-luvul­ta peräi­sin ole­van alku­pe­räi­sen koneis­ton osan, jon­ka kun­to on osoit­ta­nut hei­ken­ty­mi­sen merk­ke­jä. Gene­raat­to­rin pää­osat ovat staat­to­ri ja sen sisäl­lä pyö­ri­vä roottori.