Oijärvellä syntynyt metsänvartijan poika Esko Vakkuri oli 12-vuotias, kun isä Jalmari antoi hänelle sahan ja kirveen sanoen, että sinun on aika alkaa ansaita omaa tienestiä. Siitä alkoivat metsähommat ensin savotoilla ja sitten Metsähallituksen palveluksessa tukinmittauksessa, puun leimauksessa ja istutuksissa.
Nykyisin Oulun Kastellissa asuva Vakkuri täytti 90 vuotta 12. kesäkuuta, mutta syntymäpäiviä vietetään lauantaina 15. kesäkuuta hänen synnyinkodissaan Vakkurin talossa Kivijoen törmällä. Kesäisin hän viettää pidempiä aikoja Oijärven kodissa, joka on 120 vuotta vanha, alkujaan metsänvartijan talo.
Vakkuri syntyi 8‑lapsisen sisarusparven kuopukseksi ja aloitti koulunkäynnin oman kylän koulussa. Nykyisin Oijärvellä on enää vähän vakituisia asukkaita, mutta kesäasukkaita sitäkin enemmän.
Eskon puoliso Nanni, omaa sukua Särkiaho, oli oman kylän tyttöjä. Nuoripari asui aluksi Ruoholan koululla, missä vaimo toimi vahtimestarina ja keittäjänä. Myöhemmin työ vei heidät asumaan Kuivaniemen kirkonkylän koululle.
Esko työskenteli Kuivaniemen kunnalla erilaisissa tehtävissä, kunnes kouluttautui vankeinhoitoalalle ja aloitti työt Oulun lääninvankilassa. Asuinpaikaksi tuli Pateniemi. Pariskunnalle syntyi viisi lasta, kaksi tyttöä ja kolme poikaa. Lapsenlapsia on 20.
Vartijan tehtävistä hän jäi eläkkeelle yli 30 vuotta sitten, 25 vuoden palveluksen jälkeen. Ammattiaan hän muistelee vaativana, sillä työ edellytti psykologisia taitoja. Työ ei ollut fyysisesti raskasta, mutta henkisesti vaativaa. Vuosikymmeniä sitten vankeinhoidossa tapahtui muutoksia siten, että ajan myötä kuri höllentyi.
Eläkevuosina harrastuksiin kuului laulaminen eläkeläisten kuorossa Pateniemessä. Vakkurit asuivat sittemmin Oulun Metsokankaalla. Leskeksi Esko Vakkuri jäi keväällä 2019.
Pitkän iän salaisuudesta kysyttäessä Vakkuri arvelee, että säännölliset elämäntavat ja liikunta ovat olleet ehkä keskeisiä. Varmasti kuntosalilla on ollut suuri merkitys siihen, että kunto on pysynyt hyvänä.
Nykyisin kodin lähellä ei ole kuntosalia, mutta päivittäiset kävelylenkit kuuluvat päivittäisiin rutiineihin, ja kotona on kuntopyörä ja soutulaite. Kerran viikossa hän osallistuu päivätoimintaan Hiirosessa, missä myös syödään, mutta muuten hän touhuaa itse syömiset. Toki kaupan valmisruuat helpottavat arkea. Kotiapua hän saa tarpeen mukaan. Armeja-aikana hän sai koulutusta keittiöhommiin ja työskenteli tilapäisesti kokkina lääninvankilassa.
Haastatteluhetkeen Vakkuri oli paistanut lättyjä tarjottavaksi toimittajalle kahvin kera. Televisio oli taustalla auki, sieltä tuli yleisurheilun EM-kisalähetys. Yleisurheilun lisäksi hän seuraa innolla hiihtokilpailuja talvella.
– Penkkiurheilu voi olla vaarallista, koska television ääreen on helppo juuttua, vaikka pitäisi liikku, naurahtaa Vakkuri.
Rantapohja-lehden tilaaja Vakkuri on ollut vuosikymmeniä ja seuraa lehdestä Iin kuntaan nykyisin kuuluvan Kuivaniemen sekä muiden Rantapohjan alueiden kuulumisia.
Nykyisestä vanhustenhuollosta hän toteaa, että avun hankkiminen on pitkälti kunkin omalla vastuulla. Siksi mietityttääkin, miten pärjäävät ne ikäihmiset, jotka eivät kykene itse huolehtimaan asioistaan tai joilla ei ole läheisiä?
Omasta terveydentilastaan hän kertoo, että kuusikymppisenä oli vakava paikka sydäntapahtuman vuoksi. Silloin yliopistollisessa sairaalassa saatu hoito ja lääkkeet olivat ratkaisevia, eikä operaatioita tarvinnut tehdä.
Oijärvelle Esko Vakkuri lähtee syntymäpäivien viettoon huomenna perjantaina. Lauantaina odotetaan vieraita Vakkurin talolle (Pentinniementie 113).