Ystä­vän­päi­vä voi olla joka päivä

Par­tu­ri-kam­paa­mo Tiu­ku Hau­ki­pu­taal­la täyt­tää hel­mi­kuus­sa ystä­vän­päi­vän aikoi­hin 20 vuot­ta. Kos­ka kah­vi­päi­vän jär­jes­tä­mi­seen merk­ki­päi­vän kun­niak­si liik­kees­sä oli­si ollut koro­na­ti­lan­teen takia epä­var­maa, yrit­tä­jä Riit­ta Vii­ni­ka­no­ja päät­ti lah­joit­taa tar­joi­luun ajat­te­le­man­sa sum­man hyvän­te­ke­väi­syy­teen ja krii­si­per­hei­den auttamiseen.

Kah­vi­päi­vään ajat­te­le­mal­laan sum­mal­la hän on hank­ki­nut lah­joi­tet­ta­vak­si päi­vit­täis­ta­va­roi­ta kuten las­ten­ruo­kaa, hygie­nia­tuot­tei­ta ja kah­via, jot­ka Hau­ki­pu­taan seu­ra­kun­nan dia­ko­nia­työ on lupau­tu­nut toi­mit­ta­maan tar­vit­si­joil­le. Lah­joi­tuk­sia jaet­ta­vak­si hän on lisäk­si saa­nut myös yhteistyökumppaneiltaan.

– Olen todel­la iloi­nen, jos voin näin aut­taa vai­keas­sa tilan­tees­sa ole­via. Tie­dän, että monis­sa per­heis­sä on tiuk­kaa, ja apu tulee var­mas­ti tarpeeseen.

Ystä­vän­päi­vää vie­te­tään ensi maa­nan­tai­na 14.2., jol­loin muis­te­taan lähei­siä ja ystä­viä. Päi­vä pysäyt­tää miet­ti­mään aut­ta­mis­ta myös laa­jem­min. Riit­ta Vii­ni­ka­no­jan mie­les­tä ystä­vän­päi­vä on pai­kal­laan, mut­ta ystä­vän­päi­vä voi olla joka päi­vä. Voim­me huo­mioi­da kans­saih­mi­siä vaik­ka vain kysy­mäl­lä, mitä sinul­le kuu­luu? On monia kana­via aut­taa myös hei­tä, joi­ta emme itse hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti tunne.

Riit­ta Vii­ni­ka­no­jal­le sosi­aa­li­nen kans­sa­käy­mi­nen ja toi­sen ihmi­sen huo­mioi­mi­nen on luon­teen­omais­ta ja läheis­tä myös amma­tin kaut­ta. Kun kuun­te­lee ja on val­mis aut­ta­maan toi­sia, myös itse saa tukea ja apua tarvittaessa.

– Itse­kin voin luot­taa sii­hen, että ympä­ril­lä on aina ihmi­siä, joi­den puo­leen voin kään­tyä, hän kiittelee.

Riit­ta Vii­ni­ka­no­jan ystä­vä- ja tut­ta­va­pii­ri on laa­ja, ja hänen van­hin ystä­vän­sä on 96-vuo­tias. Ystä­vyys ei kat­so ikää. Kaik­ki ihmi­set tar­vit­se­vat ystä­vän, lähei­siä ja kai­paa­vat seu­raa, huo­len­pi­toa ja välittämistä.

Kun­nioi­tus ja arvos­tus sota­ve­te­raa­ne­ja ja ikäih­mi­siä koh­taan kum­pu­aa kodin perin­tö­nä. Riit­ta Vii­ni­ka­no­ja vart­tui 8‑lapsisessa per­hees­sä Yli­kii­min­gin Some­ro­vaa­ras­sa. Isä oli sota­va­te­raa­ni ja äiti kodin huo­leh­ti­va hen­ge­tär, joka lei­poi läm­pi­mäi­siä kou­lus­ta tuli­joil­le. Sisa­rus­par­ves­sa val­lit­see edel­leen tii­vis yhteys, vaik­ka päi­vit­täin ei yhtey­des­sä oltaisikaan.

15 vuo­den ajan Vii­ni­ka­no­ja on jär­jes­tä­nyt yhteis­työ­kump­pa­nei­den kans­sa sota­ve­te­raa­nien hem­mot­te­lu­päi­vää Hau­ki­pu­taal­la. Vuo­si vuo­del­ta vete­raa­nien rivit ovat harventuneet.

Tiu­ku on hel­kän­nyt 20-vuo­ti­sen toi­min­tan­sa aika­na Hau­ki­pu­taal­la ja Kel­los­sa. Nykyi­sel­lä pai­kal­laan Revon­tien 2:n lii­ke­ta­los­sa yri­tys on toi­mi­nut nyt kak­si vuot­ta. Unel­ma-alal­laan Riit­ta Vii­ni­ka­no­ja on toi­mi­nut jo 37 vuo­den ajan, aluk­si vie­raan pal­ve­luk­ses­sa ja myös alan opet­ta­ja­na Hau­ki­pu­taan ammattioppilaitoksessa.

Par­tu­ri-kam­paa­jak­si ryh­ty­mi­nen oli hänel­le itses­tään sel­vää jo pik­ku tyt­tö­nä. Amma­tin­va­lin­taa ei ole tar­vin­nut kos­kaan katua, vaik­ka eihän arki ole kenel­lä­kään aina yhtä juhlaa.

20 vuot­ta sit­ten Ran­ta­poh­jas­sa jul­kais­tus­sa haas­tat­te­lus­sa Tiu­kun avat­tua oven­sa Kel­lon lii­ke­kes­kuk­ses­sa, yrit­tä­jä toi­voi edes­sä ole­van pit­kä ja tasai­nen lei­pä. Sel­lai­nen se on ollutkin.

Koro­na-aika on ollut ennen koke­ma­ton­ta ja koet­te­le­vaa yrit­tä­jil­le kuin kai­kil­le muillekin.

– Toi­vot­ta­vas­ti täl­lais­ta aikaa ei tar­vit­se tois­ta ker­taa kokea. Tule­vaan on aut­ta­nut usko, että täs­tä­kin selvitään.

Työ­tään Riit­ta Vii­ni­ka­no­ja kuvaa luon­teel­leen pas­se­lik­si. Työ ei ole pel­käs­tään hius­ten leik­kaa­mis­ta ja lait­ta­mis­ta, vaan koko­nais­val­tai­nen pal­ve­luam­mat­ti, jos­sa koh­taa ihmis­ten koko kir­jon. Eri­lai­suus on rik­kaus. Pisim­mät asia­kas­suh­teet ovat kes­tä­neet vuosikymmeniä.

– Kii­tol­li­nen olen asiak­kail­le­ni ja yhteis­työ­kump­pa­neil­le­ni täs­tä matkasta.

Omas­sa arjes­saan Riit­ta Vii­nin­ka­no­ja naut­tii lei­po­mi­ses­ta ja ruu­an­lai­tos­ta. Lei­po­mi­nen on mitä par­hain­ta taki­na­te­ra­pi­aa. Lau­la­mi­ses­ta ja musii­kis­ta on tul­lut vuo­sien var­rel­la yhä mie­lui­sam­pi voi­ma­va­ra. Elä­mäs­sä tär­kein tuki­pi­la­ri on oma per­he ja lähei­set. Lap­sen­lap­sien myö­tä mum­mous on avan­nut uusia iha­nia ilonaiheita.