Vir­kis­tys­tä ja iloi­sia koh­taa­mi­sia Espe­rin hoi­va­ko­dis­sa Haukiputalla

Ponia­je­lua, mak­ka­ran­pais­toa, muka­vaa yhdes­sä­oloa ja ulkoi­lua kuu­lui aurin­koi­sen syys­päi­vän ohjel­maan Espe­rin hoi­va­ko­dis­sa San­ta­hol­mal­la vii­me vii­kol­la. Vir­kis­tys­päi­vän ideoi oppi­so­pi­muk­sel­la lähi­hoi­ta­jak­si opis­ke­le­va Tui­ja Kemp­pai­nen, joka työs­ken­te­lee Espe­ris­sä. Pie­ni­muo­toi­sen tapah­tu­man jär­jes­tä­mi­nen kuu­lui yhte­nä osa­na hänen opin­toi­hin­sa näyttötyönä.

Päi­vän ohjel­ma toteu­tet­tiin yhdes­sä hoi­va­ko­din hen­ki­lös­tön kans­sa ja mukaan päi­vään kut­sut­tiin myös asuk­kai­den omai­sia. Suloi­nen shet­lan­nin­po­ni Ami ihas­tut­ti myös lap­si­vie­rai­ta, ja kyy­tiä hoi­va­ko­din piha­maal­la tar­jot­tiin kai­kil­le halukkaille.

– Kun aloin suun­ni­tel­la tapah­tu­maa, minul­la tuli heti mie­leen pyy­tää mukaan ponia Alar­mi Stable­sin tal­lil­ta Taa­tan­pe­räl­tä, ja se sopi hyvin Sep­po Pek­ka­lal­le. Näin asuk­kaat pää­si­vät kär­ry­aje­lul­le ken­ties veres­tä­mään van­ho­ja muis­to­ja ja tie­ten­kin myös rap­sut­ta­maan ponia.

Oulus­sa asu­val­la Vir­pi Kai­vo­rin­teel­lä oli sopi­vas­ti töis­tä vapaa­ta ja kun kak­sos­po­jat Veik­ko ja Väi­nö pää­si­vät kou­lus­ta, he kii­ruh­ti­vat Espe­riin. Vir­pin äiti Anna-Lii­sa Vei­jo­la sai pai­kan Espe­ris­tä Hau­ki­pu­taal­ta, kun Kui­va­nie­men hoi­vao­sas­to suljettiin.

– Hie­no jut­tu, nyt on lyhyem­pi mat­ka tul­la hän­tä tapaa­maan. Myös Anna-Lii­san sisar Hel­vi Vää­nä­nen asuu myös Espe­ris­sä, jol­loin kumm­pai­se­kin voi tava­ta samal­la kertaa.

Vir­pi Kavo­rin­teen mie­les­tä vir­kis­tys­päi­vä ponia­je­lui­neen oli tosi kiva. On hyvä idea tuo­da myös eläi­miä van­hus­ten ilok­si. Eläi­met voi­vat olla hyvin tera­peut­ti­sia, kun nii­tä saa rap­sut­taa ja hoi­va­ta. Kak­sos­po­jat Veik­ko ja Väi­nö käy­vät myös Espe­ris­sä aina kun ehti­vät. He saa­vat usein vas­ta­ta hoi­va­ko­din väen kysy­myk­siin olet­te­ko kaksosia?

Espe­rin tii­mi­vas­taa­va Anu Hon­ka­nen ker­toi, että taan­noin erään asiak­kaan toi­ve oli, että sai­si­pa vie­lä ker­ran pitää kis­saa sylis­sä. Sitä toi­vet­ta ei ollut vai­kea toteuttaa.

– Meil­lä tääl­lä on vie­rail­lut kis­so­ja ja koiria.

Eri­lai­set virik­keet, lii­kun­ta ja ulkoi­lu ovat tär­kei­tä asioi­ta asuk­kail­le, ja nii­tä on hoi­va­ko­din arjen ohjel­mas­sa joka päi­vä kun­kin asuk­kaan kun­non ja voi­ma­va­ro­jen mukaan. Asuk­kaat voi­vat osal­lis­tua myös hoi­va­ko­din päi­vit­täi­siin arkias­ka­reis­sin sekä har­ras­te­ryh­miin. Hoi­va­ko­dis­sa vie­te­tään yhdes­sä myös vuo­tuis­juh­lia ja syn­ty­mä­päi­viä. Myös esiin­ty­jiä käy ilah­dut­ta­mas­sa asuk­kai­ta. Sään­nöl­li­nen vie­rai­li­ja on muusik­ko Jore Sil­ta­la, jon­ka tah­dis­sa pis­te­tään toi­si­naan tanssiksikin.

Tie­ten­kin myös omais­ten käyn­nit ovat asuk­kail­le tär­kei­tä, ja vie­rai­li­joi­ta käy­kin talos­sa muka­vas­ti. Täl­lä het­kel­lä käy sään­nöl­li­ses­ti myös yksi vapaa­eh­toi­nen ulkoiluttaja.

Anu Hon­ka­sen mukaan Espe­rin hen­ki­lös­tö­ti­lan­ne on hyvä, eikä hoi­va­ko­dis­sa pode­ta hoi­ta­ja­pu­laa. Vaki­tuis­ta hen­ki­lö­kun­taa on 20 plus kym­men­kun­ta keikkatyöntekijää.

Espe­ri hoi­va­ko­ti San­ta­hol­ma avat­tiin vuon­na 2015. Kah­des­sa ryh­mä­ko­dis­sa on yhteen­sä 30 paik­kaa ikäih­mi­sil­le ja muis­ti­sai­rail­le vaki­tui­seen tai tila­päi­seen asu­mi­seen. Täl­lä het­kel­lä kaik­ki pai­kat ovat täynnä.

Timo Kesä­läi­nen tuli kat­so­maan 99-vuo­tias­ta isään­sä, Kar­ja­las­ta syn­tyi­sin ole­vaa Vei­jo Kesä­läis­tä Espe­riin. Hän oli iloi­nen voi­des­saan osal­lis­tua vir­kis­tys­päi­vään isän kave­ri­na. Muka­na hänel­lä oli pus­sil­li­nen pork­ka­noi­ta, kos­ka tie­dos­sa oli, että pai­kal­la on myös poni viih­dyt­tä­mäs­sä asukkaita.

– Olen todel­la onnel­li­nen, että isä pää­si tän­ne hoi­va­ko­tiin vii­me vuo­den lopul­la. Vel­jes­ko­dis­ta ei löy­ty­nyt paik­kaa. Pal­jon on nyt huol­ta pois. Sisa­re­ni asuu Hau­ki­pu­taal­la ja käy usein kat­so­mas­sa isää, mikä on hie­noa, sil­lä itse asun kau­em­pa­na. Olem­me todel­la tyy­ty­väi­siä hoi­toon ja hoi­vaan, Kesä­läi­nen kiitteli.

Vei­jo Kesä­läi­nen kävi myös poni­kär­ryn kyy­dis­sä, ja mikä ainut­laa­tuis­ta, samoil­la rat­tail­la hänen kans­saan istui toi­nen Espe­rin hoi­va­ko­din 99-vuo­tias asukas.

Tui­ja Kemp­pai­nen Hau­ki­pu­taal­ta aloit­ti kevääl­lä oppi­so­pi­mus­opis­ke­lun lähi­hoi­ta­jak­si Suo­men Dia­ko­niao­pis­tos­sa (DIAK) ja työs­ken­te­lee oppi­so­pi­muk­sel­la Espe­ris­sä San­ta­hol­mal­la. Hän on aiem­mal­ta amma­til­taan eri­tyis­lii­kun­na­noh­jaa­ja ja täl­lä het­kel­lä vir­ka­va­paal­la Oulun kau­pun­gil­ta. Hän on työs­ken­nel­lyt 21 vuot­ta kun­nan ja kau­pun­gin pal­ve­luk­ses­sa aloit­taen uimao­pet­ta­ja­na, kun Vesi-Jatu­li avat­tiin 2003.

Lähi­hoi­ta­jao­pin­toi­hin hänet innos­ti halu kokeil­la uut­ta ammat­tia. Sikä­li ala ei ole ihan uusi, sil­lä eri­tyis­lii­kun­na­noh­jaa­ja­na hän on työs­ken­nel­lyt pal­jon ikäih­mis­ten ja eri­tyis­ryh­mien paris­sa niin uima­hal­lil­la kuin muis­sa­kin toimipaikoissa.

Tui­ja Kemp­pai­nen ker­too, että oppi­so­pi­mus­kou­lu­tus on hänel­le juu­ri pas­se­li opis­ke­lu­muo­to ja vas­tan­nut täy­sin odo­tuk­sia. Hänet on otet­tu Espe­ris­sä todel­la hyvin vas­taan. Hänen omaoh­jaa­ja työ­pai­kal­la on Outi Paran­tai­nen.

– Tääl­lä on hyvä ilma­pii­ri niin, että kaik­ki aut­ta­vat toi­si­aan. Olen saa­nut opas­tus­ta ja neu­vo­ja aina tar­vit­taes­sa ja toi­mia myös oma-aloitteisesti.

Opis­ke­lu­ryt­mi kak­si­vuo­ti­ses­sa oppi­so­pi­mus­kou­lu­tuk­ses­sa on sel­lai­nen, että vii­kos­sa on yksi lähi­päi­vä kou­lul­la sekä teh­tä­viä ja verk­ko­kurs­se­ja, mut­ta muu­toin työs­ken­nel­lään käy­tän­nön työs­sä, mis­sä Tui­ja Kemp­pai­sen mukaan oppii parhaiten.

– Tämä työ on tem­pais­sut minut mukaan­sa aivan täysin!

Ami-ponin onnen­päi­vä

Jos Espe­rin vir­kis­tys­päi­vä oli talon väel­le mie­lui­sa, oli se sitä myös vie­rai­le­val­le täh­del­le, pie­nel­le ja söpöl­le Ami-ponil­le. Rap­su­tuk­sia ja herk­ku­ja. Jos nii­tä ei heti kuu­lu­nut, Ami kop­sut­te­li kaviol­laan maa­ta var­sin vin­has­ti. Ensin oli kui­ten­kin työ hoi­det­ta­va­na, kär­ry­kier­rok­set hoi­va­ko­din pihal­la, sit­ten vas­ta huvi – pork­ka­noi­den rouskuttaminen.

Ami on 20-vuo­tias shet­lan­nin­po­ni, joka on kuin koto­naan isois­sa­kin ylei­sö­ta­pah­tu­mis­sa. Äsket­täin poni­her­ra oli Oulun­päi­vien mas­kot­ti­na Rotuaarilla.

– Amin herk­kua ovat eten­kin ome­nat ja pork­ka­nat, ker­toi Sep­po Pek­ka­la. Hän uskoo, että jos hyvin menee, Ami on samois­sa hom­mis­sa vie­lä kym­me­nen­kin vuo­den pääs­tä Alar­mi Stable­sin tal­lil­la ja tapahtumissa.

Pek­ka­la ker­toi, että Ami on vah­va ja vähän jää­rä­päi­nen, kuten shet­lan­nin­po­nit yleen­sä­kin, mut­ta kilt­ti luon­teel­taan. Shet­lan­nin­po­ni eli ”shet­tis” on Iso-Bri­tan­nian Shet­lan­nin saa­ril­ta kotoi­sin ole­va alku­pe­räis­ro­tu. Shet­lann­nin­po­ne­ja käy­tet­tiin 1800-luvul­la Bri­tan­nias­sa hii­li­kai­vok­sis­sa, kun nais­ten ja las­ten kai­vos­työs­ken­te­ly kiel­let­tiin. Ponit oli­vat ris­ke­jä ja mah­tui­vat pie­nen kokon­sa ansios­ta ahtai­siin­kin paikkoihin.

Palk­kiok­si onnis­tu­nees­ta vie­rai­lus­ta Ami sai pus­sil­li­sen hoi­va­ko­dis­sa kerät­ty­jä lei­vän­pa­lo­ja ja porkkanoita.

– Tämä tai­taa­kin olla Amil­le se maa­il­man paras paik­ka! arve­li Pekkala.

Hän ker­toi myös haus­kois­ta sat­tu­muk­sis­ta, kun tytär talut­ti pik­ku ponin kodin olo­huo­nee­seen. Sii­tä isä ei tosin ollut kovin rie­muis­saan, Pek­ka­la muis­te­li hymys­sä suin. Onpa tytär kär­ry­tel­lyt Amin kans­sa Taa­tan­pe­räl­tä Putaan-Pul­lal­le osta­maan herk­ku­ja, kun molem­mil­la alkoi teh­dä pul­laa mieli.

Hyvä arki ja oikeus ulkoiluun

• Ikäins­ti­tuu­tin kam­pan­ja Vie van­hus ulos jat­kuu syys­kuun lop­puun. Tavoit­tee­na on nos­taa esiin toi­min­ta­ky­vyl­tään hei­ken­ty­nei­den iäk­käi­den oikeus sään­nöl­li­seen ulkoiluun.

• Mukaan on kut­sut­tu van­hus­työn ammat­ti­lai­set, jär­jes­töt, vapaa­eh­toi­set, lähei­set ja naa­pu­rit ulkoi­le­maan tukea tar­vit­se­vien iäk­käi­den kans­sa. Tie­toa kam­pan­jas­ta: www.vievanhusulos.fi

• Loka­kuun ensim­mäi­sel­lä vii­kol­la vie­tet­tä­vän van­hus­ten­vii­kon tee­ma: Hyvä arki, hyvä mieli!

• Van­hus­ten­vii­kol­la jär­jes­te­tään moni­puo­li­ses­ti tapah­tu­mia myös Ran­ta­poh­jan alueella.