Vih­doin­kin pääs­tiin poru­kal­la koolle!

Revon­ta­lon sisä­pi­ha ja kah­vi­la-ravin­to­la Nyy­man­ni täyt­tyi­vät iloi­ses­ta puheen­so­ri­nas­ta, musii­kis­ta ja yhdes­sä­olos­ta Kesäs­tä syk­syyn ‑tapah­tu­mas­sa tiistai-iltapäivänä.

Revon­ta­lon asuk­kai­den yhtei­nen tapah­tu­ma pääs­tiin vih­doin jär­jes­tä­mään ja kokoon­tu­maan yhteen. Syys­ke­sän hui­pen­tu­ma oli suun­nat­tu eri­tyi­ses­ti talon asuk­kail­le ja ikäih­mi­sil­le, mut­ta mukaan oli­vat ter­ve­tul­lei­ta kaik­ki. Väkeä tai­si­kin olla ennä­tys­mää­rä. Vii­me kesä­nä tapah­tu­maa ei voi­tu koro­nan takia jär­jes­tää, ja koro­na kulu­nee­na vuo­te­na vai­kut­ta­nut myös muu­hun yhtei­seen toimintaan.

Tiis­tain tapah­tu­mas­sa otet­tiin huo­mioon koro­na­tur­val­li­suus, ja toi­von mukaan syk­syn mit­taan pääs­tään toteut­ta­maan muu­ta­kin vir­kis­tys­toi­min­taa, sanoi jär­jes­te­lyis­tä yhteis­työ­kump­pa­nei­den kans­sa vas­tan­nut Hau­ki­pu­taan van­hus­ten­huol­to­yh­dis­tyk­sen puheen­joh­ta­ja Tapio Kan­gas.

Yhdis­tys on toi­mi­nut Hau­ki­pu­taal­la jo yli 40 vuot­ta. Se hal­lin­noi Revon­ta­lon ikäih­mi­sil­le suun­nat­tu­ja vuo­kra-asun­to­ja Revon­tiel­lä ja Hukan­tiel­lä. Toi­mia­laan kuu­luu asun­to­jen lisäk­si vir­kis­tys­toi­min­nan tuke­mi­nen. Kesäs­tä syk­syyn ‑tapah­tu­ma tuki myös Oulun kaupunki.

Revon­ta­los­sa Revon­tie 14:ssä vuo­kra-asun­to­ja on 40 ja Hukan­tiel­lä 30. Lisäk­si Revon­ta­los­sa toi­mii kehi­tys­vam­mais­ten pal­ve­lua­sun­to­jen yksik­kö. Talos­sa sijait­see Juha Nyma­nin luot­saa­ma kah­vi­la-ravin­to­la Nyy­man­ni, joka tar­joi­lee ruo­ka- ja kah­vi­la­pal­ve­lu­ja myös talon asukkaille.

– Kyl­lä tätä yhteis­tä tapah­tu­maa oli­kin odo­tet­tu, sum­ma­si Juha Nyman tyytyväisenä.

Orkes­te­ri Trio Nyman viih­dyt­ti ylei­söä ja tem­paa­va musiik­ki sai tans­si­ja­lat­kin vipat­ta­maan. Pihan gril­li­ka­tok­ses­sa pais­tet­tiin mak­ka­raa ja tar­jol­la oli kai­kil­le lät­ty­kah­vit. Sisä­ti­lois­sa saat­toi pitää kirp­pu­to­ri­pöy­tää. Niil­tä löy­tyi käsi­töi­tä kuten vil­la­suk­kia ja ‑pipo­ja, tau­lu­ja ja kodin pien­tä tavaraa.

Kari Kuusis­to on Revon­ta­lon alku­pe­räi­siä asuk­kai­ta, menos­sa on 14. vuo­si. Hän oli pys­tyt­tä­nyt oman kirp­pis­pöy­dän ja oli van­hus­ten­huol­to­yh­dis­tyk­sen toi­mi­ja­na myös jär­jes­tä­mäs­sä tapah­tu­maa. Myy­tä­vä­nä hänel­lä oli muun muas­sa pos­ti­merk­ke­jä ja keräi­ly­ra­ho­ja, sil­lä hän on luo­pu­mas­sa kokoelmistaan.

Tapah­tu­ma­jär­jes­te­lyt ovat Kuusis­tol­le tut­tua puu­haa, sil­lä aikoi­naan hän oli toteut­ta­mas­sa val­ta­kun­nal­li­ses­ti­kin iso­ja bän­di­ta­pah­tu­mia ja ‑kiso­ja.

– Nyt alkaa minul­la tämä “paras­ta ennen päi­väys” men­nä umpeen, vit­sai­li Kuusisto.

Kah­vi­lan puo­lel­la Nyy­man­nis­sa hän ker­too poik­kea­van­sa asun­nos­taan lähes joka arkipäivä.

Käsi­työ­pöy­dän takaa löy­tyi­vät ystä­vyk­set Toi­ni Jas­ka­ri ja Aino Lin­te­lä. Jas­ka­ril­le suk­kien kuto­mi­nen on muka­vaa ajan­ku­lua telk­ka­ria kat­soes­sa. Käsi­töi­tä riit­tää myy­jäi­siin­kin sen ohel­la, että sukit­taa lap­set ja lap­sen­lap­set. Revon­ta­los­sa Jas­ka­ri on asu­nut vuo­den, mut­ta hän on kuu­lu­nut Revon­ta­lon vire­ään “Mum­mo­ma­fi­aan” jo pitempään.

“Mum­mo­ma­fia” on kokoon­tu­nut jo parin­kym­me­nen vuo­den ajan. Tapaa­mi­nen on Nyy­man­nis­sa kes­ki­viik­koi­sin. Kool­la on yleen­sä noin kym­me­nen hen­gen poruk­ka ja ohjel­mas­sa on pori­noin­tia ja ruo­kai­lu, bin­gon­pe­luu­ta ja kahvit.

Revon­ta­lol­la asuu pal­jon aktii­vis­ta väkeä, kehui­vat Juha Nyman ja Tapio Kan­gas. Suun­ni­tel­mis­sa on pääs­tä jär­jes­tä­mään jäl­leen esi­mer­kik­si tuo­li­jump­paa syk­syn mit­taan. Jou­lun alla voi­tai­siin pitää myös myyjäiset.

Yhtei­nen ilta­päi­vä hui­pen­tui Hau­ki­pu­taan oman koo­mi­kon Mat­ti Pat­ro­sen esi­tyk­seen. Hän ker­toi ihai­le­van­sa kaik­kia, jot­ka osaa­vat teh­dä käsil­lä mitä ihmeel­li­sem­piä asioita.

– Itsel­lä­ni kou­lun puu­kä­si­töis­sä pesä­pal­lo­mai­las­ta­kin tuli nelikulmainen.

Pat­ro­nen ker­toi­li itses­tään ja mai­nit­si, että ikä alkaa pai­naa hänel­lä­kin. Ikä­la­se­ja tar­vi­taan, ja ryp­py­jä tulee käteen, kun sitä koukistaa.

Moot­to­ri­pyö­räl­lä kaa­tues­saan hän ei ehti­nyt edes kis­saa sanoa, kun kaik­ki oli jo tapahtunut.

– En ehti­nyt aja­tel­la kuin Kiss, ja sehän on bändi.