Tuot­tei­den suun­ni­tel­tu van­hen­ta­mi­nen on mie­li­puo­lis­ta touhua

Olet­ko kos­kaan osta­nut tulos­tin­ta, jota sit­tem­min käy­tät pal­jon, kos­ka ensin­nä­kin tar­vit­set sitä ja lisäk­si tulos­tin toi­mii moit­teet­to­mas­ti? Yhtäk­kiä tulos­tin sanoo­kin sopi­muk­sen irti ja kiel­täy­tyy tulos­ta­mas­ta yhtään mitään. Tulos­tin on vain rei­lu vuo­den van­ha ‚eikä sen kans­sa ole ollut aiem­min­kaan min­kään­lai­sia ongelmia.

Nyky­päi­vä­nä tuot­tei­ta van­hen­ne­taan suun­ni­tel­lus­ti. Esi­mer­kik­si tulos­ti­meen saa­te­taan teh­taal­la asen­taa mik­ro­si­ru, jon­ka teh­tä­vä on teh­dä tulos­ti­mes­ta käyt­tö­kel­vo­ton tie­tyn tulos­tus­mää­rän jäl­keen. Suun­ni­tel­lun van­hen­ta­mi­sen tar­koi­tuk­se­na on suu­rim­mas­sa osas­sa tapauk­sia saa­da kulut­ta­ja osta­maan uusi tuo­te mah­dol­li­sim­man usein, jot­ta yri­tyk­sel­le tuli­si mah­dol­li­sim­man pal­jon voit­toa, mut­ta van­hen­ta­mi­sen motii­veis­ta riip­pu­mat­ta suun­ni­tel­tu van­hen­ta­mi­nen on rasi­te luonnolle.

Mie­les­tä­ni tuot­tei­den tahal­li­nen van­hen­ta­mi­nen on käsit­tä­mät­tö­män jär­je­tön­tä tou­hua, joka kulut­taa aivan lii­kaa luon­non­va­ro­ja kulut­ta­jien kuk­ka­rois­ta puhu­mat­ta­kaan. Ilman sitä ilmas­ton­muu­tok­sen uhka oli­si myös pal­jon, pal­jon pienempi.

Jos tuot­teet teh­dään tar­koi­tuk­sel­la hajoa­maan hel­pos­ti, esi­mer­kik­si käyt­tä­mäl­lä ala-arvoi­sia mate­ri­aa­le­ja, jot­ta kulut­ta­jat osta­vat enem­män, syn­tyy myös enem­män jätet­tä, joka huo­non­taa eli­no­lo­ja enti­ses­tään. Mate­ri­aa­le­ja tar­vi­taan enem­män, joten nii­tä pitää tuot­taa ja kerä­tä enem­män. Tuot­ta­mi­nen ja kerää­mi­nen vaa­tii muun muas­sa teh­tai­ta ja kai­vok­sia, jot­ka saas­tut­ta­vat ja tuhoa­vat ympä­ris­töä. Täten myös ilmas­ton­muu­tos kiih­tyy kiihtymistään.

Tuot­tei­den tahal­li­nen van­hen­ta­mi­nen voi olla myös psy­ko­lo­gis­ta van­hen­ta­mis­ta, eli uuden mal­lin jul­kai­se­mis­ta mah­dol­li­sim­man tihe­ään. Kun uusi mal­li jul­kais­taan, kulut­ta­ja halu­aa ostaa sen, kos­ka se on tren­di­käs­tä. Ajat­te­le, että ostat uuden puhe­li­men, joka on osto­het­kel­lä ja pari viik­koa sen jäl­keen aivan mah­ta­va jut­tu. Vuo­den pääs­tä, kun uusi mal­li jul­kais­taan, “van­ha” puhe­li­me­si tun­tuu mui­nais­muis­tol­ta. Pää­dyt osta­maan uuden puhe­li­men, jot­ta muut eivät ajat­te­le sinun ole­van muo­din kel­kas­ta tipah­ta­nut van­hus, ja taas kului ympä­ris­töä sekä rahaa. Kan­nat­taa poh­tia, toi­mi­si­ko van­ha puhe­lin sittenkin.

Toki tuot­tei­den suun­ni­tel­lus­sa van­hen­ta­mi­ses­sa on hyvä­kin puo­len­sa. Turun yli­opis­ton tut­ki­ja­toh­to­ri Lil­li Sih­vo­nen tote­si haas­tat­te­lus­saan (Yle 18.4.2023), että se luo uusil­le inno­vaa­tioil­le hel­pom­man väy­län kulut­ta­jien kes­kuu­teen, kun uut­ta täy­tyy ostaa. Sih­vo­nen tote­si myös, että suun­ni­tel­lun van­hen­ta­mi­sen ja kehi­tyk­sen välil­le on välil­lä vai­kea vetää rajaa. Lää­ke­tie­teen uudet kek­sin­nöt, jot­ka pää­se­vät täten myös hel­pom­min käyt­töön, voi­vat pelas­taa monia ihmis­hen­kiä. Kui­ten­kin olen sitä miel­tä, että kan­nat­taa ensin saa­da kier­rä­tys mah­dol­li­sim­man tehok­kaak­si, jot­ta käy­tet­ty­jen tuot­tei­den jät­teet eivät kuor­mi­ta luon­toa lii­kaa ja mate­ri­aa­le­ja var­ten ei aina tar­vit­si­si tuho­ta maa­pal­loa, joia meil­lä on käy­tet­tä­vis­säm­me vain yksi ainut kappale.

Minua aina­kin jär­kyt­ti ‚kun luin, että tuot­tei­den suun­ni­tel­tu van­hen­ta­mi­nen on ollut käy­tän­tö­nä jo lähes sata vuot­ta. Tapa otet­tiin käyt­töön Yhdys­val­lois­sa 1920-luvul­la, eri­tyi­ses­ti For­din ja Gene­ral Motor­sin väli­ses­sä kamp­pai­lus­sa auto­mark­ki­noil­la. Toki van­hen­ta­mi­sen ter­miä on esiin­ty­nyt suun­nit­te­lus­sa jo 1800-luvul­la, joten ilmiö saat­taa olla van­hem­pi kuin tie­däm­me. 1920-luvul­la suun­ni­tel­tu van­hen­ta­mi­nen oli uuden mal­lin jul­kai­se­mis­ta noin vuo­den välein, jot­ta kulut­ta­jat ostai­si­vat uuden, parem­man näköi­sen mal­lin. Vähi­tel­len mark­ki­noil­la alet­tiin käyt­tä­mään suun­ni­tel­lus­sa van­hen­ta­mi­ses­sa myös tuot­teen fyy­si­sen kun­non hei­ken­tä­mis­tä, esi­mer­kik­si käyt­tä­mäl­lä hal­po­ja mate­ri­aa­le­ja, jot­ka oli­vat kes­tä­viä kuin mär­kä ves­sa­pa­pe­ri. Myös tek­no­lo­gi­nen van­hen­ta­mi­nen tuli teol­li­suu­teen jos­sain koh­taa, esi­merk­ki­nä mik­ro­si­ru tulos­ti­mes­sa tai ohjel­ma­päi­vi­tys, joka hidas­taa “van­ho­jen” puhe­lin­mal­lien toimintaa.

Ei kuu­los­ta kovin kival­ta, eihän? Ongel­man rat­kai­se­mi­sek­si kaik­kien on teh­tä­vä oma osan­sa. Yri­tyk­sien tuli­si lopet­taa luo­kat­to­mien mate­ri­aa­lien käyt­tö ja lait­teen tuhoa­vien mik­ro­si­ru­jen tai lai­tet­ta hidas­ta­vien ohjel­ma­päi­vi­tys­ten asen­ta­mi­nen. Myös lain tuli­si aset­taa tun­tu­vat sank­tiot suun­ni­tel­lus­ta van­hen­ta­mi­ses­ta, jot­ta yri­tys­ten hou­ku­tus sen hyö­dyn­tä­mi­seen tuot­to­jen kas­vat­ta­mi­ses­sa oli­si mah­dol­li­sim­man pie­ni. Kulut­ta­jan teh­tä­vä on miet­tiä, ostaa­ko sekun­da­ta­va­raa, joka hajo­aa alle vuo­des­sa vain sen takia, kos­ka se on uusi ja muil­la­kin on sel­lai­nen, vai kan­nat­tai­si­ko ostaa aidos­ti kes­tä­vis­tä mate­ri­aa­leis­ta tuo­tet­tu tuo­te, joka voi olla vaik­ka­pa aiem­min käy­tet­ty ja kun­nos­tet­tu. Aja­tel­laan ympä­ris­tö äen­nen kaik­kea, eikä lom­pa­kon sääs­tä­mi­ses­tä hait­taa­kaan ole.

Ongel­ma on siis, että tuot­tei­den suun­ni­tel­tu van­hen­ta­mi­nen kulut­taa ympä­ris­töä ja kulut­ta­jien lom­pak­koa. Tuot­tei­den suun­ni­tel­tu van­hen­ta­mi­nen on myös yksi suu­rim­mis­ta teki­jöis­tä ilmas­ton­muu­tok­sen taka­na. Ehdo­tan, että jokai­sen tuli­si miet­tiä, tar­vit­see­ko uut­ta tuo­tet­ta ostaa. Jos uudel­le tuot­teel­le on tar­vet­ta, kan­nat­tai­si miet­tiä, voi­si­ko tuot­teen ostaa käy­tet­ty­nä. Lisäk­si jos ostaa uuden, kan­nat­tai­si myös huo­mioi­da, että ei osta mitään hal­pis ros­kaa, joka kes­tää kuu­kau­den. Kan­nat­tai­si sen sijaan ostaa hie­man laa­duk­kaam­pi tuo­te, joka kes­täi­si myös pidem­pään. Täten myös pidem­mäl­lä aika­vä­lil­lä kului­si vähem­män rahaa. Vaik­ka tuot­tei­den suun­ni­tel­tu van­hen­ta­mi­nen avaa uusil­le inno­vaa­tioil­le mah­dol­li­suu­det mark­ki­noil­la, mei­dän täy­tyi­si teh­dä kier­rä­tyk­ses­tä tehok­kaam­paa, jot­ta yksi ja ainoa kotipla­neet­tam­me kes­tää vie­lä monen suku­pol­ven ajan.

Matias Sort­ti 8E, Hau­ki­pu­taan koulu

Kir­joi­tus jul­kais­taan osa­na Ran­ta­poh­jan ja alu­een kou­lu­jen välis­tä yhteistyötä

Tilaa Ran­ta­poh­ja täs­tä.