Erikoinen vuosi on pian paketissa. Uusi vuosi tuo toivoa paremmasta, näillä näkymin ehkä kesään mennessä. Joululahjaksi saimme odotetun tiedon käynnistyvistä koronarokotuksista, jotka pääsivät alkamaan heti pyhien jälkeen myös Oulun seudulla.
Vuosi 2020 tapahtumineen jää varmasti kaikkien mieleen erikoisena ja eriskummallisena, unohtumattomana koronavuotena. Parin viikon sisällä näemme tartuntaluvuista onnistuimmeko joulun ja uuden vuoden pyhinä välttymään taudin leviämiseltä. Tulevina kuukausina saadaan myös tietoa niin meiltä kuin maailmalta miten rokotukset alkavat tepsiä.
Vuoden vaihtuessa on tapana toivottaa hyvää uutta vuotta. Nyt tällä kliseisellä toivotuksella on aivan erityinen sisältö. Uusi vuosi ja uudet kujeet ‑sanontakaan ei nyt päde, vaan uuteen vuoteen lähdetään entisin ja tutuin rajoituksin, jotka ovat vielä tarpeen. Kyllä me kestämme ja jaksamme!
Kulunut vuosi on saattanut tuntua monista pitkältä ja vaikealta kaikkine muutoksineen. Epävarmuus tulevasta rassaa. Monet ovat sanoneet, että tämä merkillinen aika on pysäyttänyt pohtimaan syvällisemmin elämän perusasioita ja miettimään mennyttä ja tulevaa uusin silmin.
Tässä valossa perhepiirissämme virisi pyhien aikaan jännä jutustelu siitä miten itse kukin näemme ja hahmotamme ajan kulun. Miellämmekö mielessämme vuoden kierron janana vai kellotaulun ympyränä, johon tietyt tapahtumat ja vuodenajat sijoittuvat? Kun päivä jaksottuu useinmiten kellotaulun mukaan, hahmottuuko viikko janana tai jonakin muuna näkymänä? Muodostaako oma elämänkaari mielessä vaakasuoran vuosien ketjun, johon sijoittuvat tietyt elämänvaiheet ja tapahtumat, lapsuus, nuoruus, keski-ikä ja vanhuus?
Hassua, että naispuoliset pohdiskelijat näkivät ajan kulun erilaisina mielikuvanäkyminä, mutta miehet kummastelivat moisia hahmotelmia ja koko aihetta. Tässäpä pohdittavaa.
Olkoon vuosi 2021 mahdollisimman hyvä!
auli.haapala(a)rantapohja.fi