Toi­mit­ta­jal­ta: Une­ton kesäyössä

Riit­tä­vä yöuni on tär­ke­ää, mut­ta monil­la unen­saan­ti voi olla vai­ke­aa ja yöuni jää lii­an lyhyek­si. Tila­päi­set union­gel­mat on aivan nor­maa­lia, mut­ta jat­ku­va unen­puu­te ei ole hyväk­si. Uni on nimit­täin aivo­jen elin­tär­ke­ää huol­to- ja lepoai­kaa. Aivot on kuin kova­le­vy, mut­ta kor­vaa­ma­ton sel­lai­nen, sik­si­pä unes­ta ja aivo­ter­vey­des­tä kan­na­taa pitää huol­ta. Toki sii­hen vai­kut­ta­vat muut­kin teki­jät kuin uni.

Mikä mei­tä sit­ten val­vot­taa? Stres­si ja kii­re, teke­mät­tö­mät työt ja muut arjen ongel­mat aiheut­ta­vat mones­ti unet­to­muut­ta, mut­ta myös iloi­set asia saat­ta­vat val­vot­taa kehon ja mie­len käy­des­sä yli­kier­rok­sil­la. Kum­mal­li­sin­ta lie­nee, ettei unet­to­muu­teen aina edes kek­si mitään syy­tä. Sil­loin voi moit­tia vaik­ka­pa täysikuuta.

Koti­ku­toi­sia kons­te­ja unen­saan­tiin on monia. Joku uskoo läm­pi­mään mai­to­tilk­kaan tai yrit­ti­tee­hen, toi­nen ren­tou­tus­har­joi­tuk­seen tai lam­pai­den las­ke­mi­seen. Tör­mä­sin äsket­täin nukah­ta­mis­vink­kiin, jon­ka väi­tet­tiin tep­si­vät kah­des­sa minuu­tis­sa. Pää­tin kokeil­la. Ihme ja kum­ma, uni­mat­ti saa­pui alta aikayk­si­kön! Tosin sekun­daat­to­ria ei ollut käytössä.

Kysees­sä oli “Yhdys­val­tain armei­jan käyt­tä­mä meto­di”, jon­ka avul­la voi nukah­taa kuu­lem­ma vaik­ka kes­ken tais­te­lui­den. Mene­tel­mä perus­tuu kehon ren­tou­tuk­seen ja mie­len visua­li­soin­tiin, mikä sikä­li ei ole uut­ta aurin­gon alla. Kons­ti kuu­luu: Ase­tu selin­ma­kuul­le, kes­ki­ty ren­tout­ta­maan keho­si pää­laes­ta alkaen, seu­raa­vak­si otsan lihak­set, sil­mät ja leu­ka. Pudo­ta har­tiat alas ja ren­tou­ta kädet ja rin­ta­ke­hä, hen­gi­tä tasai­ses­ti ja syvään. Jat­ka jakoi­hin ja var­pai­siin asti. Tyh­jen­nä mie­le­si aja­tuk­sis­ta ja kuvit­te­le itse­si mie­lui­saan paik­kaan ja mai­se­maan, oli­pa se vaik­ka riip­pu­kei­nu tai lai­neil­la liplat­ta­va vene sini­tai­vaan alla. Ryh­dy tois­ta­maan mie­les­sä­si sano­ja: Älä ajat­te­le mitään.

Aika vai­kea on olla ajat­te­le­mat­ta mitään, mut­ta sitä­kin voi var­maan har­joi­tel­la. Vir­kis­tä­viä kesäi­siä yöunia!

auli.haapala(at)rantapohja.fi