Toi­mit­ta­jal­ta: Puu­roa ja perin­tei­tä jou­lu­ka­len­te­rin luukuista

Tänään saim­me ava­ta jo kah­dek­san­nen jou­lu­ka­len­te­rin luu­kun. Tuli­ko puu­ro­pus­si, suklaa­nap­pi vai kaljatölkki?

Tot­ta on, että jou­lu­ka­len­te­rei­ta on nykyi­sin aivan joka läh­töön, var­sin­kin aikui­sil­le. Jou­lu­ka­len­te­reis­ta löy­tyy niin kah­via, tee­tä, kek­se­jä, sip­se­jä, maus­tei­ta, makei­sia, kos­me­tiik­kaa, koru­ja, suk­kia ja jopa sek­si­le­lu­ja. Lem­mi­keil­le on tie­ten­kin omat herk­ku­ka­len­te­rin­sa. Tava­ra­ka­len­te­rit voi­vat mak­saa usei­ta kym­me­niä ja jopa sato­ja euroja.

Voi nii­tä aiko­ja, kun jou­lu- eli advent­ti­ka­len­te­ri oli perin­tei­nen kuva­ka­len­te­ri – toki nii­tä­kin vie­lä on. Luk­sus­ta ennen van­haan oli, jos kalen­te­ris­sa oli kiil­toa eli hilet­tä kan­si­ku­van pääl­lä. Kalen­te­rin itse­näi­syys­päi­vän luu­kus­ta löy­tyi yleen­sä Suo­men lipun kuva, 13. jou­lu­kuu­ta Lucia-nei­to kynt­ti­lät pääs­sä ja aat­to­na Jee­sus ja Maria sei­men äärel­lä. Aina se oli kui­ten­kin yhtä jän­nit­tä­vä het­ki ava­ta luukku.

Sen ver­ran luk­sus­ta­va­raa kalen­te­rit oli­vat, että per­hees­sä saat­toi olla vain yksi kalen­te­ri, jon­ka luuk­ku­ja lap­set ava­si­vat vuo­ro­päi­vi­nä. Kova hin­ku oli kurk­kia kuvia etu­kä­teen, mut­ta sit­ten oli­kin jän­ni­tys poissa.

Seu­raa­vak­si tuli­vat suklaa­ka­len­te­rit. Eivät ne napit hää­vin makui­sia olleet, mut­ta vie­hä­tys oli­kin sii­nä, että suklaa­ta sai mais­taa hitusen joka päi­vä. Sit­ten alet­tiin lap­sil­le rus­ta­ta tava­ra­ka­len­te­rei­ta. Luu­kun vir­kaa toi­mit­ti­vat tuli­tik­ku­laa­ti­kot tai kan­gas­pus­sit. Aika tili­pe­höö­ri­kult­tuu­ril­le oli otol­li­nen, oli­vat­han monet kii­nan­ta­va­ran hal­pa­kau­pat ran­tau­tu­neet maillemme.

Ensim­mäi­nen pai­net­tu advent­ti­ka­lan­te­ri tuli mark­ki­noil­le Sak­sas­sa jo 1900-luvun alus­sa. Suo­meen kalen­te­rit toi­vat par­tio­lai­set. Perin­ne jat­kuu, sil­lä par­tio­lai­set kaup­pa­si­vat kalen­te­rei­ta tänä­kin adventtina.

Omis­ti­pa jou­lu­ka­len­te­ria tai ei, aika tun­tuu vii­let­tä­vän jou­lu­kuus­sa hui­maa vauh­tia ilman sen kum­mem­paa “jou­lu­no­do­tus­ta”. Usein jou­lu­na­lusai­ka on kui­ten­kin mitä par­hai­ta aikaa kaik­ki­ne kii­rei­neen. Ote­taan het­kis­tä kiinni!

auli.haapala(at)rantapohja.fi

Kuvas­sa Punai­sen Ris­tin jou­lu­ka­len­te­ri, piir­ros: kuva­tai­tei­li­ja Lars Carlsson.