Vain puutarhanhoito on tärkeää, eikä sekään ole niin kovin tärkeää.
Kiinalainen ikiaikainen sananlasku kuvaa sitä, miten kasviharrastus ja oleilu luonnon helmassa voi tehdä meille hyvää ja onnelliseksi.
Kesä ja lämpö ovat nyt antaneet odottaa itseään. Vanhan viisauden mukaan kesäistutuksille “varmat päivät” alkavat vasta kesäkuun 10. päivä, joten kiirettä ei ole. Syytä on olla valppaana koko kasvukauden kylmän, myrskyn ja kaatosateiden varalta, joten puuhaa riittää.
Vuodet eivät ole veljeksiä. Vuonna 2014 juhannuksena satoi lunta ja hallaa voi olla heinäkuussakin. Kyllähän se myös harmittaa, jos talvikuukausina esikasvatetut taimet näivettyvät tai huomaa rusakon jyrsineen omenapuun. Takapakkien vastapainoksi yllättävät onnistumiset kuitenkin palkitsevat ruhtinaallisesti.
Korona-ajan kotoilu antoi lisäbuustia puutarhainnostukselle ja hyötykasvien kotitarveviljelylle. Lähiruuan ja omavaraisuuden merkitys on myös kasvanut. Onko mitään makeampaa kuin ensimmäiset omat uudet potut? Minulla pienimuotoinen perunankasvatus päättyi myyräarmeijan hyökkäyksen aiheuttamaan turhautumiseen. Perunoita voi kasvattaa kuitenkin maistiaisiksi vaikka multasäkissä tai ämpärissä.
YLE:n radio-ohjelmassa haastateltu puutarhuri kertoi, että yksi viime aikojen uusi suosikkikasvi on kuolemattomien yritti eli rypälekurkku. Ensiksi mietin, onko sotaisa ja rauhaton maailmantilanne syy tämän kasvin menekkiin ja keinoon etsiä turvaa? Lähempi tarkastelu osoitti, että kyseisen rohdoskasvin jäljet johtavat, minnekäs muualle, kuin Kiinaan. Kasvien lehtiä voi käyttää tuoreina tai kuivattuina teessä, ja yrtillä uskotaan olevan terveysvaikutuksia moneen vaivaan. Onko itsehoito tulossa takaisin agendalle, kun soterahat ovat loppu?
Puiden, hyötykasvien ja kukkien kasvattaminen kuvastavat toivoa ja tulevaisuutta. Kuten Martti Luther tai joku hänen aikalaisensa on lausunut: Vaikka tietäisin, että maailma tuhoutuu huomenna, istuttaisin tänään omenapuun.