Toi­mit­ta­jal­ta: Kur­pit­sat kom­pos­tiin ja jou­lua kohti

Söpös­tä kur­pit­sa­juh­las­ta Hal­lowee­nis­ta on kuo­riu­tu­nut meil­le tän­ne­kin kau­hun virit­tä­mä kau­pal­li­nen kar­ne­vaa­li. Myön­net­tä­köön, että naa­miais­hul­lut­te­lu voi tuo­da piris­tys­tä mus­taan loka-mar­ras­kuu­hun, mut­ta hok­sa­taan­ko, että luu­ran­got ja pää­kal­lot kum­mi­tus­jut­tui­neen voi­vat pelot­taa pie­niä lap­sia ja ahdis­taa aikuisiakin?

On sanot­tu, että tur­val­li­ses­sa ympä­ris­tös­sä koe­tut pelot­ta­vat jutut voi­vat aut­taa lap­sia käsit­te­le­mään pel­ko­jaan. Tämä saat­taa olla tot­ta, mut­ta on hyvä muis­taa, että lap­se­na koe­tut pelot voi­vat jää­dä kum­mit­te­le­maan mie­leen vie­lä pitkään?

Omas­ta lap­suu­des­ta­ni voi­sin ker­toa yhden nyt jo vähän huvit­ta­van­kin esi­mer­kin. Lap­se­na näin Hitchcoc­kin Psy­ko-elo­ku­van, jos­ta jäi pit­käk­si aikaa mie­leen kau­hu­ku­va suih­ku­ver­hon takaa hyök­kää­väs­tä psy­ko­paa­tis­ta. Saman ohjaa­jan Lin­nut-elo­ku­va ei ole vie­lä­kään paran­ta­nut suh­tau­tu­mis­ta­ni isoi­hin lin­tu­par­viin. Aikui­se­na kat­sot­tu­na nuo elo­ku­vat ovat tosin tun­tu­neet plii­suil­ta ver­rat­tu­na sii­hen, mitä nyky­ään tuotetaan.

Itse ajat­te­len, että tänä päi­vä­nä kau­hua on ihan riit­tä­miin aivan elä­väs­sä elä­mäs­sä. Ei tar­vit­se kuin vil­kais­ta uuti­sia tai ava­ta päi­vän leh­det: otsi­kot huu­ta­vat sodan tuhois­ta, mene­te­tyis­tä ihmi­se­lä­mis­tä ja hävi­tyis­tä kodeis­ta. Väki­val­taa on läs­nä myös arki­sis­sa ympy­röis­sä. Me tääl­lä saam­me tois­tai­sek­si elää rau­has­sa sota­toi­mis­ta, mut­ta vali­tuk­sen ja tyy­ty­mät­tö­myy­den aiheis­ta ei ole pulaa.

Juu­ri nyt maa­il­ma pidät­tää hen­gi­tys­tään Yhdys­val­to­jen pre­si­den­tin vaa­li­päi­vän koit­taes­sa. Ken jak­saa, voi ensi yönä val­voa ja seu­ra­ta tulos­ten las­kua. Mis­tään tus­kin jää pait­si, jos nuk­kuu yön yli. Oli­pa lop­pu­tu­lok­se­na sit­ten Kama­la Har­ris tai Donand Trump, emme voi valin­taan vai­kut­taa. Loh­dul­lis­ta on, että kan­sain­vä­lis­ten vai­kut­ta­jien yhtey­den­pi­to kum­paan­kin suun­taan lie­nee hel­pom­paa kuin itä­naa­pu­rim­me suuntaan.

Onnek­si valoa ja piris­tys­tä lop­pu­vuo­teen tuo alka­va jou­lu­kausi. Jot­kut asiat pysy­vät tut­tui­na ja tur­val­li­si­na vuo­des­ta toiseen.

auli.haapala(at)rantapohja.fi