Söpöstä kurpitsajuhlasta Halloweenista on kuoriutunut meille tännekin kauhun virittämä kaupallinen karnevaali. Myönnettäköön, että naamiaishulluttelu voi tuoda piristystä mustaan loka-marraskuuhun, mutta hoksataanko, että luurangot ja pääkallot kummitusjuttuineen voivat pelottaa pieniä lapsia ja ahdistaa aikuisiakin?
On sanottu, että turvallisessa ympäristössä koetut pelottavat jutut voivat auttaa lapsia käsittelemään pelkojaan. Tämä saattaa olla totta, mutta on hyvä muistaa, että lapsena koetut pelot voivat jäädä kummittelemaan mieleen vielä pitkään?
Omasta lapsuudestani voisin kertoa yhden nyt jo vähän huvittavankin esimerkin. Lapsena näin Hitchcockin Psyko-elokuvan, josta jäi pitkäksi aikaa mieleen kauhukuva suihkuverhon takaa hyökkäävästä psykopaatista. Saman ohjaajan Linnut-elokuva ei ole vieläkään parantanut suhtautumistani isoihin lintuparviin. Aikuisena katsottuna nuo elokuvat ovat tosin tuntuneet pliisuilta verrattuna siihen, mitä nykyään tuotetaan.
Itse ajattelen, että tänä päivänä kauhua on ihan riittämiin aivan elävässä elämässä. Ei tarvitse kuin vilkaista uutisia tai avata päivän lehdet: otsikot huutavat sodan tuhoista, menetetyistä ihmiselämistä ja hävityistä kodeista. Väkivaltaa on läsnä myös arkisissa ympyröissä. Me täällä saamme toistaiseksi elää rauhassa sotatoimista, mutta valituksen ja tyytymättömyyden aiheista ei ole pulaa.
Juuri nyt maailma pidättää hengitystään Yhdysvaltojen presidentin vaalipäivän koittaessa. Ken jaksaa, voi ensi yönä valvoa ja seurata tulosten laskua. Mistään tuskin jää paitsi, jos nukkuu yön yli. Olipa lopputuloksena sitten Kamala Harris tai Donand Trump, emme voi valintaan vaikuttaa. Lohdullista on, että kansainvälisten vaikuttajien yhteydenpito kumpaankin suuntaan lienee helpompaa kuin itänaapurimme suuntaan.
Onneksi valoa ja piristystä loppuvuoteen tuo alkava joulukausi. Jotkut asiat pysyvät tuttuina ja turvallisina vuodesta toiseen.
auli.haapala(at)rantapohja.fi