Toi­mit­ta­jal­ta: Juhan­nuk­sen viet­toon perin­tei­sin ja uusin eväin

Pian on kes­ki­ke­sän juh­la juhan­nus! Tulee­ko tai­vaal­ta sala­moi­ta ja sadet­ta, vai saam­me­ko kyl­peä kes­kiyön aurin­gos­sa? Sää­en­nus­teet ovat hei­tel­leet puo­leen ja toi­seen, totuus val­jen­nee huo­men­na. Sel­vää on, että sääs­ket ovat jäl­leen saa­pu­neet joka­ke­säi­sik­si kut­su­mat­to­mik­si vieraiksemme.

Juhan­nus on meil­le monil­le mer­ki­tyk­sel­li­nen, tun­ne­la­taus­ta sisäl­tä­vä pyhän­ai­ka, jol­loin voi aina­kin het­kek­si hel­lit­tää arjes­ta ja naut­tia Suo­men suloi­ses­ta suvesta.

Polii­si muis­tut­taa juhan­nuk­sen kyn­nyk­sel­lä, että pide­tään jär­ki pääs­sä niin juhan­nuk­sen vie­tos­sa kuin lii­ken­tees­sä­kin. Hyvät neu­vot ovat aina tar­peen. Huol­ta pyy­de­tään pitä­mään niin itses­tä kuin muista.

Kun kat­soo kaup­po­jen mai­nok­sia, juhan­nuk­ses­ta näyt­tää tul­leen ruo­ka­juh­la. Yksi vain on aina, mikä pysyy, mak­ka­ra. Tosin sitä­kin on tar­jol­la sataa sorttia.

Muis­tui mie­leen juhan­nuk­set vuo­si­kym­me­niä sit­ten. Monis­sa lap­si­per­heis­sä oli tapa­na hank­kia lim­sa­ko­ri, johon kukin sai vali­ta eri­lai­sia pie­niä lims­a­pul­lo­ja. Taval­lis­ta tosin oli, että lähi­kau­pan vali­koi­maan kuu­lui vain punais­ta Ita­li­aa ja kir­kas­ta “sit­ti­suu­taa”. Tum­ma ome­na­li­mo­na­di oli luk­sus­ta. “Pom­mak­ki” on pitä­nyt pin­tan­sa näi­hin päi­viin asti, tosin pul­lot ovat elin­ta­son myö­tä suu­ren­tu­neet puolitoistalitraisiksi.

Monis­sa kodeis­sa aina­kin maa­seu­dul­la kei­tel­tiin juus­to­keit­toa, jota myös juhan­nus- ja makia­juus­tok­si kut­su­taan. Tämä perin­ne­ruo­ka on vii­me vuo­si­na koke­nut uuden tule­mi­sen, sil­lä kau­pois­sa on myyn­nis­sä kei­tok­seen sopi­vaa van­han­ajan mai­toa. Val­mis­ta juus­to­keit­toa­kin on saa­ta­vil­la, mikä­li mai­to­ti­laa ei ole lähettyvillä.

Aja­tus juus­to­kei­ton keit­tä­mi­ses­tä kut­kut­taa omas­sa mie­les­sä­ni­kin, mut­ta tai­taa jää­dä haa­veek­si, sil­lä keit­toai­ka on 6–8 tun­tia. Toi­saal­ta, mikä­pä oli­si kei­tel­les­sä, jos pörs­si­säh­kö on ala­mais­sa ja tai­vaal­ta rop­sut­taa vettä.

auli.haapala(at)rantapohja.fi