Kevättä kohti mennään jälleen poikkeusoloissa. Kolmen viikon sulku iskee päälle maanantaista lähtien. Sinänsä tuttua, tähänhän me ollaan jo totuttu vuoden aikana. Maskin käyttökin sujuu jo ilman tukehtumisen tunnetta niin, että ilman kuonokoppaa olo tuntuu kuin jotakin puuttuisi. Huolestuttavaa on, että koronatilanne uhkaa huonontua.
Talvilomaviikko on alkamassa pohjoisessa, kun tiukempi sulku napsahtaa päälle. Koronalla ei ole kalenteria, tämä on nyt hyväksyttävä. Muut alueet ehtivät lomansa viettää, kenties matkustaa ja viihtyäkin, mahdollisista seurauksista kuullaan myöhemmin. Tekemistä meidän täytyy keksiä neljän seinän sisällä ja mikä parasta, lähiympäristössä, missä luonto tarjoaa nyt hienoja puitteita ulkoiluun. Ajatellaanpa tilannetta monissa Euroopan maissa, joissa kyhjötetään pienessä kaupunkiasunnossa, kaupassa saa käydä vain tiettynä kellonaikana ja tavata korkeintaan yhtä ihmistä kerrallaan. Meillähän on luksuslolot, ainakin toistaiseksi.
Epävarmuudessa eläminen on kuitenkin rassaavaa. Kestävyys on koetuksella kaikilla. Hämmentävää on koronarajoituksiin, laintulkintaan ja pykäläviidakkoon liittyvä sekamelska. On hallitus, ministeriöt, terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), alueista vastaava viranomainen avi, sairaanhoitopiirit, koordinaatio- ja ohjausryhmät ja koronanyrkit. Vähemmästäkin jo tippuu kärryiltä missä mennään, kuka päättää ja mitä saa tehdä. Koronahepreaa pitäisi saada käännettyä selkokielelle.
Poikkeusolojen viesti lienee yksinkertaisesti se, että pitää välttää kaikkia ei välttämättömiä kontakteja ja paikkoja. Jo selkäytimeen menneiden turvaohjeiden noudattaminen tietenkin jatkuu. Vihollinen on kaikilla yhteinen.
Jaksetaan, vaikkapa oljenkortena, että keväällä ja kesällä kaikki on paremmin.
auli.haapala(at)rantapohja.fi