Toi­mit­ta­jal­ta: Hiih­din kou­luun kesät tal­vet – ja mui­ta lii­ken­teen ihmeitä

Van­ha sanon­ta “Hiih­din kou­luun kesät tal­vet” ei ole täy­sin tuu­les­ta tem­mat­tu. Se viit­taa van­hem­man pol­ven tapaan kuva­ta kou­lu­mat­ko­jaan jäl­ki­pol­vil­le – toki vähän lii­oi­tel­len. Tot­ta toi­nen puo­li: mat­kat saat­toi­vat olla pit­kiä, sää­olo­suh­teet karu­ja ja kul­ku­vä­li­neet vaa­ti­mat­to­mia – kou­lu­kyy­deis­tä puhumattakaan.

Maa­il­ma muut­tuu ja haas­taa myös lii­ken­ne­suun­nit­te­lua. Huh­ti­kuus­ta alkaen satun­nai­ses­ti vali­tut oulu­lai­set saa­vat kut­sun val­ta­kun­nal­li­seen hen­ki­lö­lii­ken­ne­tut­ki­muk­seen, jos­sa sel­vi­te­tään, miten arjen mat­kat ovat muut­tu­neet. Lii­ken­ne- ja vies­tin­tä­vi­ras­to Tra­fico­min kyse­lys­sä osal­lis­tu­jat kir­jaa­vat päi­vän aika­na teke­män­sä mat­kat, ja tie­toa hyö­dyn­ne­tään väy­lien suun­nit­te­lus­sa. Kir­joa vas­tauk­siin var­mas­ti saa­daan, mikä­li vas­taa­jak­si osuu kun­ta­lai­nen kau­pun­gin kes­kus­tas­ta tai vaik­ka­pa Yli­kii­min­gin Nuo­rit­tal­ta tai Yli-Iin Tannilasta.

Pyö­räi­lyn suo­sio on kas­va­nut, ja yhä useam­pi tait­taa pit­kiä­kin työ­mat­ko­ja pyö­räl­lä. Oulu on kun­nos­tau­tu­nut pyö­räi­ly­baa­no­jen raken­ta­mi­ses­sa, mut­ta samal­la syr­jem­mäl­lä asu­vat kri­ti­soi­vat sitä, että kylil­lä kevyen lii­ken­teen väy­lät jää­vät vähäl­le huo­miol­le – tai puut­tu­vat kokonaan.

Jouk­ko­lii­ken­ne toi­mii kau­pun­kia­lueil­la var­sin kat­ta­vas­ti ja isom­mis­sa taa­ja­mis­sa bus­siin voi hypä­tä jopa puo­len tun­nin välein. Näil­lä­kään alueil­la mat­kus­ta­jia ei ole aina tar­peek­si, ja lin­jo­jen kan­nat­ta­vuut­ta jou­du­taan tar­kas­te­le­maan kriit­ti­ses­ti. Monil­le oma auto on edel­leen vält­tä­mä­tön töi­den ja asioin­nin vuok­si, mut­ta myös muka­vuu­den ja ajan­sääs­tön takia – ilmas­ton­muu­tos­ta uhma­ten. Aika on rahaa, vaik­ka kii­ret­tä ei aina olisikaan.

Lii­ken­ne­tur­val­li­suus on tär­ke­ää, kul­jet­tiin­pa mil­lä tahan­sa väli­neel­lä. Äänet­tö­mät säh­kö­pot­ku­lau­dat ja nopeat säh­kö­pyö­rät vaa­ti­vat valp­paut­ta niin käyt­tä­jil­tä kuin muil­ta tiel­lä­liik­ku­jil­ta. Täs­sä yhtey­des­sä ei voi olla nos­ta­mat­ta esil­le jäl­leen kän­ny­köi­tä – myös autoi­li­joi­den käsis­sä. Riit­tää­kö tark­kaa­vai­suus kaikkeen?

Pitäi­si­kö mei­dän suo­da itsel­lem­me pie­ni zen-het­ki ja unoh­taa puhe­lin het­kek­si, kun lii­kum­me mui­den joukossa?

auli.haapala(at)rantapohja.fi