Aila-myrsky näytti voimansa. Myrskyn jälkeen, on poutasää. Useinmiten.
Viimeiset puoli vuotta olemme eläneet koronamyrskynsilmässä, suvantovaiheessa ja uuden aallon harjalla. Joka päivä kello 12 julkistettavat tartuntaluvut kertovat missä mennään. Jännitystä tämäkin. Näyttää siltä, että epävarmuuden kanssa on opittava elämään. Vaikealta se tuntuu, kun elämme aikaa, jolloin kaikki pitää tapahtua tai tietää heti nyt, eikä viidestoista päivä. Ennustaminen on ollut kautta aikojen hankalaa.
Kaikenlaisiin hätkähdyttäviin uutisiin meiltä ja maailmalta alkaa näköjään tottua. On myrkytystä ja murhan yritystä, talous- ja terveyskriisiä, säästöjä, leikkauksia, firmojen kaatumisia ja velanottoa. Miljardit sinkoilevat sinne ja tänne, eikä nyt puhuta lottovoitoista. Vaikeimmat päätökset ja niiden vaikutukset ovat todennäköisesti vasta edessä. Kuka hyötyy ja kuka kärsii, korona ainakin aiotaan yksissätuumin nujertaa.
Jos päivänpolttavat riihet ja puinnit puuduttavat, voi suunnata ajatuksensa ainakin toviksi vaikka vähän etäämmälle. Pään pistäminen pensaaseen pelastaa joskus pupunkin. Voi vain toivoa parasta ja elää menemään tätä arkea.
BB-talossa varmasti eletään erilaisessa todellisuudessa. Suurimmilla pudottajilla on iso urakka edessä, ja tähdet tanssivat jälleen sunnuntai-iltaisin olohuoneisiin. Meillä monilla kaikki ympärillä on hyvinkin tuttua ja turvallista, onneksi.
Voi myös pohtia, onko Venuksessa todellakin merkkejä elämästä? Äkkiähän sieltäkin tipahtaa takaisin maanpinnalle. YK:n tuoreen arvion mukaan kolmannes maapallon luonnosta on tuhottu vuoteen 2050 mennessä. Kyse ei ole uhasta vain kasveille, vaan uhasta kaikille lajeille, kuten ihmiselle. Isoja muutoksia tarvitaan kulutustottumusten muuttamiseen ja tuotteiden valmistukseen.
No, ainakin ensiksi mainittuun voimme jokainen vaikuttaa ihan itse. Aloitetaanko heti?
auli.haapala(a)rantapohja.fi