Taivaalta satoi suuria lumihiutaleita, kun Terttu ja Pekka Ikonen astelivat avioliittoon Haapajärven kirkossa 3.1.1965. Tertulla oli pitkä valkoinen silkkisamettinen puku ja pitkä, kruunuun kiinnitetty huntu. Tertun ystävä vei hääpukuun kuuluvat kengät odottamaan kirkon eteiseen. Kirkko oli koristeltu valkoisin kukin, alttarin edessä odotti vihkiryijy ja kaikissa kyntteliköissä paloi morsiamen toiveen mukaisesti kynttilät.
– Kaikki oli valmiina, mutta vihkipappi ei tullut ajallaan. Hänen viivästymisensä takia häämme pääsivät alkamaan noin puolta tuntia aiottua myöhemmin, Pekka kertoo.
Viisikymmentä vuotta Haukiputaalla asuneet Ikoset olivat tavanneet vuonna 1963, kun Oulussa opiskellut Terttu kyläili ystävänsä kanssa Pekan kotona Kemissä. Terttu oli tuolloin 21‑, Pekka 22-vuotias.
– Kotiin lähtiessämme Pekan äiti sanoi pojalleen, että vie tytöt kotiin. Pekka vastasi, että enpä tiiä. Minä sanoin, että me kyllä kävellään. Ulos mennessämme Pekka oli kuitenkin jo pihalla autossa odottamassa.
Tuon kohtaamisen jälkeen Pekalla alkoi tuon tuostakin olla asiaa Ouluun. Tapaamiset johtivat avioliittoon ja pitkään yhteiseen matkaan. Tuon matkan varrella perhe on asunut Jämsässä, Jyväskylässä, Kokkolassa, Vähäkyrössä, Raahessa ja vuodesta 1974 lähtien Haukiputaalla.
Asuinpaikka vaihtui teknillisestä oppilaitoksesta valmistuneen ja sittemmin jatkokouluttautuneen Pekan työpaikkojen mukaan.
– Välillä tein automatiikkahommia, jolloin asennuksia oli reissutöissä ympäri Suomea.
Haukiputaalla Pekka työskenteli aluksi ammattioppilaitoksen palveluksessa, sitten sähköurakoitsijana ja viimeisimmäksi Haukiputaan kunnan vesilaitoksen päällikkönä.
Terttu työskenteli seurakuntasisarena ja sairaanhoitajana. Yhteisen matkan varrella perheeseen syntyi 12 lasta.
– Hoitajista oli pulaa jo tuolloin, sillä useammallakin paikkakunnalla minua kyseltiin töihin. Menin aina kun pystyin. Ennen työpaikat kirjattiin nimikirjaan, jossa minulla oli vain yksi vuosi, jolloin en ollut ollenkaan töissä. Äitini oli välillä hoitamassa lapsia. Siinä vaiheessa, kun alkoi saada vanhempainlomia, jäi Pekka vanhempainvapaalle. Myöhemmin isommat lapset pystyivät hoitamaan pienempiä.
Haukiputaalla Terttu pääsi 51-vuotiaana töihin terveyskeskuksen vuodeosastolle sairaanhoitajaksi.
– Hakijoita oli 118, ja minä tuli valituksi. Kolmentoista työvuoden jälkeen pääsin sieltä eläkkeelle.
Ikoset rakensivat omakotitalon Haukiputaan Asemakylälle vuonna 1976. Nyt he asuvat samalla tontilla tyttären perheen rakentamassa paritalossa. Eläkeläisillä riittää harrastuksia. Molemmat liikkuvat ahkerasti.
– Minulla on maanantaisin asahi, tiistaisin tasapainojumppa, keskiviikkoisin vesivoimistelu ja torstaisin kuntosali. Ilman liikuntaa olisin varmasti vuodepotilas, Terttu kertoo.
Pekan harrastuksiin on aina kuulunut metsästys. Myös perheen lapset saattoivat jopa kinata siitä, kuka pääsee isän mukana hirvijahtiin.
– Harmittaa kun en ole tullut laittaneeksi ylös, missä ja minkälaisessa tilanteessa olen hirviä ampunut.
Usealla paikkakunnalla asuneilla suuren perheen vanhemmilla riittää myös monenlaisia juhlia.
– Meillä on valtavan iso tuttavapiiri, joten kutsuja tulee. Nytkin on jo useammat hääjuhlat tulossa.
Timanttihääpäivän tienoilla Ikoset muistelevat elämänsä etappeja. Pekka toteaa seurusteluajan yhdeksi elämän hektisimmistä ajoista, kun pariskunta asui vielä kaukana toisistaan ja piti ajaa pitkä matka tavatakseen.
– Joskus joku kyseli, paljonko vaimonotto ajeluineen tuli maksamaan. Vastasin, että eräitä satoja litroja bensaa.
Terttu toteaa, että yli 60 vuodessa on kerennyt tapahtua paljon.
– Nykyinenkin aika on niin hyvää, kunhan vain terveyttä riittäisi.