Martinniemen Kerholan avoimien ovien päivä lauantaina oli koko kylän odotettu merkkitapaus. Ensi vuonna 120 vuotta täyttävä kylän sydän henkii historian havinaa. Avajaisissa talo täyttyi tarinoista ja muisteluksista.
Kerholan tämän vuoden alussa omistukseensa hankkineilla martinniemeläisillä Hanna ja Pekka Qvistillä on paljon suunnitelmia Kerholan tulevasta käytöstä, joten luvassa on Kerholan herääminen jälleen eloon. Kesän aikana rakennuksen katto on uusittu ja pihalle tehty parkkialue. Sisätiloissa on toteutettu pieniä kunnostus- ja muutostöitä edellisen omistajan tekemän ansiokkaan entisöinnin perinteitä vaalien. Kerholan kunnostusta ja avaamista pidetään merkittävänä kulttuuritekona.
– Kiinnostusta ja ideoita Kerholan toimintaan on tullut todella paljon, kertoivat Qvistit iloisina.
Tiloja voi varata ja vuokrata tapahtumiin ja juhlapaikaksi. Kyselyjä on tullut myös kerhojen pitopaikaksi, eläkeläisten tapahtumiin sekä bändi- ja teatteriesityksiin. Kesäksi suunnitellaan kesäkahvilan avaamista ja edelleen piha-alueen ja viereisen urheilukentän kunnostamista.
Esimerkiksi kulttuurin klubitoimintaa varten suunnitelmissa on hakea paikkaan A‑oikeudet.
– Sisätiloissa tehdään tarvittavia fiksauksia. Kun on näin vanhasta talosta kyse, aina tuppaa tulemaan eteen jotakin, sanoi Pekka Qvist.
Jukka Takalo esitti poikansa Vallen kanssa Martinniemi-kappaleen. Takalo heitti myös idean Kerholasta Maakisen Martinniemi ‑tapahtuman jatkopaikkana. Ehdotuksena yleisöstä heitettiin myös taidenäyttelyt, joita voitaisiin pitää vaikka kesäkahvilan yhteydessä.
Haukiputaan Työväennäyttämö on varannut jo Kerholasta aikoja syys- ja lokakuulle esityksille Sataman sat(t)umaa ja Punahilkka, joista kuultiin avajaisissa lauluja. Työväennäyttämö on hyvässä vireessä alkavaan kauteen ja kokoonpanoon on saatu myös uusia vahvistuksia. Uutena kappaleena kuultiin ajankohtainen biisi Go, go korona, painu h…ttiin!, jolla annettiin koronalle lähtöpasseja.
Vuoden Marttilainen palkittiin Kerholassa, koska perinteiset heinäkuun kesäjuhlat satamassa jäivät väliin koronan takia.
Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Aarne Vuononvirta ja varapuheenjohtaja Niina Halonen luovuttivat palkinnon kyläyhdistyksen pitkäaikaiselle sihteerille ja kyläaktiiville Liisa Takalolle.
Huomionosoitus oli enemmän kuin paikallaan vuosikymmenten työstä kotikylän hyväksi.
– Liisalla on ollut valtavasti tehtäviä ja paperihommia, joista hän on vastannut. Kokouksiakin meillä on ollut parin viikon välein, sanoi Vuononvirta. Nyt kun sihteeri on jättänyt tehtävän, kyläyhdistyksellä on haussa uusi Liisa.
Liisa Takalo oli iloinen, kiitollinen ja liikuttunut saamastaan huomionosoituksesta. Hän on kokenut kyläyhdistyksen työn arvokkaaksi tehtäväksi.
Kerholan vaiheista kertoi “piipun juurella” Laitakarissa syntynyt ja Kerholassa asunut Rhea Forstén, jonka äiti Lyyli Forstén tunnettiin Kerholan pitäjänä parinkymmenen vuoden ajalta. Kerholan kuten koko kylän historiasta on kirjoittanut kattavasti Pentti Utriainen kirjassaan Kotikyläni Martinniemi.
Lyyli tunnettiin topakkana kasvattajana, jota kylän entiset nuoret muistelivat lämmöllä. Lakki päässä ei saanut Kerholaan tulla ja päivää piti osata sanoa. Nuoret olivat Lyylille tärkeitä. Lyyliä pidettiin kylän parhaana sosiaalityöntekijänä. Hän kohteli kaikkia tasapuolisesti ja samalla tavalla, olipa kyseessä herra tai narri.
Forstén muisteli kuinka Martinniemi oli entisaikaan alueen vilkkain keskus. Kauppoja oli 13, oli elokuvateatteri ja poliisiputkakin. Sahayhtiö järjesti ylläpitämässään Kerholassa monenlaista toimintaa kaiken ikäisille urheilusta kulttuuriin. Haukiputaan Mieskuoron syntyjuuret ovat Kerholassa. Aikoinaan paikka oli myös Haukiputaan Veikoilla ja kulttuuritalo Anjushkana. Myöhäisimmissä vaiheissa talo oli yksityisomistuksessa.
Rhea Forstén kuten muutkin paikalla olleet kiittelivät Kerholan uusia omistajia paikan avaamisesta ja toivottivat heille onnea tulevaan.
Avajaisiin tuli Raahessa asuva Sakari Kuparinen, jolla oli mukanaan harvinainen tuliainen. Kupariset asuivat Kerholassa 50-luvulla. Kerholassa toimi myös kirjasto. Sota-ajan mainingeissa poliisi oli takavarikoinut kirjastosta poliittisesti arkaluontoisiksi määritellyt kirjat, mutta teos “Pojat kansan urhokkaan” oli saatu piilotettua. Kirja on kulkenut Sakari Kuparisen matkassa ja se on ollut hänen mielessä vuosikymmeniä.
– Luin Rantapohjasta Kerholan avajaisista ja päätin, että nyt tuon kirjan sinne minne se kuuluu, sanoi Kuparinen.
Hanna Qvist sanoi, että kirja on aarre ja se laitetaan esille Kerholaan muiden vanhojen muistojen, kuten vanhojen valokuvien, joukkoon.
Sakari Kuparinen muistelee kuinka hän 5‑vuotiaana sai soitella levyjä Kerholan tansseissa. Kerholassa hän suoritti myös ensiapukurssin, ja vuonna 1952 Kerholan kentälle saapunut olympiatuli oli suuri tapaus, kuten monet muutkin urheilutapahtumat.
Avajaisiin Qvistit saivat yhteistyökumppaneiksi Martinniemen kyläyhdistyksen, joka hoiti kahvipuffettia sekä Putaan Pullan, joka tarjoili lohikeittoa ja leipää. Paikallista suklaata oli esittelemässä Chocoksin Jouni Rusanen. Lapsille oli pystytetty pihalle pomppulinna.