Äitini Ritva Anneli Laru syntyi Haukipuitaalla 25.4.1935 ja kuoli 89-vuotiaana 9.6.2024 Jyväskylässä. Hän oli Martti ja Hinni Järvisen nelilapsisen perheen esikoinen. Lapsuutta varjosti sairastelu. Viisi vuotiaana äiti sai vaikean palovamman lasten leikeissä kun kuumaa vettä täynnä ollut ämpäri kaatui hänen päälleen. Oli suorastaan ihme, että hän selvisi hengissä. Kurkkumätä, keltatauti ja keuhkokuume olivat vakavia tauteja, jotka äiti myös sairasti lapsena. Runsas sairastelu ja sisällä olo johtivat innokkaaseen lukuharrastukseen. Hän muisteli usein lämmöllä kirjakauppias Helvi Rajantoa, joka opasti häntä kirjavalinnoissa.
Keskikoulua äiti kävi Iissä, jossa hän tapasi tulevan puolisonsa Jorma Larun. Heidän yli 66 vuotta kestänyt avioliitto päättyi isän kuolemaan. Lapsia syntyi kaksi: Raili ja Pekka. Kotikasvatuksessa äiti korosti ahkeruutta ja hyviä käytöstapoja. Hänellä oli tapana sanoa, että hyvällä käytöksellä paikkaa paljon.
Äiti ehti tehdä monenlaisia töitä. Hän oli nuorena Rauma-Repolan Martinniemen tehtailla mm. palovahtina, ylösottajana lautatarhalla, kuorimolla siivoojana ja puutarhalla apulaisena. Hän oli lähes 40-vuotias kun hän aloitti työt Haukiputaan seurakunnassa, ensin kehitysvammaisten kerhossa ja vuodesta 1974 alkaen seurakunnan vastaavana lastenohjaajana eläkkeelle siirtymiseensä 1992 saakka. Työuransa aikana hän ehti ohjata lapsia jopa kahdessa polvessa ja seurakunnan päiväkerhotoiminta laajeni koko kunnan alueelle. Hänelle myönnettiin seurakuntatyön hopeinen ansiomerkki 1992.
Äiti oli aktiivinen osallistuja ja monessa mukana. Hän oli vuodet 1981–1992 Haukiputaan kunnanvaltuustossa kokoomuksen edustajana. Tämän lisäksi hän oli mm. matkailulautakunnan jäsen1980 ja liikuntalautakunnan jäsen 1985–1988 sekä Työväenopiston johtokunnassa1981-1988. Hän oli myös kirkkovaltuuston jäsen ja lapsityön johtokunnassa 1987–1994. Kansalaisjärjestöjen toimintaan riitti myös aikaa, läheisimpinä Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja SPR.
Äidin rakkain harrastus oli maalaus. Häneltä on töitä viideltä vuosikymmeneltä. Isä Jorma rakensi omakotitalon pihapiiriin äidille oman ateljeen, jossa oli rauhallista maalata ja pitää näyttelyitä. Äidille rakas paikka oli myös kesämökki Iin Karhunsaaressa, jossa hän on maalannut useita tauluja. Äiti opiskeli maalausta työväenopistossa 1970–74. Hän kävi useita eri kesäkursseja ja sai myös yksityisopetusta. Pieniä yksityisnäyttelyitä hän piti 1972 alkaen osallistuen myös yhteisnäyttelyihin ja aluenäyttelyihin mm. Oulussa ja Kajaanissa. Äidin töitä on kunnan ja seurakunnan tiloissa sekä useissa kodeissa Haukiputaalla. Äidin tauluista on koottu kirja, jonka me lapset teimme hänen 75-vuotispäiväkseen.
Toinen mieluinen harrastus äidille oli Siikasaaren kodin puutarhan hoito. Varhain keväällä hän aloitti valmistelut ja taimien kasvatuksen. Isä rakensi äidille kasvihuoneen. Omasta maasta saatiin tomaatit, kurkut, salaatit, sipulit, porkkanat ja perunaa. Tyrnejä ja omenoita riitti koko talveksi ja annettavaksi meille lapsillekin. Kukkaloistoa oli ilo katsella. Puutarhaan äiti sanoi jättäneensä murheensa.
Jorma-isä sairastui 2003 Parkinsonin tautiin. Äiti toimi isän omaishoitajana viimeiset vuodet. Rakkaan aviomiehen kuoleman jälkeen 2018, äiti jäi yksin suureen omakotitaloon ja hänen kuntonsa alkoi heikentyä . Omakotitalosta piti luopua kesällä 2022. Vuosi sitten äiti muutti hoivakodista Oulusta Jyväskylään hoivakoti Hannalaan lähemmäksi meitä lapsia. Viimeiset hetket sain viettää äidin luona, olla läsnä ja pitää kädestä kiinni rauhallisen kuoleman hetkellä. Äiti kuoli koronaan neljän päivän sairastamisen jälkeen.
Ritva-äiti tunnettiin Haukiputaalla valoisana, reippaana ja erilaisten ihmisten kanssa hyvin toimeentulevana henkilönä. Hänellä riitti aina aikaa vaihtaa muutama sana ja kuulumiset tutun vastaantulijan kanssa. Äidillä oli kyky sopeutua uusiin vallitseviin olosuhteisiin, hän oli elämäänsä tyytyväinen ja säilytti huumorintajunsa loppuun asti.
Jäämme kaipaamaan rakastavaa ja kannustavaa äitiä, mummua, isomummua, anoppia, siskoa ja tätiä, jonka seurassa oli hyvä olla.
Raili Laru-Sompa, lääkintöneuvos