Muis­to­kir­joi­tus: Suu­ri per­soo­na on poissa

Mau­no ”Mane” Ukko­la, (4.1.1936–6.10.2024) Hau­ki­pu­taan Hei­ton pit­kä­ai­kai­nen puheen­joh­ta­ja ja kun­nia­pu­heen­joh­ta­ja, syn­tyi ja kas­voi Hau­ki­pu­taan Ukko­lan­pe­räl­lä Lau­rin ja Lil­jan 11-lap­si­ses­sa per­hees­sä. Mane oli per­heen kes­kim­mäi­nen lap­si ja oppi jo nuo­re­na työn­teon mer­ki­tyk­sen. Hän myös huo­leh­ti pie­nem­mis­tä sisa­ruk­sis­taan äidin tuke­na, isän var­hai­sen pois­me­non jälkeen.

Mau­no Ukko­la oli mer­kit­tä­vä urhei­lu­per­soo­na ja vai­kut­ta­ja, jon­ka perin­tö elää vah­va­na tule­vil­le sukupolville.Kuva: Juk­ka Ukkola

Lap­suu­des­ta saak­ka Manen elä­mä oli vah­vas­ti sidok­sis­sa urhei­luun, lii­kun­taan ja Hau­ki­pu­taan Heit­toon. Hän aloit­ti työn­teon nuo­re­na käy­des­sään sort­tee­ri­hom­mis­sa Halo­sen­nie­men uitos­sa vain kym­men­vuo­ti­aa­na. Urhei­lu oli hänel­le into­hi­mo: hiih­to, ylei­sur­hei­lu, voi­mis­te­lu ja tie­tys­ti pai­ni oli­vat osa hänen päi­vit­täis­tä elämäänsä.

Urhei­lun kaut­ta löy­tyi 50-luvun alus­sa myös tule­va elä­män­kump­pa­ni Rau­ha. Häi­tä vie­tet­tiin koti­ta­lon piha­maal­la Ukko­lan­pe­räl­lä vuon­na 1958.

Urhei­lu kul­jet­ti Manea ympä­ri Suo­mea ja ulko­mail­le­kin. Hän osal­lis­tui luke­mat­to­miin kil­pai­lui­hin koti­maas­sa, sekä kan­sain­vä­li­siin tapah­tu­miin vuo­des­ta 1954 alkaen. Manen urhei­lusaa­vu­tuk­set oli­vat mer­kit­tä­vät. Hän voit­ti maa­ot­te­lui­ta, usei­ta TUL:n ja Suo­men mes­ta­ruuk­sia, ja vaik­ka hän ei pääs­syt Roo­man olym­pia­lai­siin vuon­na 1960 – liit­toe­ri­mie­li­syyk­sis­tä joh­tuen – hänen saa­vu­tuk­sen­sa puhu­vat puo­les­taan. Mane oli tun­net­tu mm. sii­tä, ettei hävin­nyt ainoa­ta­kaan mat­sia liit­to­jouk­ku­een pai­ni­kier­tu­eel­la Neuvostoliitossa.

Manen elä­mäs­sä urhei­lu ja lii­kun­ta sekä seu­ra- ja nuo­ri­so­työ oli­vat kes­kei­ses­sä ase­mas­sa. Hän toi­mi Hau­ki­pu­taan Hei­ton joh­to­kun­nas­sa yhtä­jak­soi­ses­ti kuu­den vuo­si­kym­me­nen ajan, jois­ta puheen­joh­ta­ja­na 19 vuot­ta. Seu­ran ja TUL:n lei­reil­lä hän toi­mi vuo­si­kym­me­niä ohjaa­ja­na ja lei­ri­pääl­lik­kö­nä, vai­kut­taen myös pii­ri- ja liit­to­ta­sol­la. Mane oli aktii­vi­nen aika­naan myös Hau­ki­pu­taan nuo­ri­so­lau­ta­kun­nas­sa. Tätä taus­taa vas­ten, lem­pi­ni­mi ”her­ra Hau­ki­pu­taan Heit­to”, ei tun­nu yhtään liioittelulta.

Mau­non ja Rau­han per­hee­seen syn­tyi kol­me las­ta. Mar­ja sekä kak­so­set Pir­jo ja Pek­ka omak­sui­vat kaik­ki van­hem­pien­sa esi­ku­van mukai­ses­ti vah­van ja moni­puo­li­sen urhei­lul­li­sen elä­män­ta­van. Yhdek­sän las­ten­las­ta jat­koi tätä urhei­lul­lis­ta perin­net­tä, saa­vut­taen mm. 37 SM-mita­lia eri lajeis­ta. Nel­jäs­kin suku­pol­vi näyt­tää jat­ka­van tätä samaa lii­kun­nal­lis­ta elämäntapaa.

Eläk­keel­le jää­ty­ään Hau­ki­pu­taan ammat­tiop­pi­lai­tok­sen varas­ton­hoi­ta­jan teh­tä­väs­tä vuon­na 1998 Mane omis­tau­tui per­heel­leen ja urhei­luseu­ral­leen. Hän oli aktii­vi­ses­ti muka­na ja vas­tuus­sa moni­nai­sis­sa seu­ran tal­kois­sa ja toi­mi Hei­ton Vie­ri­vät Kivet ‑ryh­mäs­sä, jat­kaen myös toi­min­taan­sa seu­ran joh­to­kun­nas­sa. Mane naut­ti luon­nos­ta ja edel­leen myös aktii­vi­ses­ti lii­kun­nas­ta, kuten uin­nis­ta ja vesi­jum­pas­ta sekä kodin kun­nos­ta­mi­ses­ta ja pihahommista.

Hänen saa­vu­tuk­si­aan urhei­lus­sa on pal­kit­tu lukui­sil­la huo­mio­no­soi­tuk­sil­la, kuten TUL:n urhei­lun mes­ta­ri­mer­kil­lä ja kul­tai­sel­la ansio­mer­kil­lä, Suo­men lii­kun­ta­kult­tuu­rin ja urhei­lun ansio­mi­ta­lil­la, TUL:n mal­jal­la, Elä­mä­nu­ra pal­kin­nol­la Poh­jois-Poh­jan­maan Urhei­lu­gaa­las­sa ja monil­la muilla.

Manen pois­me­non myö­tä vii­mei­nen kah­dek­sas­ta vel­jek­ses­tä on pois­sa ja 11-lap­si­ses­ta sisa­rus­par­ves­ta on jäl­jel­lä enää kak­si tyt­töä, täti­ni Rau­ha ja Maire.

Jääm­me kai­paa­maan Manea. Hänen­lai­si­aan pyy­teet­tö­miä ihmi­siä ja seu­ra­toi­mi­joi­ta, jot­ka ovat val­mii­ta vuo­si­kym­me­nes­tä toi­seen anta­maan oman vas­tik­keet­to­man työ­pa­nok­sen­sa tois­ten eteen ei enää nyky­maa­il­mas­sa lie­ne ja har­vas­sa oli­vat aika­lai­set­kin. Manen perin­tö elää hänen jäl­ki­pol­vien­sa ja kaik­kien nii­den sydä­mis­sä, joi­ta hän on inspiroinut.

Mane oli monin tavoin välit­tä­vä, vil­pi­tön, iloi­nen ja into­hi­moi­nen ihmi­nen. Hän jät­ti pysy­vän jäl­jen jokai­sen elä­mään, jon­ka hän koh­ta­si. Suu­rel­la kun­nioi­tuk­sel­la jääm­me muis­ta­maan ja jat­ka­maan Mau­non sydä­men vii­toit­ta­maa työtä.

Juk­ka Ukkola

Kir­joit­ta­ja on Mau­no Ukko­lan vel­jen­poi­ka ja

Hau­ki­pu­taan Hei­ton puheen­joh­ta­ja vuo­si­na 1996–2018