Senio­rit viih­ty­vät kuntosalilla

Lii­kun­ta on meil­le kai­kil­le erit­täin tär­ke­ää. Sen tär­keys kui­ten­kin koros­tuu ikäih­mi­sil­lä, sil­lä lii­kun­ta aut­taa hei­tä yllä­pi­tä­mään toi­min­ta­ky­ky­ään iäs­tä huo­li­mat­ta. Jouk­ko elä­kei­käi­siä onkin alka­nut kul­kea yhdes­sä Jatu­lin kun­to­sa­lil­la pari ker­taa viikossa.

Poru­kan yhteen koon­nut kel­lo­lai­nen Tuo­mo Anna­la ker­too, että poruk­ka sai alkun­sa puh­taas­ti sitä, että salil­la käy­des­sä tutus­tui toi­siin ihmi­siin. Sii­tä tuli idea, että tava­taan salil­la tutul­la vakio­po­ru­kal­la. Vakio­tyyp­pe­jä on Anna­lan mukaan rei­lu kym­me­nen hen­keä, joi­hin on tutus­tut­tu hyvin.

– Kaik­ki poru­kas­ta on yli seit­se­män­kym­men­tä vuot­ta täyt­tä­nei­tä. Muka­na on myös yksi jo 90-vuo­tias­kin, Anna­la sanoo.

Toi­min­ta salil­la ei ole Anna­lan mukaan ohjat­tua, vaan jokai­nen saa vapaas­ti omaan tah­tiin­sa har­joi­tel­la. Har­joit­te­lu­päi­vät eivät ole kiveen hakat­tu­ja ja pois­sa saa olla aina oman voin­nin ja tilan­teen mukaan. Pää­point­ti­na poru­kas­sa on kui­ten­kin sosi­aa­li­nen kokemus.

– Ennen van­haan käy­tiin pal­jon talos­ta taloon kyläs­sä, mut­ta sitä ei nyky­ään enää teh­dä niin pal­joa. Kun­to­sa­li on sit­ten myös tapa tava­ta ihmi­siä. Tämä on vähän niin kuin sel­lai­nen olo­huo­ne, Anna­la toteaa.

Anna­la koros­taa eten­kin lihas­huol­lon ja lihas­kun­non mer­ki­tys­tä ikäih­mis­ten liik­ku­mi­ses­sa. Hänen mukaan­sa 80 pro­sent­tia ikäih­mis­ten kun­toi­lus­ta tuli­si liit­tyä lihas­huol­toon ja lihas­kun­non yllä­pi­toon ja kehittämiseen.

– Kun jalat, kädet ja sel­kä on kun­nos­sa, niin sil­loin pys­tyy parem­min sel­viy­ty­mään päi­vit­täi­sis­tä rutii­neis­ta omin avuin.

81-vuo­tias Leo Sep­pä­nen ker­too kul­ke­neen­sa kun­to­sa­lil­la jo yli 30 vuo­den ajan. Hän alle­kir­joit­taa Anna­lan väit­teen täysin.

– Lihas­voi­mat ovat säi­ly­neet hyvin ja on tul­lut jopa lisää, kun on käy­nyt salil­la teke­mäs­sä, hän toteaa.

Sep­pä­nen mai­nit­see myös sen, että kun sel­viy­tyy arjen aska­reis­ta omin avuin, niin sääs­tää resurs­se­ja yhteiskunnalta.

Poruk­kaan kuu­lu­vat mai­nit­se­vat yhdes­sä tree­naa­mi­sen hyvä­nä puo­le­na myös sen, että moti­vaa­tio saa­pua pai­kal­le on suu­rem­pi poru­kas­sa tree­na­tes­sa. 40 vuot­ta eri­lai­sia lii­kun­ta­ker­ho­ja, kuten ukko­jump­paa vetä­nyt 81-vuo­tias Aar­no Ervas­ti ker­too­kin, että ryh­mäs­sä tulee lii­kut­tua parem­min, kuin yksin. Hän muis­tut­taa, että ikäih­mi­sil­le kai­kis­ta tär­kein­tä oli­si har­ras­taa lii­kun­taa mis­sä tahan­sa muodossa.

– Tans­si on esi­mer­kik­si oivaa lii­kun­taa, käym­me puo­li­so­ni kans­sa lava­tans­seis­sa, Ervas­ti kertoo.

Jo 90-vuo­tias Esko Sii­ka-Aho ker­too har­ras­ta­neen­sa lii­kun­taa koko elä­män­sä. Hän on har­ras­ta­nut nuo­rem­pa­na tans­sia sekä myös juok­sua. Hän ker­too, että suu­rim­mal­la osal­la vakio­po­ru­kas­ta on jon­kin­lais­ta liikuntataustaa.

– Kos­kaan ei ole kui­ten­kaan myö­häis­tä aloit­taa kenel­lä­kään, Sii­ka-Aho jatkaa.

Paris­kun­ta­na poru­kas­sa har­joit­te­le­vat Han­nu Kyl­lö­nen ja Tert­tu Kyl­lö­nen. Han­nu Kyl­lö­nen on juos­sut elä­män­sä aika­na useam­man mara­to­nin. He ker­to­vat, että har­joit­te­lu paris­kun­ta­na luo yhteis­tä teke­mis­tä ja myös innos­taa molempia.

– Toi­nen aina innos­taa tois­ta läh­te­mään, jos toi­nen ei mei­naa jak­saa lähteä.

Tert­tu Kyl­lö­nen veti osal­le poru­kas­ta lop­pu­ver­ryt­te­lyä. Hän ker­too kul­ke­neen­sa joo­gas­sa pari­kym­men­tä vuot­ta ja on siel­tä oppi­nut eri­lai­sia ver­ryt­te­ly­liik­kei­tä. Kyl­lö­nen muis­tut­taa, että jokai­sel­la on vas­tuu omas­ta teke­mi­ses­tään ja jokai­sen tulee teh­dä omien rajo­jen­sa mukaan, että ei mene paik­ko­ja rik­ki lii­an kovas­ta treenaamisesta.

Tuo­mo Anna­la ker­too, että kesän aika­na kun­to­sa­li oli kiin­ni kak­si ja puo­li kuu­kaut­ta. Poruk­kaan kuu­lu­vat toi­vo­vat­kin, että kun­to­sa­li oli­si ensi ker­ran lyhyem­män aikaa kiinni.

– Se kak­si ja puo­li kuu­kaut­ta on monil­le lii­an pit­kä aika, Anna­la sanoo.

Anna­la ker­too, että poruk­kaan mah­tuu aina mukaan uusia ihmi­siä. Kun­to­sa­lil­le voi saa­pua aina sil­loin, kun salil­la ei ole varat­tu­ja vuo­ro­ja. Har­ras­tus ei ole kus­tan­nuk­sil­taan kal­lis, sil­lä 65 vuot­ta täyt­tä­neet saa­vat senio­ri­kor­tin puo­lek­si vuo­dek­si kol­mel­la­kym­me­nel­lä eurol­la. Anna­la halu­aa­kin kan­nus­taa mui­ta ikäih­mi­siä kokei­le­maan kun­to­sa­lil­la käy­mis­tä, niin sosi­aa­li­sis­ta kuin ter­vey­del­li­sis­tä syistä.

– Olen kul­ke­nut salil­la 14 vuot­ta eläk­keel­le jään­nin jäl­keen ja voin sanoa, että olen täl­lä het­kel­lä 77-vuo­ti­aa­na parem­mas­sa kun­nos­sa, kuin olin 50-vuo­ti­aa­na. Sit­ten kun tulee kokei­le­maan, niin huo­maa heti kuin­ka muka­vaa on teh­dä näi­tä asioi­ta porukassa.

TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.