Santaholmalla Haukiputaalla vietettiin harvinaista juhlaa, kun Esperin hoivakodissa vietettiin kaksia 100-vuotissyntymäpäiviä. Eeva Kauranta ja Veijo Kesäläinen ovat kumpikin saavuttaneet kunnioitettavan sadan vuoden iän, ja sen kunniaksi hoivakodin väki ja syntymäpäiväsankareiden läheisiä kokoontui yhteiseen lämminhenkiseen juhlahetkeen.
Yksikönpäällikkö Juhani Luomala kertoi, että aiemmin Esperissä Santaholmalla ei ole vietetty 100-vuotissyntymäpäiviä, mutta nyt saatiin viettää tuplasynttäreitä – 200-vuotisjuhlia!
– Olette eläneet pitkän ja vaiherikkaan elämän ja kokeneet Suomen molemmat sodat, jälleenrakennuksen ajan ja sotakorvausten maksun. Meillä nuoremmilla on paljon opittavaa teiltä, nöyryyttä ja auttamisen henkeä – kaveria ei jätetä, Luomala totesi onnittelupuheessaan.
Juhlan kunniaksi Suomen lippu oli nostettu salkoon ja juhlassa kuultiin myös nuorten musiikkiesityksiä. Sä kasvoit neito kaunoinen, Karjalan kunnailla ja muut tutut sävelet herkistivät kuulijat ja toivat mieleen rakkaita muistoja.
Nuorten musiikkiesitykset herkistivät juhlaväen Esperissä.
Eeva Kauranta syntyi 8. huhtikuuta 1925 Pyhännällä. Elämänpolku toi hänet Ouluun 1950-luvulla, kun sydän vei nuoren naisen elämänkumppani Aleksanterin mukana uusiin maisemiin. Pariskunta asettui asumaan Kiiminkiin, jossa he viettivät yhteisen elämänsä. Perheeseen syntyi kaksi lasta tyttö ja poika. Leskeksi Eeva jäi vuonna 2015.
Elämäntyönsä Eeva teki sairaala-apulaisena ensin lääninsairaalassa ja sitten yliopistosairaalassa Oulussa.
Haukiputaalle, Esperin hoivakotiin, Eeva muutti elokuussa 2023. Tytär Marja Kauranta kertoo, että äiti on ollut erittäin tyytyväinen nykyiseen asumiseensa Esperissä – kuten myös aiemmin saamaansa kotipalveluun Kiimingissä asuessaan omassa kodissaan ennen muuttoa hoivakotiin.
Läheisten mukaan Eeva Kauranta on luonteeltaan ystävällinen, elämänmyönteinen ja positiivinen ihminen. Hän on aina ollut intohimoinen lukija – kirjat ovat kulkeneet mukana läpi elämän.
Tytär Marja kertoo, että äiti on aina ollut vaatimaton ihminen, joka on asettanut aina toiset itsensä edelle. Nyt myöhemmällä iällä Eevan elämään on tullut mukaan muistisairaus, mutta siitä huolimatta hän tunnistaa yhä kaikki läheisensä ja jaksaa keskustella asioista – lempeä elämänasenne ja kiinnostus toisiin ihmisiin ovat säilyneet mukana.
Lapsista Marja asuu lähistöllä, joten käynnit Esperissä sujuvat vaivattomasti. Poika Kari puolestaan asuu vakituisesti Rodoksella.
Eevan 100-vuotispäivää juhlistettiin perheen kesken Esperissä sunnuntaina, jolloin saatiin sukua koolle. Juhlaan osallistui myös lapsenlapsia kolmannessa polvessa, sekä Eevalle erityisen tärkeä 93-vuotias sisko Lyyli.
Veijo Kesäläinen syntyi 5. huhtikuuta Kuolemanjärvellä ja vietti lapsuutensa Sommeella, Viipurin lähellä. Perhe muutti vanginvartijana työskennelleen isän työn perässä Huittisiin joulukuussa 1939, kun Veijo oli 14-vuotias. Jatkosodan aikana perhe siirtyi takaisin Viipuriin, sillä heidän kotinsa Sommeella oli poltettu talvisodan aikana.
Veijo sai kutsun kutsuntoihin 17-vuotiaana, ja koulutuksen jälkeen kevättalvella 1944 hänet määrättiin muiden mukana rintamalle. Samana keväänä hän menetti äitinsä, joka kuoli vain 42-vuotiaana.
Heinäkuussa 1944, vihollisen hyökkäyksessä, Vilho haavoittui olkapäähän. Leikkauksen ja toipumisen jälkeen hän pääsi palaamaan omaan yksikköönsä ja rintamalle.
Samana syksynä aselevon aikaan nuorimpia, vuonna 1925 syntyneitä miehiä siirrettiin aluksi junalla Kelloon ja edelleen Tornioon ja Rovaniemelle. Veijon yksikön miehiä sijoitettiin Rovaniemelle huoltotehtäviin elintarvike‑, polttoaine- ja vaatevarastoon. Rovaniemi oli tuolloin jo poltettu. Ikäluokan varusmiespalveluaika jatkui vuoden 1945 heinäkuun loppuun asti.
Veijo aloitti työnteon ohella iltalukion Helsingissä ja opiskelun metsätieteellisessä tiedekunnassa. Vuonna 1953 hän valmistui metsänhoitajaksi työskennellen Kajaanissa, Helsingissä ja Kemijärvellä. Puolisonsa Tytin kanssa he saivat kaksi lasta, tyttären ja pojan. Eläkkeelle Veijo jäi 65-vuotiaana Kemijärvellä Koillis-Suomen piirimetsälautakunnan päämetsähoitajan virasta 1990.
Leskeksi Veijo jäi vuonna 1998, ja muutti Kajaaniin toimien siellä muun muassa Kajaanin sotaveteraanien puheenjohtajana.
Oulussa ja Haukiputaalla asuvat lapset, Timo Kesäläinen ja Tiina Kontsas kannustivat 90 vuotta täyttänyttä isäänsä muuttamaan lähemmäksi perheitään Ouluun, missä Veijo Kesäläinen asui ja osallistui aktiivisesti sotaveteraanien ja muuhun yhteisölliseen toimintaan. Kun omillaan asuminen ei enää luonnistunut, uudeksi kodiksi valittiin reilu vuosi sitten Esperin hoivakoti Santaholmalla. Paikkaan ollaan oltu hyvin tyytyväisiä.
Läheisten mukaan Veijo Kesäläisen fyysinen, sosiaalinen ja henkinen kunto sekä vireys ovat säilyneet hyvänä hänen valoisan luonteensa, positiivisen elämänasenteensa, työnsä ja liikunnallisten harrastustensa ansiosta aina myöhäiseen ikään saakka. Aikoinaan yksi hänen mieliharrastuksistaan oli suunnistus. Nykyisin puhekyky on heikentynyt aiemmin koetun aivoinfarktin seurauksena, mutta se ei ole estänyt Veijoa pysymästä elämänmyönteisenä.
Maaliskuussa Veijo Kesäläinen osallistui poikansa, puolustusvoimissakin työskennelleen Timon kanssa Oulussa järjestettyyn sotaveteraanien juhlaan. Lauantaina perheen ja lähipiirin kesken Nyymannissa vietetyssä syntymäpäiväjuhlassa päivänsankaria muistettiin myös sotaveteraanityöstä. Päivä alkoi juhlallisesti lipunnostolla.
Pohjois-Pohjanmaalla on noin 140 veteraania, miehiä, naisia sekä sotainvalideja. Nuorimmat sodassa olleet ovat nyt satavuotiaita.
Kakkukahvit maistuivat päivänsankareille.