Sal­la Aute­reel­le läm­min­hen­ki­nen tulo­juh­la Hau­ki­pu­taan seu­ra­kun­nan paimeneksi

Hau­ki­pu­taan seu­ra­kun­nan uusi kirk­ko­her­ra Sal­la Aute­re toi­voi, että hänen tulo­juh­lan­sa oli­si yhtei­söl­li­nen, iloi­nen ja musii­kin­täy­tei­nen, ja toi­ve toteu­tui täy­del­li­ses­ti. Sun­nun­tain mes­sus­sa kirk­ko täyt­tyi ääri­ään myö­ten, kun Aute­re ase­tet­tiin juh­lal­li­ses­ti vir­kaan­sa. Tämän jäl­keen seu­ra­kun­ta­kes­kuk­ses­sa jär­jes­tet­ty läm­min­hen­ki­nen tulo­juh­la kruu­na­si päivän.

Oulun hiip­pa­kun­nan piis­pa Juk­ka Kes­ki­ta­lo toi­vot­ti Sal­la Aute­reel­le siu­naus­ta, vii­saut­ta ja voi­mia seu­ra­kun­nan pai­me­nen vaa­ti­vaan teh­tä­vään. Kes­ki­ta­lo viit­ta­si Mik­ke­lin­päi­vän raa­ma­tun­teks­tiin: “Rii­su ken­gät jalas­ta­si, sil­lä paik­ka, jos­sa sei­sot, on pyhä”, ja koros­ti hen­gel­li­sen joh­ta­jan teh­tä­vän ole­van ihmis­tä suu­rem­pi, mut­ta samal­la ihmi­sen kokoi­nen. Hän toi­voi, ettei kirk­ko­her­ra jäte­tä teh­tä­väs­sään yksin. Koko työyh­tei­sön ja seu­ra­kun­ta­lais­ten tukea tar­vi­taan, sil­lä työ­tä teh­dään yhdes­sä yhteisöllisesti.

Sal­la Aute­re ker­toi saar­nas­saan ole­van­sa kii­tol­li­nen ja ylpeä saa­des­saan tul­la osak­si Hau­ki­pu­taan seu­ra­kun­nan osaa­vaa yhteisöä.

– En voi­si toi­voa parem­paa. Hau­ki­pu­taan kirk­ko on pyhä paik­ka ja ainut­laa­tui­nen aar­re Top­pe­liuk­sen maa­lauk­si­neen. Kirk­ko ei ole vain raken­nus, vaan elä­vä, inhi­mil­li­nen yhtei­sö. Toi­von, että yhä useam­pi astui­si näi­den puhut­te­le­vien sei­nien sisäl­le niin pyhäs­sä kuin arjes­sa. Ovet seu­ra­kun­nas­sa ovat avoin­na kai­kil­le. Teen kaik­ke­ni, että jokai­nen voi kokea ole­van­sa ter­ve­tul­lut ja yhden­ver­tai­nen, ja myös eri­lai­suu­del­le on tilaa.

Sekä Aute­re että Kes­ki­ta­lo puhui­vat muut­tu­vas­ta maa­il­mas­ta, joka haas­taa myös hen­gel­lis­tä ja perin­teis­tä seu­ra­kun­taa ja kirk­koa uudis­tu­maan toi­min­taan­sa, mut­ta perim­mäis­tä teh­tä­vää ja sano­maa unoh­ta­mat­ta jat­ku­vuu­den hengessä.

Mes­sus­sa avus­ta­mas­sa oli suu­ri jouk­ko seu­ra­kun­nan työn­te­ki­jöi­tä ja vapaa­eh­toi­sia eri-ikäi­siä seu­ra­kun­ta­lai­sia. Ehtool­lis­ta jaet­tiin suu­ren väki­mää­rän takia nel­jäs­sä pis­tees­sä ja koleh­tin kerä­si­vät partiolaiset.

Tulo­juh­las­sa seu­ra­kun­ta­kes­kuk­ses­sa nau­tit­tiin lohi­keit­toa kak­ku­kah­vei­neen ja kuul­tiin Sal­la Aute­reel­le osoi­tet­tu­ja ter­ve­tu­lo­toi­vo­tuk­sia ja lau­lu­ter­veh­dyk­siä. Uusi kirk­ko­her­ra sai kuk­kia ja lah­jo­ja toi­vo­tuk­sin tul­la tutus­tu­maan eri yhtei­sö­jen toi­min­taan. Ter­veh­dyk­siä esit­ti­vät muun muas­sa lää­nin­ro­vas­ti Nii­lo Peso­nen, Elä­ke­lii­ton Hau­ki­pu­taan yhdis­tyk­sen ja Tak­ku­ran­nan Mart­to­jen Sei­ja Tor­ve­la ja Sir­pa Pie­ti­lä sekä Oulun Orto­dok­si­sen seu­ra­kun­nan ja pai­kal­lis­ten Rau­ha­nyh­dis­tys­ten edustajat.

Seu­ra­kun­ta­neu­vos­ton vara­pu­heen­joh­ta­ja Pek­ka Tak­ku­la sanoi, että muut­tu­vas­sa maa­il­mas­sa muu­tos on kir­kol­le sekä haas­te että mahdollisuus.

– Yhteis­työl­lä olem­me vahvoja.

Tuo­mio­ro­vas­ti Satu Saa­ri­nen halusi saat­taa Sal­laa vir­kaan samal­la Nis­ka­vuo­ren emän­nän rukouk­sel­la, jol­la hänet aika­naan Pek­ka Rehu­mä­ki saat­te­li: “Oi Juma­la, anna minul­le voi­maa rakas­taa.”

Kap­pa­lai­nen Outi Poh­ja­nen ker­toi, että seu­ra­kun­nan hen­ki­lös­tö on arvos­ta­nut suu­res­ti sitä, että syys­kuun alus­sa työn­sä aloit­ta­nut Sal­la Aute­re on halun­nut tutus­tua hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti jokai­seen työntekijään.

Sala­pe­räi­sen ja tar­koin var­jel­lun pah­vi­laa­ti­kon sisäl­tö pal­jas­tui, kun Tuo­mio­kirk­ko­seu­ra­kun­nan him­me­li­ker­hon väki ojen­si lah­jan­sa. Hei­dän val­mis­ta­man­sa him­me­li, joka sym­bo­loi pyhyyt­tä ja pysy­vyyt­tä, on koris­tel­tu sätei­le­vil­lä osioil­la, jot­ka kuvas­ta­vat valoa ja toivoa.

Juh­la­ta­pah­tu­miin osal­lis­tu­neet seu­ra­kun­ta­lai­set Maria Oja­la ja San­na Aute­re tyk­kä­si­vät päi­vän annis­ta. San­na Aute­re ker­toi hymyil­len, että hänel­tä kysy­tään usein, onko hän sukua uudel­le kirkkoherralle.

– Tiet­tä­väs­ti en ole, vaik­ka suku­ni­mi on sama.

San­na Aute­reen työ­vuo­ro oli kes­tä­nyt sun­nun­tai­na aamu­vii­teen, mut­ta hän jak­soi läh­teä kym­me­nek­si kirk­koon. Hänel­le sekä Maria Oja­lal­le on syn­ty­nyt kuva uudes­ta kirk­ko­her­ras­ta, että hän on nuo­re­kas, rei­pas ja sym­paat­ti­nen. Hän puhuu myös kotoi­sas­ti ja kansanomaisesti.

– Tapa­sin Sal­la Aute­reen kirk­ko­her­raeh­dok­kaa­na Hau­ki­pu­taan tori­ta­pah­tu­mas­sa kesäl­lä ja keho­tin lähi­pii­riä­ni­kin mene­mään äänes­tä­mään, Maria Oja­la kertoi.

Maria Oja­lan ja San­na Aute­reen mie­les­tä Hau­ki­pu­taan seu­ra­kun­nas­sa on tar­jol­la run­saas­ti moni­puo­lis­ta toi­min­taa. Haas­tee­na on, miten tie­to toi­min­nas­ta saa­vut­tai­si ihmi­set parem­min. He toi­vo­vat, että tule­vai­suu­des­sa seu­ra­kun­ta tavoit­tai­si yhä enem­män nuoria.

Nai­set ker­toi­vat, että he osal­lis­tu­vat seu­ra­kun­nan tilai­suuk­siin var­sin­kin juh­la­py­hien aikoi­na sekä musiikkitapahtumiin.

Kirk­ko­her­ra Sal­la Aute­re oli lei­kil­lään toi­vo­nut tulo­juh­laan­sa myös “vauh­tia ja vaa­ral­li­sia tilan­tei­ta”. Toi­ve toteu­tui, kun Elias Nie­me­lä virit­ti urkusoo­lon­sa hui­kei­siin svää­rei­hin, jot­ka nos­tat­ti­vat tun­nel­man kat­toon. Juh­la hui­pen­tui rai­ku­viin aplodeihin.

– Voit­te kuvi­tel­la, kuin­ka mer­ki­tyk­sel­li­nen tämä päi­vä oli minul­le. Olen äärim­mäi­sen iloi­nen ja kii­tol­li­nen, Sal­la Aute­re summasi.

Kir­kon kama­ri­kuo­ro, joh­ta Han­nu Niemelä.

Seu­ra­kun­nan työn­te­ki­jöi­den laulutervehdys.