Saha­se­mi­naa­ri sai hyvän vastaanoton

Pate­nie­mi-Seu­ran kol­mas saha­se­mi­naa­ri 16.11. Kui­va­so­jan kou­lul­la sai hyvän vas­taan­o­ton. Jäl­ki­kä­teen­kin tuli har­vi­nai­sia kii­tok­sia. Semi­naa­ria oli uudis­tet­tu siten, että esi­tel­mien yhtey­des­sä oli sopi­vas­ti myös musiikkia.

Pai­kal­le oli kut­sut­tu ja tul­lut­kin enti­siä Pate­nie­men sahal­la ja Oulu Oy:n teh­tail­la työs­ken­nel­lei­tä. Semi­naa­rin tee­ma­na oli toi­min­taa Oulu Osa­keyh­tiön aika­na. Avaus­pu­heen­vuo­ros­saan seu­ran puheen­joh­ta­ja Sep­po Barck ker­toi seu­ran vii­me­ai­kai­ses­ta ja tule­vas­ta toi­min­nas­ta. Seu­ra jär­jes­ti mm. syys­kuus­sa näyt­te­lyn Hak­kei­ta leh­den kan­sis­ta Hau­ki­pu­taan kir­jas­tos­sa. Mar­tin­nie­men kult­tuu­ri­po­lul­le, Maa­ki­sen Mar­tin­nie­men aikaan, pys­ty­tet­ty valo­ku­va­näyt­te­ly oli esil­lä koko kesän syys­kuu­hun saak­ka. Vähän oli jän­nit­tä­nyt, kuin­ka muo­vi­kal­voil­la pääl­lys­te­tyt his­to­riik­ki­ku­vat oli­vat tuu­les­sa ja tui­ver­ruk­ses­sa säi­ly­neet. Mut­ta hyvin­hän ne oli­vat kes­tä­neet. Yhtei­söl­lis­tä toi­min­taa on tie­dos­sa, kun seu­ra jär­jes­tää yhdes­sä Pate­nie­men elä­ke­läis­ten kans­sa kai­kil­le avoi­men jou­lu­juh­lan jou­lu­kuun puo­les­sa välissä.

Musiik­kie­si­tyk­sis­tä vas­ta­si täl­lä ker­taa Juk­ka Taka­lo, joka kah­teen­kin ottee­seen esit­ti Joki­var­ren lau­lu­ja. Var­sin­kin van­hem­pi väki oli ällis­tyk­sis­sään, kuin­ka taus­ta­vi­deol­la pyö­ri­neet I.K. Inhan sata vuot­ta van­hat valo­ku­vat alkoi­vat elä­mään: joki vir­taa­maan ja ter­va­ve­neet sou­ta­ji­neen kul­ke­maan kos­ken kuo­huis­sa. Kaik­kea sitä teko­ä­lyl­lä saa­daan­kin aikaan, ihmeteltiin.

Semi­naa­rie­si­tel­mis­tä vas­ta­si­vat seu­ran puheen­joh­ta­ja Sep­po Barck, seu­ran sih­tee­ri Kari Hol­ma ja useil­la Oulu Oy:n teh­tail­la työs­ken­nel­lyt Juha­ni Myl­ly­lä. Kari Hol­ma ker­toi Pate­nie­men sahan toi­min­nas­ta Oulu Oy:n aika­na sekä Oulu Oy:n toi­min­nan vai­heis­ta. Veit­si­luo­to Oy ja Kajaa­niyh­tiö perus­ti­vat Oulu Oy:n 21.12.1935. Sahaus­toi­min­ta tuli mukaan Pate­nie­men sahan kaut­ta. Sul­faat­ti­teh­taan raken­ta­mi­nen aloi­tet­tiin 1936 ja sel­lu­teh­das käyn­nis­tet­tiin vuon­na 1937. Mai­nit­ta­koon, että Poh­jois-Suo­men ensim­mäi­nen sel­lu­teh­das oli val­mis­tu­nut Kajaa­niyh­tiöl­le vuon­na 1910.

Oulu Oy:n aika­na toi­min­ta oli erit­täin vil­kas­ta. Pate­nie­mes­sä aloi­tet­tiin puu­ta­lo­tuo­tan­to vuon­na 1940 ja se lop­pui teh­taan paloon 21.8.1954. Oulu Oy osti Osa­keyh­tiö Puusep­pä Oy:n Oulus­sa vuon­na 1951 ja Hyryn­sal­men sahan vuon­na 1955. Las­tu­le­vy­teh­das käyn­nis­tet­tiin vuon­na 1970 ja se toi­mi vuo­teen 1981. Hyryn­sal­men sahan toi­min­ta lop­pui 1982 ja Puusep­pä Oy sul­jet­tiin 1993. Oulu Oy sulau­tet­tiin Veit­si­luo­to Oy:hyn v. 1986. Sahaus Pate­nie­mes­sä lop­pui 1990. Vuon­na 1995 Veit­si­luo­to Oy ja Enso Gutzeit Oy yhdis­tyi­vät Enso Oyj:ksi. Nykyi­nen Sto­ra Enso syn­tyi, kun Enso Oyj ja Sto­ra Ab yhdis­tyi­vät vuon­na 1998.

Pate­nie­men sahaa uudis­tet­tiin vii­mei­seen saak­ka. Sahal­la oli mm. otet­tu käyt­töön Suo­men ensim­mäi­nen pituus­la­jit­te­lu- ja pake­toin­ti­lai­tos vuon­na 1964. Pate­nie­mi oli pake­toin­nin ura­nuur­ta­ja koko Euroopassa.

Pake­toin­nis­sa puu­ta­va­ra laji­tel­tiin pituu­den mukaan ja pake­toi­tiin nipuik­si. Näin voi­tiin lai­vat las­ta­ta tii­viis­ti. Vuo­den 1972 kehi­tys­oh­jel­ma, johon kuu­lui­vat kuo­ri­mo, tuk­kien lajit­te­lu, kui­vaa­mo, varas­to ja vuon­na 1954 val­mis­tu­neen las­taus­sa­ta­man syven­tä­mi­nen, val­mis­tui vuon­na 1975. Vuo­sien 1978–1980 uudis­tus­oh­jel­ma, kat­ti­la­lai­tos, kui­vaa­mon laa­jen­nus ja höy­lää­mö, val­mis­tui vuon­na 1980.

Sahan siir­toa Pate­nie­mes­tä Ouluun, Oulu Oy:n alu­eel­le, suun­ni­tel­tiin use­aan ottee­seen, mut­ta pää­dyt­tiin sii­hen, että sahan kehit­tä­mi­nen Pate­nie­mes­sä, oli edul­li­sin rat­kai­su. Pate­nie­men sahan toi­min­nan lopet­ta­mi­ses­ta oli kes­kus­tel­tu yhtiön hal­li­tuk­ses­sa jo vuon­na 1985. Sil­loi­sen toi­mi­tus­joh­ta­jan, Rau­no Hak­ki­lan, esi­tys oli, että sahaus voi­daan kes­keyt­tää juhan­nuk­seen 1986 men­nes­sä. Kes­key­tys­tä perus­tel­tiin alan erit­täin voi­mak­kaas­ti hei­ken­neel­lä tilan­teel­la. Kaik­ki hen­ki­lös­tö­ryh­mät vas­tus­ti­vat lak­kaut­ta­mis­ta ja kiis­ti­vät las­kel­mat pin­ta­puo­li­si­na. Toi­min­taa jat­ket­tiin siis vie­lä vuo­teen 1990 saakka.

Sep­po Barc­kin esit­te­lyn yhtey­des­sä Hak­kei­ta-leh­den näyt­te­lys­tä, tuli uute­na asia­na esil­le se, että Hak­keil­la oli ollut edel­tä­jä, Ounas­tuk­sia, jota jul­kais­tiin vuo­si­na 1942–1944. Hak­kei­ta jul­kais­tiin vuo­des­ta 1945 vuo­teen 1986 ja yhtiön sisäis­tä tie­do­tus­leh­teä vuo­si­na 1976–1986. Kaik­ki Oulu Oy:n leh­det lak­ka­si­vat ilmes­ty­mäs­tä Oulu Oy:n sulau­tues­sa Veit­si­luo­to Oy:hyn v.1986. Näyt­te­lys­tä on ker­rot­tu tar­kem­min Ran­ta­poh­ja-leh­des­sä 19.9.

Juha­ni Myl­ly­län esi­tyk­ses­sä, ”Minun Oulu Osa­keyh­tiö­ni”, saa­tiin kuul­la monia mie­len­kiin­toi­sia ”tap­pauk­sia” ja tilan­tei­ta vii­del­lä eri teh­taal­la työs­ken­nel­leen työn­te­ki­jän näkö­kul­mas­ta. Juha­ni ker­toi olleen­sa kou­kus­sa Oulu Yhti­öön ja Hak­kei­siin noin 74 vuot­ta. Niin­pä hänel­lä oli myös ottei­ta Hak­keis­ta omil­la kom­men­teil­laan täydennettyinä.

Oulu-yhtiöl­lä hän aloit­ti vuon­na 1961. Hän on työs­ken­nel­lyt lähes kai­kil­la yhtiön teh­tail­la; Pate­nie­men sahan eri osas­toil­la, hinaa­jil­la, Puuse­pän teh­taal­la, Nuot­ta­saa­ren teh­taal­la, Hyryn­sal­men teh­taal­la ja Oulux Lastulevytehtaalla.

– Luon­nol­li­ses­ti sitä oltiin jo poi­ka­se­na töis­sä sahal­la­kin. Hom­ma ei aivan vaa­ra­ton­ta­kaan ollut. Ker­ran pasan­gin ran­nal­la ollut tuk­ki­ka­sa sor­tui ja yksi työn­te­ki­jä jäi tuk­ki­ka­san alle. Hän­tä pelas­tet­tiin kah­dek­san tun­tia nos­ta­mal­la tuk­ki ker­ral­laan kasas­ta. Hän sel­vi­si, pai­kat­tiin metal­li­le­vyil­lä ja pal­kat­tiin sit­tem­min kuo­ri­mol­le etu­mie­hek­si. Kun hän vuon­na 1959 oli lau­ta­tar­hal­la teke­mäs­sä tapu­lien kat­to­ja ja pur­ka­mas­sa nii­tä, niin haus­ka­na yksi­tyis­koh­ta­na hän muis­taa, kuin­ka hänet pal­kat­tiin työ­päi­vän päät­teek­si hake­maan palk­ka­ra­ho­ja, kos­ka hän oli taval­lis­ta kovem­pi hikoilemaan.

Las­tu­le­vy­teh­taal­la Myl­ly­lä oli vuo­si­na 1969–1973 raken­nus­vai­hees­sa ja teh­taan käyn­nis­tyt­tyä vas­ta­si kun­nos­sa­pi­dos­ta ja huol­los­ta. Tätä hän muis­te­li näin: ”Me raken­sim­me sinua pari vuot­ta. Sinä vain halusit syt­tyä pala­maan. Teim­me kaik­kem­me, että syn­nyt­täi­sit hyvän levyn. Pok­sau­tit sen aina hal­ki. Emme sit­ten­kään teh­neet kaik­kea, kun sinut jou­dut­tiin lopet­ta­maan. Nyt sinus­ta on vain raa­mit jäl­jel­lä, mut­ta me muis­tam­me sinut.” Juha­nin tari­nat sai­vat­kin pai­kal­le tul­leet enti­set yhtiö­läi­set ja saha­lai­set muis­te­le­maan men­nei­tä vilk­kaan kes­kus­te­lun merkeissä.”

Läh­tei­tä: Nuot­ta­saa­res­ta Wall Stree­til­le, Oulun met­sä­teol­li­suus kaup­pa­huo­neis­ta Sto­ra Ensoon. Saka­ri Vir­ta­nen 2003; Hak­keet, Oulu Osa­keyh­tiön per­he­leh­det, Oulu Yhtiön Sisäi­set tie­do­tus­leh­det; Juha­ni Myl­ly­län arkistot

TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.