Runon kei­not kokeilussa

Hau­ki­pu­taan kou­lun 7e kokei­li eri­lai­sia runon kei­no­ja, esi­mer­kik­si elol­lis­ta­mis­ta ja kuva­ru­noi­lua. Myös perin­tei­nen rii­mit­te­ly sai luo­kas­sa val­lan kokei­lun aika­na. Aihe oli täy­sin vapaa. Pää­asia oli, ettei kukaan aja­tel­lut, ettei osai­si runoil­la. Täs­sä luo­kan runosatoa.

Aurin­ko kuun­te­lee sinua,

kun puhua päl­pä­tät kir­ja­si sivua.

Jos nuk­kuu jos­kus tai­vas alla,

ois hyvä et tai­vas ei räy­häis kar­hun lailla.

Kun tark­kaan kuun­te­let liplatusta,

saa­tat kuul­la kuinka

alkaa puro puhel­la viisauksia.

Myrs­ky­sääl­lä, tai­vas koval­la päällä

kau­pun­ki kuis­kii tätä,

älä len­toon läh­de täältä.

Kun runoi­li­ja tuntematon,

ran­do­mia latelee.

Syn­tyy runo tällainen,

ei hän muu­ta keksinytkään.

*******

Kesä

aurin­ko laskee,

veden pin­ta tyyntyy

ystä­vien kans­sa soutelen

hil­jaa jutellaan

jut­tu kai­kuu ehkä vastarantaan

sini­nen tai­vas alkaa

hei­jas­ta­maan veteen punais­ta pintaa

ilta vaih­tuu yöksi,

airot tun­tuu mene­vän työksi

vas­ta­ran­taan saavutaan

niin pal­jon naurattaa,

että kaa­du­taan

******

Dar­ren Shan

puo­li­vam­pyy­ri, ei kuolematon

koe­tuk­siin pyrkii,

kuo­le­mal­la leikkii

sään­tö­jä purkaa,

pakoon pyr­kii

vam­paa­sit kohtaa,

pako­mat­ka alkaa

putouk­seen päättyy.

******

Pil­viä taivaalla,

pimeäs­sä yössä.

Kos­ka olen perillä,

tääl­lä syn­käs­sä säässä.

Kii­ruh­dan kotiin,

yön pimeäy­teen.

******

Kun mei­kä vj:iillä viilettää,

niin Pent­ti-veli taak­se jää.

Se pahal­ta tun­tuu kun häviää,

on Pent­ti-vel­jel­le tun­ne tut­tu tää.

Välil­lä tap­pio­si säälittää,

niin yri­tän rie­mu­ni hävittää.

Sun kat­see­si iloi­nen mut lävistää

ja usein sydä­me­ni käristää.

******

Puun leh­det ne tippuu

tai­vaal­ta pää­hän vet­tä putoaa

har­maan­sä­vyi­nen tai­vas niin

syk­sy tul­lut on…

******

Kun aurin­ko laskee,

ja kuu nousee

syt­tyy tai­vaal­le tähdet.

Mut­ta kirk­kain tähti

elä­mäs­säin olet sinä.

******

Ikui­suus tun­tuu hetkeltä,

kun taas het­ki ikuisuudelta.

het­kes­sä sekun­nit tun­tu­vat minuuteilta,

minuu­tit tun­neil­ta ja tun­nit päiviltä.

tyl­syys on ajan kans­sa loputon

******

Pil­viä taivaalla,

pimeäs­sä yössä.

Kos­ka olen perillä,

tääl­lä syn­käs­sä säässä.

kii­ruh­dan kotiin,

yön pimey­teen.

******

Elä­mä synkkyyteen

sinut jos­kus vie.

kai­ken pimey­den keskellä,

vain kak­si kir­kas­ta täh­teä nään,

se valoa tuo elämään.

sädeh­ti­vät sil­mä­si nuo

toi­voa ain tuo.

******