No johan rupes tapahtumaan, tuumasi Renttahelekku kuullessaan Oulun uuden kaupunginjohtajan suunnitelmista. Alatossava aikoo iskeä kuokan maahan ja suunnata merelle! Eihän toki mereen kannata kuokkaa iskeäkään. Rantahan se on raivattava ja laiturit rakennettava. Joko viimeinkin Oulun merellisiä lupauksia aletaan lunastaa?!
On sukulaisia meillä Ruotsissa ja epäreiluksi olen aina kokenut, kun emme Oulusta voi astua ruotsinlaivaan. Merta on kyllä silmänkantamattomiin. Lentäenkin sukuloimaan on useimmiten mentävä Helssingin kautta. Kirjoitan tarkoituksella Helssinki. Hienot ihmiset täällä maalla sanovat ja kirjoittavat niin. Ja nyt jo kovastikin hienona kuvittelen astuvani koppakengissä ruotsinlaivaan Toppilan satamassa jonain kauniina kesäpäivänä. Valkohansikkaisella kädellä huiskutan laiturille jääville saattajilleni. Toisella kädellä pidän laajalierisestä hatustani fiinisti kiinni, ettei pohjoisen vinkka lennätä sitä ulapalle.
Kyllä eivät ole aiemmat, ainakaan kaksi edellistä, kaupunginjohtajaa näin reippaasti lähteneet meitä hellimään. Sitä Oulun merellisyyden hyödyntämistä on peräänkuulutettu todella kauan. Mustaa valkosella löytyy vuosien takaa. Jotta auttaa varmasti tällainen kehitys haukiputaalai- siakin syventämään mieliä oululaisuuteensa? Haukiputaalainen kun vain haluaa olla haukiputaalainen. Panin kysymysmerkin, koska kalluppeja ei olla vielä tehty.
Oikeen ko sitä lupauksien litaniaa kuuntelin, tuli mulla mieleen, onko jäkpotin päävoitto tullu Oululle! Sehän se onnenpotku oliskin. Jos ei, niin nousee semmonen vaaran merkki taivaalle, että äyriä ja kaikenlaisia urbaaniveroja aletaan kehittelleen ja kohottelleen. Kun kehittyy, niin eikö ne silloin nouse? Tuota hienoa urbaani-sanaa oli käytetty. Minäkin menen sillä, ettei voida syyttää muunneltua totuutta käytetyn. Kaupunkiasioita se tarkottaa. Sitte ko minäkin menen kaupunkiin vuokralle, minusta tullee urbaani oululainen!
Oli siinä Alatossavan luppauksissa aiottu panna kuokkaa maahan asemanseudullakin. Kyllä toivois onnikoilla kulkevillekin jo silmänruokaa. Jotain kaunista, tuoksuvaa, maistuvaa ja matalaa. Semmosen koin, ko viimeksi Rutinoffilla rautatieaseman eestä ajelin, että Nevyorkkiinko olen tullut? Kauhiat pilvenpiirtäjät siinä. Kyllä niin pieneksi Renttahelekku tunsi ittensä. Hyvä ettei niskat jämähtänyt kellolleen, ko huippuja yritin katella! Torin seutuakin saisivat kuokkia oikein kunnolla. Häpeää Toripolliisikin siinä sekamelskan sivussa. Tullee kyllä semmonenki mieleen, että onkohan minusta kunnon urbaaniksi? Aikahan se vissiin siihenkin koulii, vanha kansa sannoo. En ala kyllä hättäillä sitä.
Uskallan ajatella, että joku muukin pähkäilee kanssani näitä Oulun tulevaisuuden kaavailuja. Virpaan eli Virpiniemeen on aateltu erilaisia hiihtolatuja. Sielä on kyllä minulle nyt jo menemättömiä mäkejä, molempiin suuntiin. Alamäet pittää kiertää ja ylämäet mennä poikittain. Otin kooklesta selvää, ko sanottiin FIS (isoilla kirjaimilla piti kirjottaa) ‑latuja tehtävän, että tarkottaa ulkomaalaisille kilipailuillekin kelepaavia latuja. Sen verran olen telekkarista isoja kilpahiihtoja kattellu, että ei taida meikäläisellä FIS-Virpaan olla hiihtovehkeillään menemistä! Siellähän ammattilaiset mennee kylkimyyryä hirveällä vauhdilla vuorenseinämiä alas. Ja kaatuvat, ammattilaiset! Hengenvaarallistahan se on! Turistina sinne vois Rutinoffilla ajella. Sisko asuu siellä, niin sais varmaan parkkeerata sukulaispihaan. Kilpa-alueen parkkipaikat tietenkin niin täyteen tungettu, etten uskalla riskeerata yhtään enempää lommoa Rutinoffiin. On jo kokenut aika kovia. Hiihtelen sitten merellä ja Illissä. Illin Pamelat menee vielä mennen tullen minunkin suksilla.
Nallikarin seutuunkin on, ja aiotaan satsata lisää. Eikö siittä paratiisista, tarkoitan Eeteniä, sais vielä kopperaa remontoimalla? On mielestäni ulkoisesti aivan katteltavan näköinen. Hiekkaranta on kyllä aivan ulkomaitten aurinkopiitseihin verrattavissa. En leuhota, mutta oon käyny molemmilla. Onnea ja menestystä Oulun uudelle kaupunginjohtajalle!
Renttahelekku