Hau­ki­pu­taa­lai­nen rata­moot­to­ri­pyö­räi­li­jä Mar­kus Kil­pe­läi­nen kaa­haa koh­ti menes­tys­tä stunt-roo­lin siivittämänä

Hau­ki­pu­taa­lai­nen rata­moot­to­ri­pyö­räi­li­jä Mar­kus Kil­pe­läi­nen rakas­tui moot­to­ri­pyö­riin 18-vuo­ti­aa­na näh­ty­ään myyn­nis­sä Kawa­sa­ki GPX:n. Sen jäl­keen Mar­kus on aja­nut kym­me­niä kiso­ja sekä näy­tel­lyt stunt­ti­na uudes­sa TV-sarjassa.

Ylen tänä vuon­na jul­kai­se­ma TV-sar­ja Jar­no ja minä sukel­taa suo­ma­lai­sen rata­moot­to­ri­pyö­räi­li­jä Jar­no Saa­ri­sen elä­mään. Se tar­jo­aa kat­so­jil­le kieh­to­van tari­nan 1960- ja 1970-luku­jen tait­tees­ta. Sar­ja tuo esiin Saa­ri­sen hui­kean uran ja hen­ki­lö­koh­tai­set het­ket, jot­ka muo­va­si­vat hänes­tä legen­dan moot­to­riur­hei­lun maailmassa.

–Jar­no Saa­ri­nen on kaik­kien alan har­ras­ta­jien suu­ri ido­li, joten jo pel­käs­tään se toi halun läh­teä sar­jaan mukaan, Mar­kus paljastaa.

Mar­kus on har­ras­ta­nut rata­moot­to­ri­pyö­räi­lyä noin 15 vuot­ta ja ker­too innos­tu­neen­sa lajis­ta käy­des­sään satun­nai­sis­sa rata­päi­vis­sä taval­li­sel­la tie­lii­ken­ne­moot­to­ri­pyö­räl­lä. Hau­ki­pu­taal­ta Kemo­ran moot­to­ri­ra­dal­le suun­tau­tu­neet ajo­päi­vät oli­vat hänel­le rat­kai­se­va kokemus.

–Se oli aluk­si kokei­lua, mut­ta sii­tä se läh­ti, Mar­kus muistelee.

Vaik­ka Mar­kus ei nuo­re­na tun­te­nut suur­ta kil­pai­lu­viet­tiä, kypä­rän pää­hän lait­ta­mi­nen kisa­ti­lan­tees­sa herät­ti aina halun teh­dä par­haan­sa. Mar­kus kuvaa kil­pai­lu­ti­lan­teen jän­ni­tys­tä ja adre­na­lii­nia, joka saa hänet pyr­ki­mään täy­del­li­seen suoritukseen.

Rata­moot­to­ri­pyö­räi­ly on tuo­nut Mar­kuk­sel­le monia onnis­tu­mi­sia, kuten kol­man­nen ja toi­sen sijan Kemo­ran kil­pai­luis­sa sekä jat­ku­vas­ti para­ne­via hen­ki­lö­koh­tai­sia ennä­tyk­siä eri radoil­la. Kil­pai­lui­den ja tree­nien välil­lä tär­keä roo­li on myös ihmis­ten koh­taa­mi­sel­la ja yhtei­söl­li­syy­del­lä, joka muo­dos­taa lajin selkärangan.

–Ihmi­set, kave­rit ja kil­pa­kump­pa­nit ovat älyt­tö­män iso osa lajia. Kaik­ki on saman­hen­kis­tä poruk­kaa ja sitä ollaan vähän kuin yhtä isoa perhettä.

Rata­moot­to­ri­pyö­räi­ly on tuo­nut Mar­kuk­sel­le unoh­tu­mat­to­mia koke­muk­sia, mut­ta tie hui­pul­le ei ole ollut ongel­ma­ton. Hän on koh­dan­nut usei­ta estei­tä ural­laan, jot­ka ovat vaa­ti­neet sit­keyt­tä ja sopeu­tu­mis­ky­kyä. Yksi suu­rim­mis­ta haas­teis­ta on ollut sopi­vien har­joi­tus­paik­ko­jen puu­te, sil­lä lähin rata, Oulu Zone, on lyhyt ja hitaan vauh­ti­nen, sopien parem­min ajo­fii­lik­sen yllä­pi­tä­mi­seen. Lisäk­si rata­moot­to­ri­pyö­räi­lyn kor­keat kus­tan­nuk­set, kuten ren­kaat ja mat­ka­ku­lut, vaa­ti­vat huo­mat­ta­via talou­del­li­sia panos­tuk­sia. Nämä haas­teet eivät kui­ten­kaan ole hor­jut­ta­neet hänen into­aan lajia kohtaan.

–Vaik­ka­pa kun ajaa aktii­vi­ses­ti muu­ta­man kisa­vii­kon­lo­pun, sii­hen kuluu hel­pos­ti 20 ren­gas­set­tiä kau­des­sa, ja yksi set­ti mak­saa täl­lä het­kel­lä noin 450 euroa.

Mar­kus ker­too, että hänen kil­pai­lu-uran­sa sai suu­ren sysäyk­sen, kun Juha Pih­la­ja­nie­men perus­ta­ma Sto­ne Racing ‑tii­mi astui kuvaan. Sto­ne Racing ‑tii­min myö­tä Mar­kus pää­si kil­pai­le­maan kuusi­sa­taa- ja tuhat­kuu­tioi­sil­la pyö­ril­lä, ja tii­min mer­ki­tys hänen kehi­tyk­sel­leen rata­moot­to­ri­pyö­räi­li­jä­nä oli valtava.

–Ensin Ilk­ka Ran­ta­tulk­ki­la suos­tut­te­li minut kokei­le­maan rata­moot­to­ri­pyö­räi­lyä, ja Juha lait­toi kil­pai­lu-uran käyn­tiin. Meil­lä oli kuusi moot­to­ri­pyö­rää, jokai­sel­la kus­kil­la oma mekaa­nik­ko ja tii­min­joh­ta­ja. Se oli isoa toi­min­taa, Mar­kus kuvailee.

Tii­mi toi muka­naan pait­si resurs­se­ja, myös yhtei­söl­li­syyt­tä ja tukea, joka aut­toi Mar­kus­ta kehit­ty­mään aja­ja­na. Vaik­ka Sto­ne Racin­gin aktii­vi­suus on hii­pu­nut, Mar­kus ajaa edel­leen tii­mis­sä ja haa­vei­lee tule­vis­ta kil­pai­luis­ta sen riveissä.

Saman­ai­kai­ses­ti kun Mar­kus saa­vut­ti menes­tys­tä rata­moot­to­ri­pyö­räi­lyn paris­sa, hän pää­si mukaan Jar­no ja minä ‑sar­jaan har­ras­tuk­seen liit­ty­vien ryh­mien kaut­ta. Pää­sy koe­ku­vauk­siin ja lopul­ta valin­ta stunt­ti­kus­kin roo­liin tar­jo­si ainut­laa­tui­sen koke­muk­sen. Mar­kus pää­si aja­maan 70-luvun moot­to­ri­pyö­ril­lä Imat­ral­la, Ahve­nis­tol­la ja Kroatiassa.

–Kun kävi ilmi, että siel­lä aje­taan ihan niil­lä 70-luvun moot­to­ri­pyö­ril­lä, ei sel­lai­seen tule tois­ta mah­dol­li­suut­ta, Mar­kus kertoo.

Stunt-roo­liin val­mis­tau­tu­mi­nen vaa­ti tark­kaa ohjeis­tus­ta ja monia tois­to­ja. Kuvauk­sis­sa ajet­tiin lähel­lä toi­si­aan, jopa vain kah­den met­rin etäi­syy­del­lä sadan kilo­met­rin tun­ti­vauh­dis­sa. Tämä toi oman jän­ni­tyk­sen­sä ja vaa­ti äärim­mäis­tä kes­kit­ty­mis­tä ja luot­toa mui­hin ajajiin.

–Esi­mer­kik­si kun ohjaa­ja halu­aa, että aje­taan noin satas­ta Imat­ran suo­ral­la, ja kah­den met­rin etäi­syy­del­lä pyö­rien välis­sä ja puo­len met­rin etäi­syy­del­lä sivul­la, se on todel­la haas­ta­vaa mut­ta samal­la äärim­mäi­sen jän­nit­tä­vää, Mar­kus kuvailee.

Kuvauk­set sisäl­si­vät myös varik­ko­ta­pah­tu­mia, läh­tö­jä ja voit­to­koh­taus­ten juh­lin­taa. Mar­kus pitää stunt-roo­li­aan ker­ran elä­mäs­sä tapah­tu­ma­na, eikä näe sen joh­ta­van uusiin pro­jek­tei­hin. Rata­moot­to­ri­pyö­räi­ly pysyy kui­ten­kin hänen into­hi­mo­naan, ja hänel­lä on tavoit­tee­na ajaa vie­lä muu­ta­mia kil­pai­lu­ja, kuten Imat­ran ajot, jot­ka jäi­vät vii­mek­si kes­ken tek­nis­ten ongel­mien vuoksi.

–Se adre­na­lii­ni, vaa­ran­tun­ne, vauh­ti ja aja­mi­sen vai­keus jak­saa innos­taa, Mar­kus sanoo. Se toi­mii aina hyvä­nä irtiot­to­na arjes­ta ja työstä.

Mar­kuk­sel­la on muu­ta­ma neu­vo tule­vil­le har­ras­ta­jil­le. Hän suo­sit­te­lee aloit­ta­mis­ta koke­neem­man kans­sa ja liit­ty­mis­tä ker­hoi­hin tai seu­roi­hin, jot­ka tar­joa­vat tukea ja opastusta.

–Töi­tä saa teh­dä älyt­tö­mäs­ti, jos halu­aa tavoit­taa jota­kin, Mar­kus koros­taa. Laji opet­taa myös oman elä­män jär­jes­tä­mis­tä ja rahoi­tuk­sen hankkimista.

Hau­ki­pu­taan rata­moot­to­ri­pyö­räi­li­jän tari­na on ins­pi­roi­va esi­merk­ki sii­tä, kuin­ka into­hi­mo ja kova työ voi­vat joh­taa unoh­tu­mat­to­miin koke­muk­siin ja saavutuksiin.