Rai­ja Poh­ja­mo 80 vuot­ta: Ihmis­mie­len moni­mut­kai­suus sykäh­dyt­tää edelleen

Ensi maa­nan­tai­na 80 vuot­ta täyt­tä­vä Rai­ja Poh­ja­mo tie­si jo lukios­sa halua­van­sa työs­ken­nel­lä psy­ko­lo­gian paris­sa ja on sil­lä tiel­lä edelleen.

Ete­lä-Poh­jan­maal­la Töy­säs­sä syn­ty­nyt Poh­ja­mo on per­heen­sä ainoa lap­si. Hänen van­hem­pan­sa oli­vat työ­te­liäi­tä ja vas­tuun­tun­toi­sia ihmi­siä, joil­le työn­te­ko oli suu­res­sa arvos­sa. Yksi­näi­sen nuo­ruu­den viet­tä­neel­le Rai­jal­le tär­kei­tä har­ras­tuk­sia nuo­re­na oli­vat kir­joit­ta­mi­nen, luon­nos­sa kul­ke­mi­nen, luke­mi­nen ja maalaaminen.

Kun ensim­mäi­set psy­ko­lo­gian kurs­sit alkoi­vat lukios­sa, aine tem­pai­si mukaan­sa. Amma­tin­va­lin­ta oli teh­ty. Mat­ka vei­kin Jyväs­ky­lään psy­ko­lo­gian opin­to­jen pariin. Psy­koa­na­lyy­sin luen­not puo­les­taan herät­ti­vät kiin­nos­tuk­sen psy­koa­na­lyy­ti­kon tehtävistä.

Opis­ke­luai­koi­na Poh­ja­mo tapa­si Jyväs­ky­läs­sä kesä­töis­sä olleen puo­li­son­sa. Jyväs­ky­läs­tä tie vei rak­kau­den peräs­sä Kemiin ja siel­tä Oulun kaut­ta puo­li­son lap­suu­den koti­kon­nuil­le Hau­ki­pu­taal­le. Paris­kun­ta raken­si talon Hau­ki­pu­taal­le ja ovat asu­neet siel­lä yhdes­sä jo 35 vuot­ta. Pari täy­den­tyi per­heek­si poi­ka- ja tyt­tö­lap­sen myötä.

Poh­ja­mo on teh­nyt töi­tä psy­ko­lo­gian ja psy­koa­na­lyy­sin paris­sa lähes 40 vuo­den ajan. Työ­ko­ke­mus­ta amma­tin alkua­joil­ta kart­tui kas­va­tus­neu­vo­las­ta, amma­tin­va­lin­nas­ta, las­ten psy­kiat­ri­sel­ta osas­tol­ta sekä Yli­op­pi­lai­den ter­vey­den­hoi­to­sää­tiös­tä, kun­nes tuli aika siir­tyä amma­tin­har­joit­ta­jak­si. Elä­keiän tul­len hän ei halun­nut jää­dä täy­sin pois työ­elä­mäs­tä, vaan hän jat­kaa edel­leen har­ras­tus­mie­les­sä töi­tä muu­ta­man tun­nin vii­kos­sa työ­noh­jaus­ten sekä lyhyt­te­ra­pian paris­sa. Töi­tä hän halu­aa jat­kaa toistaiseksi.

– Ihmi­sen mie­li on niin moni­mut­kai­nen, se sykäh­dyt­tää aina. Tun­tuu myös sil­tä, että on kart­tu­nut sel­lais­ta koke­mus­ta, jos­ta on ihmi­sil­le hyötyä.

Nuo­ruu­den har­ras­tuk­set ovat edel­leen pysy­neet Rai­ja Poh­ja­mon elä­mäs­sä. Yhdes­sä puo­li­son kans­sa hän tyk­kää muun muas­sa mar­jas­taa ja bon­ga­ta lin­tu­ja. Maa­laa­mis­ta­kin tulee edel­leen muu­ta­man ker­ran vuo­teen harrastettua.

–Eten­kin syk­syn värit ins­pi­roi­vat minua maalaamaan.

Yksi har­ras­tuk­sis­ta on kui­ten­kin ylit­se mui­den. Kir­joit­ta­mi­nen on jää­nyt suu­rek­si osak­si elä­mää, sil­lä hän kir­joit­taa lähes päi­vit­täin. Kir­joit­ta­mi­ses­ta on tul­lut jopa vähän enem­män kuin pelk­kä har­ras­tus, sil­lä Poh­ja­mo on jul­kais­sut jo kol­me kir­jaa. Kir­jois­ta vii­mei­sin, Win­nicot­tin näke­myk­sis­tä tun­ne-elä­män var­hais­ke­hi­tyk­ses­tä jul­kais­tiin vii­me jou­lu­kuus­sa. Tekeil­lä on myös jo uusi kir­ja­pro­jek­ti yhdes­sä Maa­rit Veik­ko­lai­sen kanssa.

Lisäk­si Poh­ja­mo on kir­joit­ta­nut kolum­ne­ja Kale­vaan sekä vii­me aikoi­na myös Psy­ko­te­ra­pia­sää­tiö Monas­te­rin blogiin.

Into kir­joit­ta­mi­seen kum­pu­aa halus­ta tuo­da omia tär­kei­nä pitä­mi­ään näke­myk­siä esil­le, jois­ta voi­si olla hyö­tyä myös muil­le. Lisäk­si ammat­tie­lä­män ajan Poh­ja­mol­la on ollut suu­ri kiin­nos­tus Donald Win­nicot­tin töi­hin, joten niis­tä on myös ollut mie­len­kiin­tois­ta kir­joit­taa ja pereh­tyä tarkemmin.

Vuodet ovat muut­ta­neet Rai­ja Poh­ja­moa. Iän myö­tä eri asioil­la on suu­rem­pi mer­ki­tys, kuin ennen.

– Nyt on iloi­sem­pi ympä­ril­lä ole­vis­ta asiois­ta, nuo­rem­mis­ta suku­pol­vis­ta ja hei­dän osaa­mi­sis­taan. Ennen suu­res­sa roo­lis­sa oli­vat opis­ke­lu ja työ. Nyky­ään tär­kein asia on per­he sekä itse­ni ja puo­li­so­ni terveys.

Vuo­siin on mah­tu­nut pal­jon tapah­tu­mia. Eri­lai­sia vas­toin­käy­mi­siä ja onnis­tu­mi­sia on riit­tä­nyt. Poh­ja­mo ker­too vas­toin­käy­mis­ten ole­van kui­ten­kin olen­nai­sia muu­tos­koh­tia elämässä.

– Kun ei anna vas­toin­käy­mis­ten lan­nis­taa, niin niis­tä vain oppii, kun on surun­sa sur­rut Se on hyvä poh­ja luovuudelle.

Poh­ja­mo muis­taa myös nuoria.

– Eläm­me vai­kei­ta aiko­ja. Nuo­ril­la on pal­jon teh­tä­vää oman itsen­sä ja paik­kan­sa löy­tä­mi­ses­sä tois­ten jou­kos­sa sekä oman mer­ki­tyk­sen­sä säi­lyt­tä­mi­ses­sä vai­kei­na­kin hetkinä.

Vir­hei­tä ei kan­na­ta pelä­tä lii­kaa. Jos tulee mokail­tua, niin asia kan­nat­taa käy­dä läpi ja ottaa opik­si. Tär­ke­ää on muis­taa olla oma itsen­sä ja vaa­lia sitä, mikä on itsel­le tär­ke­ää. Omis­ta unel­mis­ta ja asiois­ta ei kan­na­ta lii­ak­si luopua.

Ensi maa­nan­tai­na syn­ty­mä­päi­viä viet­tä­vä Rai­ja Poh­ja­mo ei aio jär­jes­tää suu­rem­pia kekkereitä.

– Tämä on ikään kuin synt­tä­ri­juh­la, kun sinä tulit tän­ne haas­tat­te­le­maan, hän naurahtaa.