Pyö­räi­ly­ver­kos­to ei ole kattava

Tors­tain 29.2. Ran­ta­poh­jas­sa nro 17 oli kir­joi­tus Oulun hyvis­tä pyö­räi­ly­olo­suh­teis­ta ja lois­ta­vas­ta pyö­räi­ly­ver­kos­tos­ta, joka ei pää­ty kau­pun­gin rajoil­le. Se onkin osit­tain tot­ta, mut­ta esi­mer­kik­si Oulun poh­jois­puo­lel­la on har­mit­ta­vaa, että pyö­rä­tie päät­tyy Hau­ki­pu­taal­la Tör­män­tien ris­teyk­seen, ennen Mar­tin­nie­men ja Ase­man­tien valoristeystä.

Sii­tä poh­joi­sen suun­taan ei ole pyö­rä­tie­tä, vaan on pyö­räil­tä­vä kape­aa Oulun­tien pien­nar­ta pit­kin. Pyö­rä­tie alkaa vas­ta Iin rajan poh­jois­puo­lel­ta Iin suuntaan.

On pal­jon pit­kien mat­ko­jen pyö­räi­li­jöi­tä­kin isoi­ne taak­koi­neen ja jot­ka aja­vat myös tal­vi­ke­leil­lä tur­va­ton­ta reit­tiä, jos­sa kul­kee monen­lais­ta autoliikennettä.

Tot­ta­han se on, että tur­val­li­nen hyvä pyö­rä­tie hou­kut­te­lee käyt­tä­mään pyö­rää naut­tien pyö­räi­lyn tuo­mas­ta ilos­ta, hyvän olon tun­tees­ta ja kun­non kohoa­mi­sen vaikutuksista.

Fil­la­ri­mum­mi