Puo­li vuot­ta Iin joh­dos­sa on vah­vis­ta­nut ennakkokäsityksiä

Puo­li vuot­ta sit­ten Iin kun­nan­joh­ta­ja­na aloit­ta­nut Mar­juk­ka Man­ni­nen on vie­rail­lut vii­me kuu­kausien aika­na ahke­ras­ti tapaa­mas­sa ihmi­siä eri kylil­lä, yhdis­tyk­sis­sä, yri­tyk­sis­sä ja kun­nan pal­ve­lu­pis­teis­sä. Kier­rok­sel­laan Man­ni­nen on huo­man­nut monet Iin hie­not asiat ennak­ko­kä­si­tys­tään­kin hienommiksi.

– Mei­dän kun­ta­stra­te­gi­aam­me ja brän­diim­me veto­voi­ma­te­ki­jöik­si kir­ja­tut kylät, vir­rat ja sil­lat ovat nii­tä aivan oikeas­ti. Kylil­lä on aidos­ti oman­lais­taan elä­mää ja sopi­vaa kil­pai­lua keskenään.

Yllät­ty­nyt Man­ni­nen on ollut luot­ta­mus­hen­ki­löi­den päätöksentekokyvystä.

– Tääl­lä on teh­ty nopeas­ti iso­ja­kin pää­tök­siä. Nyt on sel­väs­ti tah­to­ti­la vie­dä asioi­ta eteen­päin. Asiois­ta saa olla eri miel­tä ja niis­tä pitää kes­kus­tel­la, mut­ta pitää pys­tyä myös pää­tök­sen­te­koon. Jos täl­lä taval­la pys­tym­me jat­kos­sa­kin teke­mään pää­tök­siä, on kun­nal­la hyvä tulevaisuus.

Kel­los­sa syn­ty­neel­le ja siel­lä nykyi­sin­kin asu­val­le Man­ni­sel­le Ii oli tut­tu naa­pu­ri­kun­ta, jon­ka asioi­ta hän on seu­ran­nut myös työn­sä puo­les­ta kun­nal­li­sis­sa ja maa­kun­nal­li­sis­sa virois­saan. Hänen ensim­mäi­nen kun­nal­li­nen työ­paik­kan­sa oli Hau­ki­pu­taan kun­nan­kam­ree­rin vir­ka vuo­si­na 2007–2012. Se oli­kin var­sin perus­teel­li­nen pereh­ty­mi­nen kun­nal­li­se­lä­mään, sil­lä noi­hin vuo­siin mah­tuu muun muas­sa kun­nan­val­tuus­ton sekä kun­nan työn­te­ki­jöi­den ulos­mars­si, kun­nan­joh­ta­jan eroa­mi­nen, talou­den tasa­pai­not­ta­mi­nen, elin­kaa­ri­mal­lit sekä pää­tös tule­vas­ta kuntaliitoksesta.

Hau­ki­pu­taan jäl­keen Man­ni­nen on toi­mi­nut Oulun kau­pun­gin kehit­tä­mis­pääl­lik­kö­nä, Tyr­nä­vän kun­nan­joh­ta­ja­na, Haa­pa­ve­den kau­pun­gin­joh­ta­ja­na, Poh­jois-Poh­jan­maan maa­kun­ta- ja sote­uu­dis­tuk­sen muu­tos­joh­ta­ja­na sekä Raa­hen seu­dun hyvin­voin­ti­kun­tayh­ty­män johtajana.

Kier­rok­sen jäl­keen Man­ni­nen pala­si kun­ta­ken­täl­le tas­kuis­saan esi­mer­kik­si minis­te­riöi­den ja sote-puo­len toi­min­to­jen tun­te­mus sekä val­ta­va mää­rä uusia kontakteja.

– Tyk­kään kun­ta­työs­tä. Ii on moni­puo­li­nen ja riit­tä­vän iso kun­ta, jos­sa asuk­kaat, yri­tyk­set, kun­nan hen­ki­lös­tö, päät­tä­jät ja asiat ovat lähel­lä ja pää­tök­siä pys­ty­tään teke­mään tar­vit­taes­sa nopeastikin.

Toi­saal­ta Ii on niin pie­ni kun­ta, että pää­tök­set ja asiat saat­ta­vat hen­ki­löi­tyä. Tii­vis pereh­ty­mi­nen alu­ee­seen ja sen ihmi­siin onkin ollut Man­ni­sel­le tie­tois­ta varau­tu­mis­ta tähän. Tutuk­si tul­leel­le kun­nan­joh­ta­jal­le ei niin hel­pos­ti naka­ta kuraa kas­voil­le, mut­ta uskal­le­taan sanoa asioi­ta suo­raan. Sitä Man­ni­nen arvostaa.

– Tääl­lä ollaan suo­ra­vii­vai­sia ja puhu­taan asiois­ta oikeil­la nimil­lä. Toki saa­te­taan vähän tes­tail­la­kin, että miten rea­goin eri asioi­hin, mut­ta tyk­kään, että asiois­ta keskustellaan.

Iin kun­nan vah­vuuk­sia ovat joh­ta­jan­sa mie­les­tä kun­nan sijain­ti Oulun ja Kemin välis­sä, kas­vusuun­ta, ter­ve ikä­ra­ken­ne ja luonnonläheisyys.

– Vah­vuuk­siin kuu­lu­vat myös kun­nas­sa teh­dyt kes­tä­vään kehi­tyk­seen, ener­gi­aan ja talou­teen liit­ty­vät lin­jak­kaat rat­kai­sut. Ne eivät ole mitään höttöä.

Man­ni­nen tote­aa Iis­tä tul­leen aidos­ti Oulun poh­joi­nen kirit­tä­jä sen jäl­keen, kun uusi Oulu syn­tyi. Nelos­tien remon­tin val­mis­tu­mi­nen Oulun ja Simon välil­lä paran­si ase­mia enti­ses­tään. Seu­raa­va harp­paus teh­dään, kun alu­eel­le saa­daan seu­dul­li­nen lähi­ju­na ja Nelos­tien ohi­tus­tie liit­ty­mä­jär­jes­te­lyi­neen saa­vat aika­tau­lun­sa ja paikkansa.

– Aito lähi­ju­na vaa­tii toki kak­sois­rai­teet, mut­ta uskon, että jo ennen nii­tä juna alkaa taas pysäh­tyä Iis­sä. Juna- ja ohi­tus­tie­a­sia pitää saa­da rat­kais­tua, jot­ta voim­me rat­kais­ta nii­hin liit­ty­vät maan­käy­töl­li­set asiat.

Man­ni­nen muis­tut­taa, että Iin ohi­tus­tie kyt­key­tyy väy­lä­verk­koon, jon­ka mer­ki­tys on kas­va­nut varau­tu­mi­sen ja elin­kei­noe­lä­män näkö­kul­mas­ta. Nyt Ii on pul­lon­kau­la tuol­la verkolla.

Nykyi­ses­sä maa­il­man­ti­lan­tees­sa yhä useam­pi osaa kiit­tää Iis­sä teh­tyä ilmas­to­työ­tä. Kun­nas­sa lai­tet­tiin ener­gia-asioi­ta kun­toon jo vuo­sia sit­ten vaih­ta­mal­la omien kiin­teis­tö­jen läm­mi­tys uusiu­tu­viin koti­mai­siin vaih­toeh­toi­hin ja opet­ta­mal­la lap­set ja nuo­ret sääs­tä­mään ener­gi­aa. Nyt pin­taan on tosin nous­sut kri­tiik­kiä, ettei­vät kun­ta­lai­set hyö­dy kun­taan sijoi­te­tus­ta tuu­li- ja vesivoimasta.

– Kun­nas­sa tuo­te­taan kym­me­nen ker­taa enem­män säh­köä, mitä tääl­lä kulu­te­taan. Vaik­kem­me saa sitä suo­raan ener­gian hin­taan, on tääl­lä säh­kön hin­ta edel­leen kil­pai­lu­ky­kyi­nen, Man­ni­nen muistuttaa.

Menes­tyäk­seen Iin kun­nan on saa­ta­va talou­del­li­nen tilan­teen­sa nykyis­tä parem­paan kun­toon. Mon­ta kysy­mys­tä muun muas­sa val­tio­no­suuk­sien ja vero­tu­lo­jen kehit­ty­mi­sen suh­teen odot­taa vie­lä vas­taus­taan. Hyvään kiri­vauh­tiin on jo pääs­ty esi­mer­kik­si stra­te­gian, talou­den tasa­pai­not­ta­mis­oh­jel­man ja hal­lin­no­nuu­dis­tuk­sen myö­tä. Lisää kapu­loi­ta rat­tai­siin taas tuo kus­tan­nus­ten nousu noin kym­me­nel­lä prosentilla.

– On erit­täin tär­ke­ää, että suun­ni­tel­lut hank­keet saa­daan vie­tyä lop­puun. Talou­den suh­teen on teh­tä­vää, mut­ta kah­del­la jalal­la jar­rut­ta­mi­nen ei joh­da mihin­kään. Pitää uskal­taa teh­dä valintoja.

Kym­me­nen vuo­den pääs­sä ole­van Iin Man­ni­nen näkee elin­voi­mai­sek­si, mat­kal­la kun­nan stra­te­gi­aan­kin vuo­del­le 2050 kir­ja­tuk­si 15 000 asuk­kaan kunnaksi.

– Sil­loin ohi­tus­tie ja juna­lii­ken­ne maan­käyt­tö­asioi­neen on rat­kais­tu, tääl­lä kas­vaa ter­veel­lä itse­tun­nol­la varus­tet­tu­ja lap­sia, vesis­töt ja hie­no ympä­ris­tö ovat kun­nos­sa ja yri­tys­puo­li on vireää.

Kun­nan­joh­ta­jan toi­vei­siin kuu­luu myös, että kylien oma­lei­mai­suus ja kun­ta­lais­ten ter­ve ylpeys säilyvät.

– Uskon, että tule­viin tren­dei­hin kuu­luu entis­tä enem­män halu asua ja yrit­tää täl­lai­sis­sa per­soo­nal­li­sis­sa pai­kois­sa. Toi­vot­ta­vas­ti ongel­ma moni­paik­kai­ses­ta asu­mi­ses­ta rat­kais­taan pian. Jo nyt moni on enem­män vapaa-ajan asun­nol­la kuin var­si­nai­ses­sa asuinpaikassaan.

Iin luon­toa vesis­töi­neen arvos­ta­vat sekä pai­kal­li­set että muu­al­la asu­vat. Paik­ka­kun­nan moni­puo­li­nen kult­tuu­ri­tar­jon­ta puo­les­taan on asia, jon­ka Man­ni­nen on huo­man­nut tun­ne­tum­mak­si muu­al­la kuin Iissä.

– Pai­kal­li­set ihmi­set pitää saa­da nykyis­tä enem­män mukaan ja hyö­dyn­tä­mään sitä.

Iin mai­neen ja kan­sain­vä­li­sen jul­ki­suu­den hyö­dyn­tä­mi­nen kat­ke­si koro­na­pan­de­mi­aan. Man­ni­nen tote­aa kui­ten­kin, että Iil­lä on mah­dol­li­suuk­sia kan­sain­vä­li­sen mat­kai­lun kohteena.

Työ­pai­kan vaih­dok­sen lisäk­si Mar­juk­ka Man­ni­sen vuot­ta on vauh­dit­ta­nut hänen hevos­har­ras­tuk­sen­sa. Kah­den oman hevo­sen­sa lisäk­si hän hoi­taa hevo­s­asioi­ta myös val­ta­kun­nal­li­ses­ti ja kan­sain­vä­li­ses­ti. Man­ni­nen on Suo­men Rat­sas­ta­jain­lii­ton puheen­joh­ta­ja ja toi­mii tuo­ma­ri­na kou­lu- ja kent­tä­rat­sas­tuk­ses­sa sekä kan­sain­vä­li­ses­ti pararatsastuksessa.

– Tänä kesä­nä kil­pai­lu­toi­min­ta oli aika aktii­vis­ta, kun monet koro­nan takia peru­tut kan­sain­vä­li­set kisat ja kurs­sit jär­jes­tet­tiin nyt.

Man­ni­nen aloit­ti rat­sas­tuk­sen olles­saan ensim­mäi­sel­lä luo­kal­la kou­lus­sa. Tuol­loin Kel­loon tuli ABC-tal­li ja moni muu­kin kel­lo­lais­tyt­tö vaih­toi tan­hu­har­ras­tuk­sen hevosiin.

– Jäin hevo­siin syväs­ti kouk­kuun. Hevo­set ovat edel­leen minul­le työ­hön iso vas­ta­koh­ta ja hen­ki­rei­kä. Hevos­ten paris­sa pää­see työs­tä sekä fyy­si­ses­ti että hen­ki­ses­ti täy­sin irti. Hevos­ten tuo­mis­ta teh­tä­vis­tä ja ver­kos­tois­ta on toki hyö­tyä myös työs­sä­ni ja päin vastoin.

Mui­ta Man­ni­sen har­ras­tuk­sia ovat melon­ta, kun­to­sa­li juok­se­mi­nen, lai­te­su­kel­lus ja lau­la­mi­nen. Hänen per­hee­seen­sä kuu­luu avio­mies ja äitin­sä hevos­har­ras­tuk­sen jaka­vat kak­si tytär­tä. Samas­sa piha­pii­ris­sä asu­vat mum­mu ja pap­pa, joi­ta Man­ni­nen kiit­tää avus­ta per­heen arjen pyörittämisessä.

 

Tutus­tu Ran­ta­poh­jan tilaus­tar­jouk­siin täs­tä.