Polt­to­puun tie met­säs­tä uuniin

Polt­to­puut nousi­vat tänä tal­ve­na aiem­pia vuo­sia sel­väs­ti halu­tuim­mik­si, kun pelät­tiin ener­gia­krii­sin iske­vän toden teol­la. Monet polt­to­puu­ta myy­vät ovat jo pit­kään myy­neet eioo­ta, ja ran­gat ovat olleet esi­mer­kik­si met­sän­hoi­to­yh­dis­tyk­sil­tä erit­täin kysyt­tyä tavaraa.

Mil­loin on oikea aika ostaa val­mii­ta kla­pe­ja, ran­ko­ja tai suun­na­ta itse met­sään polt­to­pui­ta teke­mään? Kuin­ka pal­jon polt­to­pui­ta yli­pää­tään tar­vi­taan, tai miten polt­to­puut val­mis­te­taan, kui­va­taan ja varas­toi­daan? Näi­hin kysy­myk­siin vas­ta­si­vat Met­sä­kes­kuk­sen Met­täs­tä uuniin –neu­von­ta­sar­jan webi­naa­ris­sa hau­ki­pu­taa­lai­set, vuo­si­kym­me­niä polt­to­pui­ta teh­neet “hal­ko­ho­lis­tit” Pek­ka Veh­ka­pe­rä ja Kari Kale­va sekä met­sä­kes­kusen ILMO-hank­keen pro­jek­ti­asian­tun­ti­ja Pau­li Jun­tu­nen.

Syk­sy on oike­aa aikaa teh­dä tai ostaa polt­to­puu­ran­ko­ja. Tal­vi on polt­to­pui­den han­kin­nas­sa ran­ko­jen kat­ko­mi­sen ja kla­pien pilk­ko­mi­sen aikaa. Tal­ven kään­tyes­sä kevääk­si on polt­to­pui­den osta­jal­la oikea aika tila­ta puut tai ran­gat tule­vaa syk­syä var­ten. Se, joka tekee puut itse, antaa kla­pien kui­vua kevät­tuu­len puhaltaessa.

Kesäl­lä osta­jan on syy­tä var­mis­taa tilat­tu­jen pui­den toi­mi­tus. Kesäl­lä kui­vat kla­pit siir­re­tään lii­te­riin tai pino­taan ja pei­tel­lään sopi­vaan paikkaan.

Polt­to­pui­den osta­jil­le on tar­jol­la pal­jon net­ti­kaup­po­ja, jois­ta puu­ta voi tila­ta. Monet kla­pi­kaup­pi­aat myy­vät tuot­tei­taan leh­tien pals­toil­la. Myös met­sän­hoi­to­yh­dis­tyk­sil­tä ja met­sä­no­mis­ta­jil­ta voi tie­dus­tel­la polt­to­puu­ta ostettavakseen.

Jos halu­aa itse polt­to­puu­met­sään, mut­ta ei omis­ta omaa pals­taa, kan­nat­taa kysel­lä met­sä­no­mis­ta­jil­ta tai mhy:ltä, jos­ko jol­lain oli­si sopi­va pals­ta, jos­ta voi­si käy­dä vaik­ka har­ven­net­ta­val­ta pals­tal­ta käy­dä pui­ta tekemässä.

Ran­ko­jen kor­juun vai­heet ovat kaa­to, kar­sin­ta, kat­kon­ta ja kasaus. Polt­to­puu­na käy­tet­ty puu voi­daan myös pilk­ko­mi­sen sijaan aisa­ta eli rik­koa puun kuor­ta sivuil­ta. Se nopeut­taa puun kui­vu­mis­ta. Polt­to­puun teos­sa pitää myös miet­tiä se, miten met­sään kul­je­taan ja miten puut kul­je­te­taan pois met­säs­tä ja omaan pihaan.

Suin­päin, ilman oppia ja tie­toa ei met­sään kenen­kään pidä mennä.

– Paras­ta on, jos saa jon­kun koke­neen neu­vo­maan alkuun. Teke­mäl­lä sit­ten oppii, Pau­li Jun­tu­nen opastaa.

Kari Kale­va koros­taa, että tur­val­li­suus­asiat pitää huo­mioi­da tarkasti.

– Saha on olta­va kun­nol­li­nen samoin muut­kin kamp­peet. Niis­sä ei kan­na­ta sääs­tel­lä. Omas­ta koke­muk­ses­ta voin sanoa, että viil­to­suo­ja­housut, tur­va­kä­si­neet ja ‑ken­gät sekä sil­mä­suo­jat ovat ehdottomat.

Mie­het muis­tut­ta­vat, että jokai­sel­la met­sä­töi­hin mene­väl­lä on syy­tä olla myös puhe­lin ladat­tu­na ja sii­nä Suo­mi112-sovel­lus ladat­tu­na. Sovel­luk­sen avul­la viran­omai­set pai­kan­ta­vat hen­ki­lön tar­kas­ti met­säs­tä onnet­to­muu­den sattuessa.

Ran­ko­jen teko polt­to­puik­si on oma lukun­sa. Ran­ko­jen kat­kon­nas­sa hyvä­nä apu­na on kat­kon­ta­puk­ki, suo­raan pinos­ta ei kan­na­ta alkaa pui­ta moot­to­ri­sa­hal­la kat­koa. Se ei ole tur­val­lis­ta. Pui­den pilk­ko­mi­sen kla­peik­si voi teh­dä esi­mer­kik­si kla­pi­ko­neel­la tai käsin. Käsin teke­mi­nen on hyvää hyö­ty­lii­kun­taa ja sii­nä tär­kein­tä on hyvä kir­ves tai jopa kak­si eri kokois­ta kir­ves­tä. Myös kun­non hak­kuu­pölk­ky on ehdoton.

– Joku lait­taa hak­kuu­pöl­kyn pääl­le auton­ren­kaan, jon­ka sisäl­le lait­taa halot. Sii­tä ne on käte­vät hal­koa, eivät­kä len­te­le ympä­riin­sä. Sen jäl­keen puut on help­po ren­kaas­ta siir­tää pinoon, Kale­va vinkkaa.

Polt­to­pui­den kui­vauk­ses­sa on huo­mioi­ta­va oikea kui­vaus­paik­ka, ajan­koh­ta, alus­puut maa­kos­teut­ta estä­mään sekä pinon mah­dol­li­nen suo­jaa­mi­nen. Puut pino­taan webi­naa­rin mies­ten mukaan aina hal­kais­tu puo­li ylös­päin. Truk­ki­la­vat ovat hei­dän mukaan­sa hyviä aluspuita.

Pui­ta ei saa varas­toi­da asuin­ra­ken­nuk­sen, auto­tal­liin, kel­la­riin tai ulla­kol­le. Myös­kään talon räys­tään alus­ta ei ole tur­val­li­nen paik­ka puu­pi­nol­le. Hyvä, tar­koi­tuk­seen val­mis­tet­tu polt­to­puu­va­ras­to on paras paik­ka puil­le. Maan­käyt­tö- ja raken­nus­la­kiin on tulos­sa 1.1.2024 uudis­tus, jon­ka jäl­keen ei enää vaa­di­ta raken­nus­lu­paa alle 30 neliön varas­tol­ta tai alle 50 neliön katokselta.

Polt­to­pui­ta myy­dään taval­li­ses­ta irto­kuu­tio­met­rei­nä, joi­ta myös heik­ko­kuu­tioik­si tai ‑moteik­si nimi­te­tään. Irto­mot­ti tar­koit­taa sitä, kun puut on hei­tel­ty met­ri x met­ri x met­ri kokoi­seen kasaan.

Pino­kuu­tio tar­koit­taa sitä, kun puut on pinot­tu jär­jes­tyk­seen met­rin levyi­seen ja met­rin kor­kui­seen pinoon. Kiin­to­kuu­tio­met­ri puo­les­taan on kuu­tio, joka on umpi­puu­ta. Yksi pino­kuu­tio­met­ri vas­taa kes­ki­mää­rin 1,67 irto­kuu­tio­met­riä ja 0,67 kiin­to­kuu­tio­met­riä. Heit­to­mo­tis­sa on siis vähem­män pui­ta kuin pinomotissa.

Kes­ki­mää­rin yhdes­tä heit­to­kuu­tios­ta koi­vua saa noin 1 000 kilowat­ti­tun­tia ener­gi­aa, mikä­li puun kos­teus­pro­sent­ti on suo­si­tel­tu 20. Män­nyn ja kuusen arvo on noin 800 kWh/heittokuutio. Koi­vu on tehol­li­sel­ta läm­pö­ar­vol­taan paras­ta polt­to­puu­ta, jota ylei­ses­ti käy­te­tään. Pih­la­jan läm­pö­ar­vo on vie­lä koi­vua­kin parempi.

Par­hai­ten polt­to­puus­ta saa irti ener­gi­aa polt­ta­mal­la sitä varaa­vas­sa takas­sa tai lei­vi­nuu­nis­sa. Avo­ta­kas­sa hyö­ty­suh­de tip­puu 80 pro­sen­tin tie­tä­mil­tä alle 30 prosenttiin.

Sii­hen pal­jon­ko puu­ta pitäi­si läm­mi­tys­kau­del­le ostaa vai­kut­ta­vat monet teki­jät, kuten sää, läm­mi­tet­tä­vä tila­vuus, raken­nus­ten läm­mö­ne­ri­tys ja tuli­si­jo­jen luku­mää­rä ja laa­tu. Moti­val­la on polt­to­puun tar­peen mitoit­ta­mis­las­ku­ri, joka läh­tee sii­tä olet­ta­mas­ta, että jos ener­gian­ku­lu­tus oli­si vaik­ka­pa 20 000 kWh vuo­des­sa, koi­vukla­pia kului­si noin 20 irto­kuu­tio­ta vuodessa.

Met­sä­kes­kus ohjeis­taa osta­maan polt­to­pui­ta noin 10 irto­kuu­tio­ta, jos esi­mer­kik­si lei­vi­nuu­nia läm­mit­tää noin 5–6 kuu­kau­den pak­kas­kau­den ajan lähes päivittäin.

– Ilma­läm­pö­pum­put vähen­tä­vät polt­to­puun tar­vet­ta, sil­lä ne kier­rät­tä­vät tehok­kas­ti läm­min­tä ilmaa asun­nos­sa, Pek­ka Veh­ka­pe­rä kertoo.

Hän muis­tut­taa, että jokai­nen tak­ka tai uuni on oman­lai­sen­sa, ja puun tar­peen oppii ajan kanssa.

Met­täs­tä uuniin ‑neu­von­ta­sar­jan toi­nen webi­naa­ri on tors­tai­na 16.3., ja sii­nä aihee­na on puun polt­ta­mi­sen pääs­tö- ja ilmas­to­vai­ku­tuk­set sekä tuli­si­jan käyt­tö ja huol­ta sekä oikeaop­pi­nen puun polt­ta­mi­nen. 20.4. vuo­ros­sa on tutus­tu­mis­käyn­ti hau­ki­pu­taa­lais­ten polt­to­puu­rit­tä­jien toimintaan.

Tutus­tu Ran­ta­poh­jan tilaus­tar­jouk­siin täs­tä.