Kaikki kuulijat nostavat kätensä, kun uusiotuotannon edelläkävijä, ompelija ja mallimestari Paula Malleus kysyy luennollaan, kenelle kiertotalous on tuttu.
– Kun kysyin asiaa luennollani neljä vuotta sitten, nousi vain muutama käsi. Upcycling ei ollut silloin tuttu kenellekään, kertoi Malleus luennoidessaan OSAO Haukiputaan yksikön tekstiili- ja muotialan opiskelijoille ja opettajille viime perjantaina.
Keravalainen ompelija ja mallimestari Paula Malleus ja hänen Remake-yrityksensä tunnetaan etenkin Linnan juhlien kierrätysmateriaalista valmistettujen juhlapukujen valmistajana. Pääsyä uusiotuotantopuvuilla television lähikuviin tai aikakauslehtien palstoille on kuitenkin edeltänyt pitkä työ tekstiili- ja muotialalla ja syvä perehtyminen alan kiertotalouteen.
Kiteytettynä voidaan kertoa 41-vuotiaan Malleuksen aloittaneen ompelemisen 9‑vuotiaana mummonsa ompelukoneella, valmistuneen sittemmin ompelijaksi sekä mallimestariksi sekä perustaneen yrityksensä pian 16 vuotta sitten. Remake Ekodesign oli Suomen ensimmäinen uusiotuotantoon eli upcyclingiin erikoistunut eko-ompelimo.
Edelläkävijänä Malleus on joutunut keksimään tekstiilien kiertotalouteen liittyvää termistöä. Muodikkaan kierrätys-sanan käyttöä hän haluaa välttää.
– Kiertotalous on niin paljon enemmän kuin vain kierrätystä. Todellinen kierrätys tapahtuu vasta sitten, kun kaikki ylijäämä saadaan takaisin käyttöön.
Ei riitä, että kuluttaja kiikuttaa käytöstä pois jääneet vaatteensa kirpputorille tai tekstiilikeräykseen. Se on vain yksi osa, jonka lisäksi täytyy huolehtia, että esimerkiksi tuotannon ylijäämä, sivutuotteet ja leikkuujätteet hyödynnetään.
Malleus ravistelee kuulijoitaan miettimään tekstiilien elinkaarta.
– Ihmiskunta ei pysty käyttämään loputtomasti tuhlaten neitseellisiä luonnonvarojamme, vaan tarvitsemme viisaampaa mallia. Siinä käytetyt luonnonvarat pyritään pitämään käytössä mahdollisimman pitkään.
Tähän päästäksemme tarvitaan muutosta koko tuotantoketjuun.
– Meidän on päästävä lineaarisesta mallistamme sirkulaariseen ajatteluun, jossa ylijäämät eivät mene hukkaan. Nykyisessä mallissa mahdollisimman suurta voittoa tavoittelevat osakkeenomistajat suunnitteluttavat mallistoja, jotka tuottavat mahdollisimman paljon. Siinä ei ajatella, kuinka paljon luonnonvaroja kuluu tai myrkytetäänkö ympäristöä.
Pelkästään voittoa ajattelevassa tekstiiliteollisuudessa ei vaivauduta ajattelemaan, mitä tekstiilille tapahtuu sen jälkeen, kun sen ostaja ei sitä enää tarvitse. Malleus toteaa, että muutoksen aikaansaamisessa ovat avainasemassa yksilöt, joista jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa tulevaisuuteen.
– Kun mahdollisimman moni valaistuu, ettei halua tukea nykyistä systeemiä, astumme uudelle polulle.
Ihanteellisessa mallissa vaatteita määrättömästi tuottavasta pikamuotiteollisuudesta on päästy pois. Silloin tuotetaan vähemmän ja laadukkaampia tekstiilejä, joita voidaan lainata, korjata, myydä edelleen ja muuntaa uuteen käyttöön.
Nykyisin käyttökelpoisia tekstiilejä päätyy kirpputoreille, mutta liian usein myös jätteeksi.
– Tekstiilijätettä menee polttouuneihin. Se ei ole järkevää, sillä niihin on sitoutunut valtava määrä uusiutuvia ja uusiutumattomia luonnonvaroja.
Malleuksen oma yritys korjaa, muuntaa ja tekee mittatilausvaatteita muiden hylkäämästä materiaalista. Näin menetellen ei luonnonvaroja tuhlata, vaan päinvastoin. Nykyisin Malleus itse ehtii yhä vähemmän tuotannon pariin, sillä häntä halutaan luennoimaan upcyclingin maailmasta ympäri Suomea. Viime vuonna häneltä ilmestyi aiheesta myös kirja. Upcycling – Vaatteiden toinen elämä on uusiotuotantoon perehdyttävä kirjaa tekstiili- ja muotialan toimijoille. Seuraavasta osasta on jo tehty sopimus. Upcycling — Neuleiden toinen elämä ‑kirja ilmestyy vuonna 2024. Malleus opettaa upcyclingiä myös Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä Keudassa.
Uusin poistotekstiilien keräyspiste on Iissä
Reilu vuosi sitten voimaan tulleen jäteasetuksen mukaan kuntien on ollut järjestettävä asumisesta syntyvän tekstiilijätteen vastaanottopisteitä alueellaan viimeistään 1.1.2023. Rantapohjan alueella vastuu jätehuollosta on Kiertokaari Oy:llä, jonka osakkaita ovat Oulu ja useat lähialueen kunnat.
Kiertokaaren alueella on 11 poistotekstiilien keräyspistettä. Niistä uusin avattiin viime viikolla Iissä lastenvaatteiden second hand shop Miimassa. Muualla Rantapohjan alueella ei poistotekstiilien keräyspistettä ole. Oulun keräyspisteet ovat K‑Citymarket Kaakkurissa, Höyhtyän Välkkeellä, Järkikirppiksellä, Kirpputori Vadelmatarhassa, Oulun Kumppanuuskeskuksessa sekä Ruskon jätekeskuksessa. Kiertokaaren erityisasiantuntija Mari Juntunen kertoo, että keräyspisteitä tulee lisää pikkuhiljaa.
– Kiertokaaren tavoitteena on, että kaikissa kunnissa on vähintään yksi keräyspiste.
Kiertokaaren alueella tekstiilien keräyspaikat ovat liikkeiden sisätiloissa, eikä kadunvarsikeräystä Juntusen mukaan järjestetä.
Poistotekstiilikeräykseen voi laittaa loppuun kuluneet, pestyt ja kuivat takit, housut, hameet, paidat, lakanat, pyyhkeet, pöytäliinat, verhot ja vähintään 20x20-senttiset kangastilkut. Tekstiilit tulee laittaa tiiviisti suljettuun muovipussiin. Suositus on, että keräykseen tuodaan kerralla korkeintaan neljä muovipussillista tekstiiliä, etteivät rullakot täyty heti.
Juntunen kertoo, että Kiertokaari lajittelee Oulun seudulta kerätyt tekstiilit. Lajittelun jälkeen materiaali jatkaa eteenpäin uudelleenkäyttöön paikallisesti tai Paimiossa tehtävään kuituerotukseen.
Tutustu Rantapohjan tilaustarjouksiin tästä.