Tiistaiaamuna viime viikolla soi puhelin ja kuluu todellinen pommi: Honkapirtti suljetaan, kaikki tapahtumat perutaan. Oulun Päivien ohjelmassa olisi vielä lauantaina 2.9. Pateniemi-Seuran sahaseminaari ja 3.9. Haukiputaan Työväennäyttämön musikaali Laiva on lastattu. Pateniemi-Seura oli tukenut esitystä jakaen seitsemänsataa esitettä lähiympäristöön ja laittanut ilmoitukset lehtiin. Seuran puheenjohtaja Seppo Barck panee toimeksi. Hän ottaa yhteyttä Oulun kaupungin tilapalveluista vastaaviin henkilöihin. Lopulta järjen ääni voittaa ja tilaisuudet voidaan pitää. Honkapirtti vaatii laajaa korjausta ja on mahdollisesti kiinni pitkälle kevääseen. Tosin myös väliaikaisratkaisuja vielä mietitään, sillä yhteisötalolla on paljon käyttäjiä.
Toista kertaa järjestetyn Sahaseminaarin teemana oli Merenkulkua Oulussa ja Pateniemessä. Seminaarin yhteyteen suunniteltua valokuvanäyttelyä ei luonnollisestikaan pystytetty, vaan se päätettiin siirtää marraskuuksi Haukiputaan Jatuliin. Mikäli Honkapirtin toiminta syksyllä jatkuu, voidaan se pystyttää syyskuuksi Honkapirtillekin. Perinteisessä kulttuuritalossa on aina ollut musiikkiesityksiä. Niin tälläkin kertaa, kun saatiin kuulla Pateniemen koulun musiikkiluokan esityksiä heidän kevätkonsertistaan.
Musiikkiluokan opettajan Heidi Salmen johdolla kuultiin laulut Tuulen lapsi, Meidän meri ja Mikä vois olla sen mukavampaa. Seminaarin alkuun saatiin kuulla myös Juha Pörhölän johdolla Haukiputaan työväennäyttämön lauluryhmän lauluja musikaaleista Martinniemen Marilyn ja Sataman sattumaa.
Pateniemi-Seuran jäsen Juhani Myllylä on aikojen saatossa koonnut laajan kuvakattauksen sahaan liittyvistä toiminnoista. Aikaisemmin niitä oli koonnut myös Olavi Karvonen, joten materiaalia oli hyvin käytettävissä. Erinomaisina lähteinä ovat olleet myös Oulu-Osakeyhtiön Hakkeita-perhelehdet ja Pateniemi-Seuran julkaisemat kirjat. Niinpä tältä pohjalta oli saatu hyvä kattaus seminaariin. Juhani Myllylä ja Seppo Barck kertoivat kuvien pohjalta laivojen lastauksesta, Oulu Osakeyhtiön hinaajista ja laivoista, Sudenväylän synnystä, virolaisen Michkel-laivan kohtalosta sekä suurimmasta Pateniemen satamassa käydystä Maiotis-Laivasta. Esitelmän alkuun kerrattiin muutamia tärkeimpiä vuosilukuja sahan historiassa.
Laivavarvi perustettiin vuonna 1856. J.G. Bergbom perusti Pateniemen sahan vuonna 1873, vuonna 1891 perustivat Bergbom, Snellman, Uleåborgs Sågsverk Ab ja Varjakka Trävaru Oulu- ja Iijoelle tukin hakkaus- ja lauttausyhtiön. Vuonna 1912 perustettiin Uleå Oy. Tämänkin jälkeen toimivat Varjakan, Korkeasaaren, Toppilan ja Pateniemen sahat vielä omina yksikköinään. Saha sai pistoradan vuonna 1928. Parin vuoden päästä 1930 Uleå Oy keskitti koko sahaustoimintansa Pateniemeen. Uleå Oy liitettiin vuonna 1935 Veitsiluoto Oy:n ja Kajaani Oy:n perustamaan Oulu-Osakeyhtiöön. Saha sai lastaussataman vuonna 1954. Sitä ennen lastausta oli suoritettu redillä. Vuonna 1986 joutui Pateniemen saha Veitsiluoto Oy:n haltuun ja samana vuonna Oulu Oy lakkasi toimimasta itsenäisenä yrityksenä. Saha ajettiin vuonna 1990 alas. Nykyisin itse sahasta ei ole mitään jäljellä. Toki löytyy runsaasti sahan aikaisia rakennuksia.
Pateniemen sahan ensimmäinen hinaaja oli Pateniemen varvilla 1860 rakennettu siipiratashinaaja Jalo. Laivan keulalla oli kaksi höyrykonetta ja tasapainotukseen käytetty kiviarkku. Hinaajan kääntyessä arkkua siirrettiin kiskoa myöten puolelta toiselle, jolloin alus ei kallistunut ja siipirattaat kävivät täydellä voimalla. Jalo suoritti mm. proomujen siirtoja vielä 1900-luvulla. Vanhemmista hinaajista voidaan mainita mm. Ruotsissa vuonna 1888 valmistettu Eemeli, samoin Ruotsissa vuonna 1895 valmistettu Erkki tai samoihin aikoihin valmistettu Kalle.
Uudenaikaisempi Harald valmistui Varkaudesta vuonna 1920. Se sai myöhemmin nimekseen Oulu 5. Vuoden 1924 jälkeen oli käytössä 15 höyryhinaajaa, jotka Oulu Yhtiön myötä saivat uudet nimet, kuten Oulu 1, Oulu 2 tai Oulu 15. Hinaajilla kuljetettiin tukkilauttoja Ii- ja Kiiminkijoki suulta sekä Oulujokisuulta. Tukkilauttojen kuljetus oli edullista toimintaa. Vuoden 1949 ennätystarakka vastasi yli kahtasataa nykyistä rekkakuormaa. Oulu Yhtiöllä oli myös omia laivoja nimiltään Kaipola, myöhemmin Varjakka, MS Finnmaid, Tuira, Koiteli, Pokkinen ja uudisrakennus Varjakka. Yhtiön laivakokeilut jäivät aika lyhytaikaisiksi eivätkä olleet kovin kannattavia.
Seppo Barck kertoi Sudenväylän synnystä. Kanava Kellon Kraaselin Koilliskärjen poikki valmistui 14.10.1950. Kanavaa kutsutaan Sudenväyläksi Oulu Oy:n liikennepäällikkö Sulo. V. Suden mukaan, joka talvella 1948–1949 otti asian esille ja laati suunnitelmat kanavan rakentamiseksi. Juhani puolestaan tarinoi nelimastokuunari Michkelistä, joka talvella 1937–38 jäi jäitten vangiksi sataman redille. Tämä silloinen maailman suurin purjelaiva tuli harvinaisen myöhään Pateniemeen. Niinpä se joutui kovan pakkasen yllättämäksi ja jäämään talveksi redille vain yhden matruusin jäädessä alukselle.
Puolen vuoden päästä korjausten jälkeen laiva purjehti puutavaralastissaan ”tuulen viemänä” pois. Juhani kertoi vielä suurimmasta koskaan Pateniemessä käydystä laivasta Maiotiksesta, joka lastasi kahdesta sadasta tapulista lautaa ja lankkua. Lastauskin kesti yli neljä viikkoa. Seminaarin lopuksi kuultiin vielä esitelmä purjealuksista Oulussa ja Pateniemessä ja päästiin tutustumaan sahamuistomerkkiin ja sahamuseoon. Mutta siinä vaiheessa sitkeimmät paikalle jääneet tarvitsivatkin jo sateenvarjoa.