“Pal­ve­lut voi­daan vie­dä ihmis­ten luo liik­kuen ja digi­ta­li­saa­tio­ta hyödyntäen”

Ran­ta­poh­ja kysyi sote-uudis­tuk­ses­ta ja alue­vaa­leis­ta edus­kun­ta­puo­luei­den Poh­jois-Poh­jan­maan pii­rin puheen­joh­ta­jil­ta. Vas­taa­ja­na Oulun vaa­li­pii­rin Vih­rei­den puheen­joh­ta­ja Mar­jo Tapa­ni­nen.

Pal­ve­lui­den paran­ta­mi­nen ja nii­den tasa­ver­tai­nen saa­ta­vuus ovat uudis­tuk­sen läh­tö­koh­ta. Miten ne saa­daan toteu­tu­maan har­vaan asu­tuil­la alueilla?

– Pal­ve­lu­kar­toi­tus­ten avul­la teh­tä­vä nyky­ti­la-ana­lyy­sit, sel­vi­tet­tä­vä vaih­toeh­tois­ten mal­lien avul­la mah­dol­li­suu­det uudis­taa ja lisä­tä uusia toi­min­ta­mal­le­ja ja inno­vaa­tioi­ta toi­min­nois­sa. Esi­mer­kik­si lää­kä­ri ja hoi­ta­ja tar­vit­taes­sa kotiin.

Säi­ly­te­tään puhe­lin­pal­ve­lut säh­köis­ty­vien pal­ve­lu­jen ohel­la ja vah­vis­te­taan sel­ko­kie­li­syyt­tä. Netin käy­tön haas­tei­ta on muil­la­kin kuin ikään­ty­neil­lä. Digiyh­teyk­siä voi­daan lisä­tä jat­ku­van kou­lu­tuk­sen ja pal­ve­lu-/tuo­te­ke­hit­te­lyn avul­la. Hyvin­voin­tia­luei­den käyn­nis­tyes­sä voi­daan uudis­taa mah­dol­li­ses­ti van­hen­tu­nei­ta käytäntöjä.

Mikä on Poh­jois-Poh­jan­maal­la sote-uudis­tuk­sen suu­rin haas­te ja miten se ratkaistaan?

– Poh­jois-Poh­jan­maan hyvin­voin­tia­lue on maan­tie­teel­li­sel­tä kool­taan maan suu­rim­pia, ulot­tuen Kala­joel­ta Kuusa­moon. Oulus­sa asuu puo­let koko hyvin­voin­tia­lu­een asuk­kais­ta, kun esi­mer­kik­si Koil­lis­maal­la alle 5 % asuk­kais­ta. Hyvin­voin­tia­lu­eel­la on täl­lä het­kel­lä nuo­rin, mut­ta nopeim­min van­he­ne­va väes­tö. Olem­me myös väes­tö­mää­räl­tään suu­rim­pia hyvin­voin­tia­luei­ta. Alu­een suu­ri koko, maan­tie­teel­li­ses­ti ja väes­tö­mää­räl­tään, ja väes­tön kes­kit­ty­mi­nen aset­ta­vat haas­tei­ta, miten raken­ne­taan asuk­kai­den näkö­kul­mas­ta yhden­ver­tai­set ja saa­vu­tet­ta­vat pal­ve­lut. Poh­jois-Poh­jan­maan eri­tyis­piir­tee­nä on, että tääl­lä kaik­ki on raken­net­ta­va “alus­ta”, kun 19 sote-orga­ni­saa­tio­ta ja 2 pela-orga­ni­saa­tio­ta yhdis­te­tään “saman katon alle”. Toi­saal­ta tilan­ne tie­dos­taen, enna­koi­den ja “puh­taal­ta pöy­däl­tä” liik­keel­le läh­tien, on mah­dol­lis­ta raken­taa pal­ve­lut, jot­ka huo­mioi­vat ihmis­ten tar­peet eri puo­lil­la hyvin­voin­tia­luet­ta. Pal­ve­lut voi­daan vie­dä ihmis­ten luo liik­kuen ja digi­ta­li­saa­tio­ta hyödyntäen.

Tar­vi­taan­ko alue­val­tuus­ton ja ‑lau­ta­kun­tien tuek­si esi­mer­kik­si kun­ta- tai pal­ve­lua­lue­koh­tai­sia neu­vot­te­lu­kun­tia var­mis­ta­maan alu­een äänen kuu­lu­mi­nen päätöksenteossa?

– Kes­kus­te­lu neu­vot­te­lu­kun­nis­ta on kes­ken, vaik­ka nii­den perus­ta­mi­ses­ta on val­mis­te­lus­sa sovit­tu. Avoi­mia kysy­myk­siä neu­vot­te­lu­kun­tiin liit­tyen on mm. tar­vi­taan­ko neu­vot­te­lu­kun­tia mil­lai­sil­la kokoon­pa­noil­la ja mil­lä perus­teil­la nii­hin vali­taan edus­ta­jat? Mil­lai­nen roo­li ja teh­tä­vät neu­vot­te­lu­kun­nil­la olisi?

Alue­val­tuu­tet­tu­jen ja luot­ta­mus­hen­ki­löi­den tulee toi­mia koko hyvin­voin­tia­lu­een par­haak­si. Jos tämä toteu­tuu, niin mihin neu­vot­te­lu­kun­tia tarvitaan?

Veik­kauk­se­si äänestysprosentiksi.

– Nämä ovat ihmis­ten vaa­lit, jois­sa pää­tet­tä­vät asiat ovat ihmi­siä lähim­pä­nä, joten äänioi­keut­ta on tär­keä käyt­tää. Kaik­kien yhteis­kun­nal­lis­ten toi­mi­joi­den on olta­va aktii­vi­sia ja tavoi­tel­ta­va vähin­tään kun­ta­vaa­lien val­ta­kun­nal­lis­ta äänes­tys­pro­sent­tia 55.

TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.