Päivi Alasalmen syksyllä ilmestynyt historiallinen uutuusromaani Meren ja veren liitto on herättänyt jo paljon kiinnostusta ja pysäyttänyt lukijoita laajalti. Kirjailijan vierailu keräsi hänen synnyinkuntansa kirjastoon Haukiputaalle runsaasti yleisöä kuulemaan kirjasta, kuten myös muilla paikkakunnilla eritoten Hailuoto mukaanlukien. Lokakuussa Alasalmi nähdään myös Turun, Oulun ja Helsingin kirjamessujen vieraana.
Vaikuttava historiallisiin tositapahtumiin pohjautuva fiktiivinen romaani, joka kuvaa hurjan murhaperjantain tapahtumia Hailuodossa isovihan aikana. Syyskuussa vuonna 1714 joukko Perämeren rannikon asukkaita pakeni venäläissotilaiden miehitystä Hailuotoon toivoen päästä pakenemaan sieltä meriteitse Ruotsiin. Kun parisataapäinen kasakkajoukko hyökkää saarelle, alkaa Suomen sotahistorian suurin siviileihin kohdistunut massamurha, jossa arviota 800 pakolaista ja saarelaista surmataan yhden päivän aikana.
Alasalmen mukaan kirjan tapahtumat ovat vain kalpea kuva siitä, mitä suomalaiset joutuivat isonvihan aikana kokemaan. Kaikkein hirvittävimpiä oikeudenkäyntipöytäkirjoista ja muista dokumenteista löytyviä tietoja ei hän pystynyt edes kirjoittamaan.
– Kunpa tällainen silmitön murhatyö ei enää missään toistuisi, Päivi Alasalmi toivoi.
Sotakirjaa on vaikea kirjoittaa ilman raakuuksia, Alasalmi totesi, mutta teoksen tarkoitus ei ole pelkästään järkyttää. Kirja kertoo aikakauden arjesta, ihmisten urheudesta, selviytymisestä ja toivosta. Pehmeyttä tarinaan tuo rakkaustarina.
Sotatantereen tapahtumia kuvataan urhoollisen ratsusotilaan Mathias Erwastin ja hänen uskollisen ratsunsa Tunen näkökulmasta, ja keskeisessä roolissa on papin tytär Christina, joka pakenee valloittajia vastavihityn miehensä kanssa Oulaisista Hailuotoon. Taakse on jätettävä kaikki entinen ja tarkoitus on päästä meriteitse Ruotsiin. Venäläiset käyttivät poltetun maan taktiikkaa, jossa kyliä tuhottiin, ihmisiä kidutettiin, raiskattiin, tapettiin ja ruokavarastot ryöstettiin. Pietari Suuren käskynä oli hävittää Pohjanmaan rannikkokaista, jotta Ruotsi ei pystyisi puolustautumaan.
Haukiputaan kirjastossa virisi keskustelua isovihan aikaisista hävityksistä Oulun, Kellon, Haukiputaan ja Iin alueilla, joihin Alasalmikin oli törmännyt tutkimuksissaan. Kellossa tapahtuneista iskuista on kirjoitettu myös kylähistoriakirjassa Kello merelle soi. Keskustelussa pohdittiin myös, liittyisikö Parkumäen kylän nimi isonvihan aikaan, sillä perimätiedon mukaan alueelle olisi sijoitettu parantumattomia sairaita, joiden valitukset kuuluivat kauas.
Alasalmea oli järkyttänyt myös tieto, että isovihan aikana venäläiset kaappasivat Suomesta jopa 20 000 lasta, pääasiassa 12–15-vuotiaita, jotka pakotettiin Venäjälle pitkiä ja vaivalloisia matkoja kävellen. Surullista oli myös se, että Ruotsi jätti Pohjanmaan oman onnensa nojaan ja käytti suomalaisia taisteluissaan tykinruokana.
Hailuodon ja isonvihan aikaisiin tapahtumiin Päivi Alasalmen innoitti perehtymään Teemu Keskisarjan tv-sarja Pimeä historia (YLE). Alasalmi koki myös eräänlaisena kohtalon johdatuksena löytäessään ruotusotilaiden luettelosta vuonna 1717 syntyneen ja Hailuodossa asuneen esi-isänsä. Aiheeseen tarttumiseen kannusti Haukiputaan kouluaikainen ystävä Marja-Leena Huhtala, jonka juuret ovat Hailuodossa. Hän auttoi tutustumaan Hailuodon ja Raahen paikallishistoriaan ja tietojen etsinnässä. Keskeinen kirjallinen tietolähde Alasalmen tutkimuksissa oli muun muassa Kustaa H. J. Vilkunan Viha.
– En muista, että isovihan aikaisia paikallishistorian tapahtumia olisi käsitelty Haukiputaan lukion historiantunneillakaan. Siksikin aihe tuntui merkitykselliseltä.
Historiaa tutkiessaan ja kirjoittamisen edetessä Päivi Alasalmen ihailu ihmisten periksiantamattomuutta ja sinnikkyyttä kohtaan kasvoi entisestään. Vaikka kaikki olemassa oleva olisi menetetty ja hävitetty, ihmisillä on kuin ihmeen kautta aina löytynyt voimaa jatkaa, toivoa paremmasta ja uskoa tulevaan.
Työskentely aiheen parissa oli varsin rankkaa, Päivi Alasalmi myönsi. Koronapandemia ja Ukrainan sota loivat synkän taustan kirjoitustyölle, kun menneiden kauheuksien rinnalle nousivat uutisten kautta esiin myös nykyhetken sodan raakuudet.
Mestarillinen sanankäyttö herättää historian henkiin
Meren ja veren liitto on mieleenpainuva ja järisyttävä lukukokemus, joka antaa ajattelemisen aihetta pitkäksi aikaa ja saattaa jättää pysyvänkin jäljen. Se herättää kysymyksiä siitä, mitä kaikkea lähialueellamme on jouduttu aikoinaan kokemaan ja kuinka historia toistaa itseään. Ihmiset eivät ole viisastuneet, sillä sotiminen jatkuu, kuten päivittäin uutisista kuulemme ja näemme.
Päivi Alasalmi on taitava ja loistava sanankäyttäjä. On hienoa, että hän on historiallisten tapahtumien ohella tallentanut teokseensa runsaasti paikallisia sanontoja ja sutkauksia sekä kansanperinnettä uskomuksineen – asioita, jotka myös kiehtovat häntä kovasti.
Pirkanmaalla Akaassa asuvalta Alasalmelta (s. 1966) on ilmestynyt hänen 36-vuotisen kirjailijauransa aikana liki kolmekymmentä teosta, romaanien ohella novelleja, tietokirjoja ja satukirjoja. Historiallisia romaaneja ovat Riivatut ja Sudenraudat sekä 1500-luvulle sijoittuva saamelaistrilogia Joenjoen laulu, Pajulinnun huuto ja Siipirikon kuiskaus.
Alasalmi otettiin kotikirjastossaan lämpimästi vastaan, ja hän koki myös liikuttavan yllätyksen. Keräilyä harrastava Raimo Heino toi iltaan kirjailijan signeerattavaksi vanhan kirjoituskoneen, joka oli peräisin Alasalmen synnyinkodista Tuohilaaksosta. Tällä kirjoituskoneella Päivin äiti Sisko Alasalmi oli aikoinaan kirjoittanut runojaan ja Päivi itse pääsykoetekstinsä Oriveden opistoon luovaa kirjoittamista opiskelemaan.