Päät­tä­jäl­tä, Ris­to Säk­ki­nen: Ihmi­sar­vo on rajoittamaton

Suo­mi on ollut edel­lä­kä­vi­jä monien asioi­den koh­dal­la, jot­ka liit­ty­vät ihmi­syy­teen, tasa-arvoon ja tasa­ver­tai­suu­teen. Meil­lä oli maa­il­man laa­jin ylei­nen, yhtä­läi­nen äänioi­keus jo vuon­na 1906, yli sata vuot­ta sit­ten. Suo­mea on raken­net­tu sel­lai­sek­si maak­si, jos­sa kou­lu­tuk­sel­li­nen tasa-arvo on laa­jal­ti toteu­tu­nut. Suo­ma­lai­suu­den vah­vuut­ta pitäi­si olla se, että kai­kis­ta pide­tään huol­ta. Yhteis­kun­nan teh­tä­vä on tukea, tur­va­ta ja aut­taa kaik­kia ihmi­siä. Kulu­neen kesän aika­na kes­kus­te­lu oli kovin toi­sen­lais­ta. Yti­me­nä tun­tui ole­van, min­kä ver­ran voi har­ras­taa rasis­mia puheis­sa luo­pu­mat­ta rasis­mis­ta tai pii­lo­ra­sis­mis­ta. Kes­kus­te­lun poh­jas­ta puut­tui koko­naan Suo­men hyväk­sy­mien kan­sain­vä­lis­ten sopi­mus­ten ja Suo­men perus­tus­lain sisällöt.

Ris­to Säkkinen.

Suo­mi on omal­ta osal­taan ollut hyväk­sy­mäs­sä usei­ta kan­sain­vä­li­siä sopi­muk­sia, jois­sa mää­ri­tel­lään ihmi­soi­keuk­sia. Tun­ne­tuin niis­tä on tai aina­kin pitäi­si olla Yhdis­ty­nei­den kan­sa­kun­tien eli YK:n ”Ihmi­soi­keuk­sien yleis­maa­il­mal­li­nen julis­tus”. Perus­ju­lis­tus on vuo­del­ta 1948. Sitä ei ole hylät­ty, vaan pikem­min­kin täy­den­net­ty yksi­tyis­koh­tai­sem­mil­la asia­kir­joil­la. Yksi tun­ne­tuim­mis­ta on ”Las­ten oikeuk­sien yleis­so­pi­mus vuo­del­ta 1989”. Lisäk­si on huo­mat­ta­va, että ihmi­soi­keuk­sien yleis­maa­il­mal­li­nen julis­tus on var­sin yhte­ne­väi­nen Suo­men perus­tus­lain 2. luvun Perus­oi­keu­det pykä­lien ja nii­den asia­si­säl­tö­jen kanssa.

Kolum­nin otsik­ko ” Ihmi­sar­vo on rajoit­ta­ma­ton” sisäl­tää tavoit­teen ja pyr­ki­myk­sen. Ihmi­syys on tie parem­paan. Esi­merk­ki­nä on kol­me artiklaa YK:n ihmi­soi­keuk­sien yleis­maa­il­mal­li­ses­ta julistuksesta:

1. artikla: Kaik­ki ihmi­set syn­ty­vät vapai­na ja tasa­ver­tai­si­na arvol­taan ja oikeuk­sil­taan. Heil­le on annet­tu jär­ki ja oma­tun­to, ja hei­dän on toi­mit­ta­va toi­si­aan koh­taan vel­jey­den hengessä.

2. artikla: Jokai­nen on oikeu­tet­tu kaik­kiin täs­sä julis­tuk­ses­sa esi­tet­tyi­hin oikeuk­siin ja vapauk­siin, ilman min­kään­lais­ta rotuun, väriin, suku­puo­leen, kie­leen, uskon­toon, poliit­ti­seen tai muu­hun mie­li­pi­tee­seen, kan­sal­li­seen tai yhteis­kun­nal­li­seen alku­pe­rään, omai­suu­teen, syn­ty­pe­rään tai muu­hun teki­jään perus­tu­vaa ero­tus­ta. Mitään ero­tus­ta ei myös­kään pidä teh­dä sen maan tai alu­een val­tiol­li­sen, hal­lin­nol­li­sen tai kan­sain­vä­li­sen ase­man perus­teel­la, johon hen­ki­lö kuu­luu, oli­pa tämä alue itse­näi­nen, huol­to­hal­lin­nos­sa, itse­hal­lin­toa vail­la tai täy­si­val­tai­suu­del­taan min­kä tahan­sa muun rajoi­tuk­sen alainen.

3. artikla: Kul­la­kin yksi­löl­lä on oikeus elä­mään, vapau­teen ja hen­ki­lö­koh­tai­seen turvallisuuteen.

Läh­de: Suo­men YK-Liitto

Ris­to Säk­ki­nen,

kun­nan­val­tuu­tet­tu, Ii, Sdp