Oppia, roh­keut­ta ja iki­muis­toi­sia koke­muk­sia Nordplus-yhteistyöstä

Mat­ka­ker­to­mus: Hau­ki­pu­taan kou­lun 9. luok­ka­lais­ten Nordplus-mat­ka Luu­la­jaan 22.5.–26.5.

Läh­dim­me Nordplus-reis­sul­le Luu­la­jaan maa­nan­tai­na 22.5. aamul­la. Meno­mat­kal­la pii­pah­dim­me nopeas­ti Haa­pa­ran­nan kie­li­kou­lus­sa. Siel­lä ruot­sa­lai­sil­la oppi­lail­la oli juu­ri menos­sa suo­men kie­len tun­ti. Kovin help­po­ja eivät suo­ma­lais­ten lin­tu­jen nimet tun­tu­neet oppi­lail­le ole­van. Tiis­tai­na heil­lä oli tulos­sa tes­ti lin­nuis­ta ja monel­la oli vie­lä kovas­ti töi­tä teh­tä­vä­nä, että edes yhden nimen muis­tai­si suo­mek­si. Ehkä täs­tä mei­dän oppi­laat sai­vat “loh­tua” jos­kus vähän tak­kui­seen ruot­sin opiskeluun.

Luu­la­jas­sa olim­me Björks­ka­tas­ko­la­nin oppi­lai­den vie­rai­na. Mei­tä oli­vat vas­tas­sa kou­lun reh­to­ri Eli­sa­beth ja apu­lais­reh­to­ri Hele­na sekä Miia-opet­ta­ja ja jo tutuik­si tul­leet oppi­laat. Tämä mei­dän visiit­ti oli vas­ta­vie­rai­lu ruot­sa­lais­ten vie­rai­luun Hau­ki­pu­taal­la tou­ko­kuun alus­sa. Kävim­me ensik­si kat­sas­ta­mas­sa kou­lun tilo­ja ja sit­ten meil­lä piti olla mate­ma­tii­kan tunti.

Lou­naan jäl­keen meil­lä oli vuo­ros­sa lii­kun­ta­tun­ti. Siel­lä pelat­tiin base­bal­lin tyy­lis­tä pal­lo­pe­liä, joka on ruot­sik­si nimel­tään bränn­boll. Suo­ma­lai­set pär­jä­si­vät täs­sä pelis­sä hyvin, kos­ka se muis­tut­ti hie­man pesä­pal­loa. Osa mei­dän oppi­lais­ta ihmet­te­li sitä, että ruot­sa­lai­sil­la tytöil­lä tai­si kai­kil­la olla far­kut jalas­sa lii­kun­ta­tun­nil­la. Orm­ber­ge­tin ulkoi­lua­lu­eel­la meil­le oli muu­ta­man akti­vi­tee­tin jäl­keen tar­jol­la tyy­pil­lis­tä ruot­sa­lais­ta herk­kua “varm korv med bröd” eli nakkisämpylää.

Tiis­tai alkoi koti­ta­lous­tun­nil­la. Tun­nil­la teh­tiin maren­ki­kak­kua, jon­ne väliin tuli voi­kree­miä. Mei­dän oppi­laat sai­vat kehu­ja opet­ta­jil­ta oma­toi­mi­suu­des­taan ja väli­tin­kin ter­vei­set jo päi­väl­lä Hau­ki­pu­taan kou­lun koti­ta­lous­o­pet­ta­jil­le. Seu­raaa­vak­si vie­rai­lim­me Tek­ni­kens Husil­la. Siel­lä meil­le oli kak­si työ­pa­jaa. Toi­ses­sa teh­tiin raket­te­ja ja toi­ses­sa oli robo­tiik­kaa. Lisäk­si sai käy­dä tes­taa­mas­sa kuor­ma-auto­si­mu­laat­to­ria ja pape­rin tekoa. Tek­ni­kens hus Luu­la­jas­sa on eri­kois­tu­nut juu­ri Nor­bot­te­nin alu­een tär­kei­siin elin­kei­noi­hin, kuten kai­vos­toi­min­taan, met­siin ja vesi­voi­maan. Tek­ni­kens husil­ta oppi­laat läh­ti­vät joko kotei­hin tai kau­pun­gil­le sen mukaan, mitä oli­vat per­hei­den kans­sa sopineet.

Kes­ki­vii­kon aloi­tim­me syö­mäl­lä tiis­tai­na lei­vot­tu­ja maren­ki­tort­tu­ja. Sit­ten tapa­sim­me lyhyes­ti suo­ma­lai­sen Mar­ja-opet­ta­jan, joka kier­tää Luu­la­jan kou­luis­sa opet­ta­mas­sa suo­mea. Mar­ja on alun­pe­rin oulu­lai­nen, mut­ta hän on ollut nyt 10 vuot­ta Ruot­sis­sa. Sovim­me hänen kans­saan, että syk­syl­lä, kun tulem­me Luu­la­jaan ensi vuo­den ysien kans­sa, tapaam­me sil­loin myös suo­men kie­len opis­ke­li­joi­ta. Tämän tuo­kion jäl­keen Ruot­sin oppi­lail­la oli ker­taus­tun­ti his­to­rian kokee­seen. Mei­dän oppi­laat sai­vat tutus­tua ruot­sin­kie­li­seen his­to­rian kir­jaan ja aika pal­jon oppi­laat sii­tä ymmär­si­vät, kos­ka aihe oli tut­tu (II maailmansota).

Lou­naan jäl­keen menim­me pai­kal­lis­bus­sil­la Gam­mels­ta­diin. Siel­lä ryh­mä jaet­tiin kah­tia. Toi­sil­la oli lei­po­mis­ta ja toi­sil­la oli tutus­tu­mis­ta 1800-luvun elä­mään. Lei­po­jat sai­vat kaik­ki teh­dä pai­kal­lis­ta ohut­ta ries­kaa, mikä pais­tet­tiin lei­vi­nuu­nis­sa. Toi­sel­le ryh­mäl­le Iida-opet­ta­ja esit­ti Ame­lia-pii­kaa, joka oli töis­sä hie­nos­sa 1800-luvun talos­sa. Ame­lien isän­tä­per­he oli vara­kas. Tämän näki sii­tä, että heil­lä oli iso ja kor­kea talo, jos­sa oli useam­pi huo­ne. Talos­sa oli myös pöy­tä­ho­pei­ta ja maa­la­tut lat­tiat ja seinät.

Ame­lia ker­toi meil­le, min­kä­lai­sia hänen päi­vän­sä oli­vat. Hän työs­ken­te­li aamun puo­li vii­des­tä kel­lo yhdek­sään illal­la, sytyt­ti ensi­töik­seen tulet ja läh­ti sit­ten lyp­sä­mään leh­mät. Hän opet­ti per­heen lap­sil­le koti­töi­tä, mm. veden ja pui­den kan­toa. Lau­an­tai­sin oli kak­si tun­tia lyhyem­pi päi­vä ja sil­loin lait­tau­dut­tiin sun­nun­tain kirk­koa var­ten mm. kihar­ta­mal­la hiuk­sia. Pyyk­ke­jä talos­sa pes­tiin kak­si ker­taa vuo­des­sa, ker­ran kesäl­lä ja ker­ran tal­vel­la. Tämän esi­tyk­sen jäl­keen oppi­laat sai­vat kokeil­la van­ho­ja ruot­sa­lai­sia leik­ke­jä ulkona.

Gam­mels­ta­din reis­sul­la kävim­me Eli­sa­beth-reh­to­rin kyrks­tu­gal­la, joka oli aivan van­han kau­pun­gin kir­kon vie­res­sä. Siel­lä Eli­sa­beth tar­jo­si meil­le fikan eli oppi­lail­le mehua ja pul­laa, opet­ta­jil­le kah­via ja pul­laa. Eli­sa­bet­hin tuval­la oli ylei­sö­en­nä­tys, kos­ka sisäl­le mah­tui koko porukka.

Tors­tain ensim­mäi­nen tun­ti oli englan­tia. Teh­tä­vä­nä oli ryh­mis­sä löy­tää vii­si yhtä­läi­syyt­tä ja vii­si eroa­vai­suut­ta Suo­men ja Ruot­sin välil­le ja yksi nuo­ril­le yhtei­nen asia. Yhtä­läi­syyk­siä oli­vat mm. seu­raa­vat: kyl­mä tal­vi, kris­tit­ty­jä suu­rin osa ihmi­sis­tä, pal­jon met­sää, saman­lai­nen luon­to, ilmas­to, oikean­puo­lei­nen lii­ken­ne ja ilmai­nen koulu.

Vii­si eroa­vai­suut­ta oli­vat mm. seu­raa­vat: Suo­mes­sa on pre­si­dent­ti, Ruot­sis­sa kunin­gas, eri­lai­set arvioin­tias­tei­kot kou­lus­sa, eri aika (Suo­mes­sa klo 8 on Ruot­sis­sa klo 7), Suo­mes­sa ken­gä­tön kou­lu (oli ollut kult­tuu­ris­hok­ki ruot­sa­lai­sil­le), valuut­ta (Suo­mes­sa eurot, Ruot­sis­sa kruu­nu), kie­let suo­mi ja ruot­si (Suo­mes­sa vain vähem­mis­tö ruot­sin­kie­li­siä). Lopuk­si vie­lä kisat­tiin Suo­mi- ja Ruotsi-tietoudessa.

Toi­sel­la tun­nil­la meil­lä oli aikaa teh­dä arvioin­tia reis­sus­ta ja pro­jek­tis­ta, esi­mer­kik­si mit­kä tai­dot ovat paran­tu­neet pro­jek­tin aika­na. Oppi­laat arvioi­vat, että hei­dän kie­li­tai­ton­sa oli paran­tu­nut pro­jek­tin aika­na. He oli­vat oppi­neet lähes­ty­mään uusia ihmi­siä ja he oli­vat oppi­neet tun­nis­ta­maan ero­ja kult­tuu­rien välil­lä. He arvioi­vat, että tule­vai­suu­des­sa he ovat roh­keam­pia esi­mer­kik­si läh­te­mään oppi­las­vaih­toi­hin ulkomaille.

Oppi­lais­ta oli pro­jek­tin aika­na tul­lut roh­keam­pia käyt­tä­mään kiel­tä ja he ovat saa­neet lisää itse­luot­ta­mus­ta vie­raan kie­len kans­sa. Sosi­aa­li­set tai­dot oli­vat myös kehit­ty­neet pro­jek­tin aika­na. Oppi­laat kom­mu­ni­koi­vat hyvin kes­ke­nään, vaik­ka aina ei ollut yhteis­tä kiel­tä. Reis­sua pidet­tiin iki­muis­toi­se­na koke­muk­se­na. Oppi­lais­ta oli kiva tutus­tua ruot­sa­lai­sen per­heen arkeen ja oli ollut kiva olla osa ruot­sa­lais­ta per­het­tä. Suo­ma­lais­ten oppi­lai­den sil­mät myös auke­si­vat täl­lä reis­sul­la huo­maa­maan, kuin­ka muka­vaa on, kun Suo­mes­sa kou­luis­sa on työrauha.

Kol­man­nel­la oppi­tun­nil­la oppi­laat sai­vat vali­ta, mene­vät­kö espan­jan, sak­san vai rans­kan tun­neil­le. Kos­ka sak­san opet­ta­ja oli pois, tun­tia ei ollut­kaan. Näin käy kuu­lem­ma usein, jos sijai­sia ei saa­da. Oppi­lail­le vain tulee hyp­py­tun­ti ja kor­vaa­vaa ohjel­maa ei jär­jes­te­tä. Me menim­me kaik­ki espan­jan tun­nil­le. Suo­men oppi­laat ihmet­te­li­vät luo­kan huo­noa työ­rau­haa. Samaa ihmet­te­li myös ope.

Seu­raa­vak­si menim­me bus­sil­la kes­kus­taan Kul­tur­huse­til­le. Bus­sis­sa satuin istu­maan syn­ty­pe­räl­tään suo­ma­lai­sen rou­van vie­reen. Hän oli asu­nut Luu­la­jas­sa vuo­des­ta 1976 läh­tien ja Ruot­sis­sa 1972 läh­tien. Hänel­lä oli suku­lai­sia Oulus­sa. Kun sii­nä jon­kin aikaa olim­me jutel­leet, kysyi vas­ta­päi­nen rou­va, mis­tä me olem­me. Hänen­kin äidin­kie­len­sä oli suo­mi. Suo­ma­lais­ta syn­ty­pe­rää ole­via ihmi­siä on Luu­la­jas­sa pal­jon. Sik­si esi­mer­kik­si van­hus­työs­sä tar­vit­tai­siin lisää suo­mea ja ruot­sia osaa­via hen­ki­löi­tä. Myös opet­ta­jis­ta on kova pula koko Ruotsissa.

Kul­tur­huse­til­la kier­sim­me ensin kat­so­mas­sa autoi­hin liit­ty­vän näyt­te­lyn ja sen jäl­keen oppi­laat osal­lis­tui­vat tai­de­pro­jek­tiin. Oppi­laat sai­vat teh­dä oman lii­ken­ne­kyl­tin, jos­sa oli jotain teks­tiä. Toi­nen puo­lis­ko oppi­lais­ta oli ensin shop­pai­le­mas­sa ja puo­les­sa välis­sä vaih­det­tiin vuo­ro­ja. Kul­tur­huse­tin jäl­keen vie­rai­lim­me pako­huo­nees­sa ja söim­me illal­li­sen yhdes­sä isän­tien ja emän­tien kanssa.

Per­jan­tai­na olim­me aamul­la muka­na 8d-luo­kan mate­ma­tii­kan tun­nil­la ja sit­ten sai vali­ta espan­jan, sak­san tai rans­kan välil­lä. Ruot­sin tun­nil­la suo­ri­tim­me yhdes­sä ruot­sa­lais­ten kans­sa pro­jek­tin arvioin­tia. Åsa-opet­ta­ja, joka kävi luok­kan­sa kans­sa Hau­ki­pu­taan kou­lul­la vii­me kevää­nä oppi­lai­den­sa kans­sa piti tämän tun­nin. Åsan oppi­lais­ta osa kävi myös moik­kaa­mas­sa van­ho­ja tut­tu­ja suo­ma­lai­sop­pi­lai­ta ja oli­vat­pa mei­dän oppi­laat käy­neet Har­sim­rat-nimi­sen tytön koto­na­kin syö­mäs­sä yhte­nä iltana.

Lou­naan jäl­keen läh­dim­me koti­mat­kal­le ja pysäh­dyim­me vie­lä Haa­pa­ran­nas­sa Can­dy Worl­dis­sa herk­kuos­tok­sil­la. Bor­ta bra, men hem­ma bäst. Muka­vaa oli olla reis­sus­sa, mut­ta muka­va oli myös pala­ta kotiin. Pien­tä “tur­naus­vä­sy­mys­tä” oli reis­su­lai­sil­la aina välil­lä, mut­ta hie­nos­ti sel­vi­sim­me. Kii­tos kai­kil­le oppi­lail­le. Edus­tit­te Hau­ki­pu­taan kou­lua ja Suo­mea todel­la fiksusti!

Hau­ki­pu­taan kou­lun Nordplus-yhteis­työ Björks­ka­tas­ko­la­nin kans­sa jat­kuu vie­lä tänä luku­vuon­na. 9. luo­kan A2-ruot­sin ryh­mä läh­tee vii­kok­si reis­suun syys­kuus­sa. Lisäk­si Luu­la­jas­ta on tulos­sa suo­men kie­len opis­ke­li­joi­ta Hau­ki­pu­taal­le vie­raak­si parik­si päi­väk­si. Luu­la­jas­sa on aika pal­jon suo­men kie­len opis­ke­li­joi­ta ja he halua­vat mie­lel­lään myös teh­dä mei­dän kans­sa yhteis­työ­tä, että nuo­ret sai­si­vat oman ikäi­siä ”oikei­ta” kon­tak­te­ja Suomesta.

Pau­la Nur­mos, apulaisjohtaja, 

Hau­ki­pu­taan kou­lu lk 7–9