Kotiseututyö ja historia ovat olleet Martti Asunmaalle sydäntä lähellä koko hänen elämänsä ajan. Työskennellessään nuorena historianopettajana Oulun seudulla 60–70-luvun taitteessa, häntä pyydettiin kirjoittamaan artikkeli Perämeren rannikon paikkakunnista Kaunis Suomi ‑kirjasarjaan. Tuolloin hän ei osannut aavistaa, että Kello ja Haukipudas tulisivat hänen uudeksi kotiseudukseen ja alueen paikallishistoria tuttuakin tutummaksi.
Historiaan ja kirjallisuuteen perehtyminen sekä kirjoittaminen kuuluvat eilen 6. marraskuuta 90 vuotta täyttäneelle Asunmaalle edelleen hänen päivittäiseen arkeensa. Kiinnostus kohdistuu myös yhteiskunnallisiin ilmiöihin; miten ympäröivä yhteiskunta ja myös maailmanlaajuiset tapahtumat vaikuttavat yksilöön.
– On tärkeää, että jokainen tuntee oman kotiseutunsa historian ja juurensa – mistä me olemme lähtöisin, Asunmaa toteaa.
Historian ja kotiseutuopetuksen kehittäminen ovat myös olleet hänelle keskeisiä teemoja.
Alavudella syntyneen Martti Asunmaan kiinnostus historiaan heräsi jo lapsena, kun hän kuunteli vanhemman väen kertomuksia entisajan elämästä ja ihmisistä. Hänen vanhempansa tarina ulottui myös valtameren taakse. Isä oli lähtenyt Alavudelta ja äiti naapuripitäjästä Virroilta Amerikkaan, missä he tapasivat toisensa ja menivät naimisiin. Alavudelle he palasivat vuonna 1919.
Monet suomalaiset lähtivät Amerikkaan työn, paremman elämän toivossa ja sotaa pakoon. Oloja siellä kuvattiin hyviksi, mutta koti-ikävä sai monet palaamaan takaisin.
Asunmaan lapsuuskodin perheeseen syntyi neljä sisarusta, lisäksi kotona oli useita kasvattilapsia. Kouluikäisenä Martin kiinnostus sukujuuriin heräsi niin, että hän laati siskonsa kanssa Asunmaanmäen väestä sukuselvityksen.
Tiet veivät nuorukaisen opiskelemaan Helsingin yliopistoon ja opettajaksi Ähtäriin, Merikarvialle, Liminkaan, Muhokselle ja Ouluun. Toimiessaan myös kotiseuturetkien oppaana Muhoksella hän muistaa tunnelman aina kohonneen, kun lähestyttiin Armi Kuuselan kotitaloa.
Martti Asunmaa on ilokseen pannut merkille, että kiinnostus ja arvostus kotiseutuun ja sen historiaan on vahvistunut ajan myötä myös nuorten keskuudessa ja kotiseutuopetus kouluissa on saanut yhä vankemman jalansijan. Ilmapiiri on muuttunut myönteisemmäksi. Siinä missä kotiseutuhistoriaa saatettiin aiemmin pitää vain vanhan ikäpolven romantisoimana höpsötyksenä, nykyään se nähdään arvokkaana osana identiteettiä ja yhteisöllisyyttä.
Oulun seutu tuli Martti Asunmaalle kotipaikaksi hänen ensimmäisen vaimonsa myötä. Perheeseen syntyi kaksi tytärtä Minna ja Elina. Leskeksi Martti jäi, kun puoliso menehtyi vakavaan sairauteen.
Sittemmin Oulun historianopettajien yhdistyksellä oli merkittävä rooli Asunmaan elämässä, sillä sitä kautta hän tapasi tulevan puolisonsa, kellolaisen Tytti Isohookanan. Tytti oli pitämässä esitelmää Kreikan-matkan historiallisista kohteista yhdistyksen illassa, jonka päätteeksi Matti Rossi vaati, että Martin on lähdettävä saattamaan esitelmänpitäjää kotimatkalle.
Yhteinen koti rakennettiin Kelloon Tytin synnyinsijoille, entisen ohrapellon paikalle. Perheeseen syntyi poika Tuomas, jonka ollessa pieni Martti työskenteli kulttuurilehti Kaltion päätoimittajana. Tytti muistelee hymyillen, että poika kasvoi “kaltiossa”, kun Martti levitti olohuoneen lattialle lehdenteossa tarvittavia papereita.
Haukiputaalle oli perustettu vuonna 1951 Haukiputaan-Kellon kotiseutuyhdistys, jonka henkiin herättämisellä Martti Asunmaalla oli keskeinen rooli 80-luvulla. Kotiseutuyhdistyksen (myöhemmin Haukipudas-seura) puheenjohtajana Asunmaa toimi vuosina 1986–1993. Yhdistys käynnisti pitkään vireillä olleen Kellon patsashankkeen. Maannousua ja merta kuvaavaa muistomerkki toteutui yhteistyötahojen kanssa ja paljastettiin Kellon liikekeskukseen 1989.
– Olen hyvin tyytyväinen Ari Kochin Meren merkit ‑veistokseen, Asunmaa toteaa.
Eläkkeelle Martti Asunmaa jäi vuonna 1998 Oulun yliopiston yhteiskuntaopin ja historian didaktiikan lehtorin virasta, jossa hän sijaisti puolisoaan Tytti Isohookana-Asunmaata hänen tultua valituksi kansanedustajaksi ja myöhemmin kulttuuriministeriksi.
Didaktiikka on opetusoppia, joka keskittyy opettamisen ja oppimisen käytäntöihin ja perehdyttää opettajankoulutuksessa siihen, kuinka eri aineita voidaan opettaa eri ikäisille oppilaille ymmärrettävällä ja tehokkaalla tavalla eri opetustavoin.
Eläkevuosina Martti Asunmaalle jäi enemmän aikaa perehtyä historiaan ja kirjoittamiseen. Vuosikymmenten varrella hän on julkaissut teoksia, kirjoittanut kotiseutujulkaisuihin, artikkeleita lehtiin ja historiikkeja. Myös Rantapohjassa on julkaistu monia hänen paikallishistoriaan liittyviä artikkeleita.
Martilla ja Tytillä on kodissaan molemmilla oma työpiste. Viimeisin yhteinen iso projekti heillä oli Tytin toimittama Kello merelle soi ‑kylähistoria, jossa oli mukana tietolähteinä ja kirjoittajina myös laaja joukko kyläläisiä.
Yhteinen kiinnostus historiaan ja kulttuuriin tarjoaa Asunmaan pariskunnalle tilaisuuden vaihtaa mielipiteitä ja näkökulmia. Joskus he myös luetuttavat toisillaan tekstejä.
– Tytti on meistä pedantimpi ja minä vähän suurpiirteisempi, Martti paljastaa.
Vastapainoa kirjallisille töille tuovat kotipihan puuhat ja mökkeily meren rannalla Isoniemessä.
Historian havinaa kulttuurikodissa
Asunmaan koti Kellossa henkii historiaa ja kulttuuria runsaine kirjakokoelmineen. Seiniä koristavat monet taulut, joista useat ovat elämän varrella tutuiksi tulleiden taiteilijoiden teoksia. Tuoreimpana seinällä on Tuomaksen 9‑vuotiaan tyttären Marian kesäaiheinen maalaus, jota isovanhemmat esittelevät ylpeinä. Tuomas työskentelee ja asuu perheineen Puolassa, missä hän toimii yrittäjänä ja konsultoi suomalaisia yrittäjiä liiketoiminnassa.
Martin 90-vuotispäiviä vietettiin kotona lasten ja heidän perheidensä kanssa jo viime viikonloppuna. Varsinainen syntymäpäivä ajoittui historiallisten Yhdysvaltojen presidentinvaalien tulospäivään, missä riitti jännittävää seurattavaa.
– Olen lukemassa myös Tapani Ruokasen uutuuskirjaa Silminnäkijänä, missä hän avaa lähihistorian käännekohtia. Uusien julkaisujen myötä paljastuu aina uutta tietoa ja näkökulmia.
Vallitsevasta epävakaasta maailmantilanteesta Asunmaa toteaa, että tilanne on huolestuttava. Historian saatossa aika ajoin valtaan pääsee hirmujohtajia, joista Putin on ehkä vaarallisin. Muutoksen edellytyksenä Venäjällä olisi, että Putinin politiikkaa vastustava taho pääsisi nousemaan selkeästi enemmistöksi, hän pohtii.
– Aina sodista on jossain vaiheessa selvitty. Rauhaan tarvitaan optimismia ja tekoja.
Kaukaiseen paikallishistoriaan kuuluvasta ja ehkä ikuiseksi arvoitukseksi jäävään kysymykseen, onko Kellossa joskus sijainnut Kellon kappeli, Asunmaa toteaa hymyillen:
– Sitä kysymystä olen lakannut miettimästä jo ajat sitten! Olemme Tytin kanssa kuitenkin päätelleet, että kappelin paikkaa olisi aikonaan pitänyt etsiä ennemmin Käpylänperän metsiköstä kuin Satalahdenmäeltä.
Iän karttuessa Martti Asunmaa pysähtyy usein ihmettelemään ikäänsä.
– Vanheneminen on uusi kokemus, sillä eihän sitä ole ennen kokenut.
Pitkän iän salaisuuden hän uskoo piilevän geeneissä ja myös monipuolisella ravinnolla voi olla vastustuskykyä vahvistava vaikutus.
Asunmaa tunnetaan positiivisesta ja myönteisestä elämänasenteestaan. Hän kokee omakseen sanonnat: Hyvin menee, kun ei moiti! Elä ja anna muidenkin elää.
Näillä hän tarkoittaa, että elämä on mukavampaa, kun ei etsi epäkohtia itsestään tai muista. Kaikki ihmiset ovat erilaisia mielipiteineen, ja hyvä niin!
Martti Asunmaa
• Syntynyt Alavudella 6.11.1934
• Kotiseutuneuvos ja Haukipudas-seuran kunniapuheenjohtaja
• Työura historian opettajana, kulttuurilehti Kaltion päätoimittajana ja historian ja yhteiskuntaopin didaktiikan lehtorina Oulun yliopiston opettajainkoulutuksessa.
• Julkaistuja teoksia yli 20, lukuisia artikkeleita ja historiikkeja.
• Asuu Kellossa puolisonsa Tytti Isohookana-Asunmaan kanssa.
TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.