Mart­ti Asun­maa 90 vuot­ta: “On tär­ke­ää tun­tea koti­seu­tun­sa his­to­ria ja juurensa”

Martti Asunmaasta Kello on hyvä ja keskeinen asuinpaikka. Kellon ja Haukiputaan alueen vaiheikkaassa historiassa riittää äärettömästi perehdyttävää. Kuva: Auli Haapala

Koti­seu­tu­työ ja his­to­ria ovat olleet Mart­ti Asun­maal­le sydän­tä lähel­lä koko hänen elä­män­sä ajan. Työs­ken­nel­les­sään nuo­re­na his­to­rian­opet­ta­ja­na Oulun seu­dul­la 60–70-luvun tait­tees­sa, hän­tä pyy­det­tiin kir­joit­ta­maan artik­ke­li Perä­me­ren ran­ni­kon paik­ka­kun­nis­ta Kaunis Suo­mi ‑kir­ja­sar­jaan. Tuol­loin hän ei osan­nut aavis­taa, että Kel­lo ja Hau­ki­pu­das tuli­si­vat hänen uudek­si koti­seu­duk­seen ja alu­een pai­kal­lis­his­to­ria tut­tua­kin tutummaksi.

His­to­ri­aan ja kir­jal­li­suu­teen pereh­ty­mi­nen sekä kir­joit­ta­mi­nen kuu­lu­vat eilen 6. mar­ras­kuu­ta 90 vuot­ta täyt­tä­neel­le Asun­maal­le edel­leen hänen päi­vit­täi­seen arkeen­sa. Kiin­nos­tus koh­dis­tuu myös yhteis­kun­nal­li­siin ilmiöi­hin; miten ympä­röi­vä yhteis­kun­ta ja myös maa­il­man­laa­jui­set tapah­tu­mat vai­kut­ta­vat yksilöön.

– On tär­ke­ää, että jokai­nen tun­tee oman koti­seu­tun­sa his­to­rian ja juu­ren­sa – mis­tä me olem­me läh­töi­sin, Asun­maa toteaa.

His­to­rian ja koti­seu­tuo­pe­tuk­sen kehit­tä­mi­nen ovat myös olleet hänel­le kes­kei­siä teemoja.

Ala­vu­del­la syn­ty­neen Mart­ti Asun­maan kiin­nos­tus his­to­ri­aan herä­si jo lap­se­na, kun hän kuun­te­li van­hem­man väen ker­to­muk­sia enti­sa­jan elä­mäs­tä ja ihmi­sis­tä. Hänen van­hem­pan­sa tari­na ulot­tui myös val­ta­me­ren taak­se. Isä oli läh­te­nyt Ala­vu­del­ta ja äiti naa­pu­ri­pi­tä­jäs­tä Vir­roil­ta Ame­rik­kaan, mis­sä he tapa­si­vat toi­sen­sa ja meni­vät nai­mi­siin. Ala­vu­del­le he pala­si­vat vuon­na 1919.

Monet suo­ma­lai­set läh­ti­vät Ame­rik­kaan työn, parem­man elä­män toi­vos­sa ja sotaa pakoon. Olo­ja siel­lä kuvat­tiin hyvik­si, mut­ta koti-ikä­vä sai monet palaa­maan takaisin.

Asun­maan lap­suus­ko­din per­hee­seen syn­tyi nel­jä sisa­rus­ta, lisäk­si koto­na oli usei­ta kas­vat­ti­lap­sia. Kou­lui­käi­se­nä Mar­tin kiin­nos­tus suku­juu­riin herä­si niin, että hän laa­ti sis­kon­sa kans­sa Asun­maan­mäen väes­tä sukuselvityksen.

Tiet vei­vät nuo­ru­kai­sen opis­ke­le­maan Hel­sin­gin yli­opis­toon ja opet­ta­jak­si Ähtä­riin, Meri­kar­vial­le, Limin­kaan, Muhok­sel­le ja Ouluun. Toi­mies­saan myös koti­seu­tu­ret­kien oppaa­na Muhok­sel­la hän muis­taa tun­nel­man aina kohon­neen, kun lähes­tyt­tiin Armi Kuuse­lan kotitaloa.

Mart­ti Asun­maa on ilok­seen pan­nut mer­kil­le, että kiin­nos­tus ja arvos­tus koti­seu­tuun ja sen his­to­ri­aan on vah­vis­tu­nut ajan myö­tä myös nuor­ten kes­kuu­des­sa ja koti­seu­tuo­pe­tus kou­luis­sa on saa­nut yhä van­kem­man jalan­si­jan. Ilma­pii­ri on muut­tu­nut myön­tei­sem­mäk­si. Sii­nä mis­sä koti­seu­tu­his­to­ri­aa saa­tet­tiin aiem­min pitää vain van­han ikä­pol­ven roman­ti­soi­ma­na höp­sö­tyk­se­nä, nyky­ään se näh­dään arvok­kaa­na osa­na iden­ti­teet­tiä ja yhteisöllisyyttä.

Oulun seu­tu tuli Mart­ti Asun­maal­le koti­pai­kak­si hänen ensim­mäi­sen vai­mon­sa myö­tä. Per­hee­seen syn­tyi kak­si tytär­tä Min­na ja Eli­na. Les­kek­si Mart­ti jäi, kun puo­li­so meneh­tyi vaka­vaan sairauteen.

Sit­tem­min Oulun his­to­rian­opet­ta­jien yhdis­tyk­sel­lä oli mer­kit­tä­vä roo­li Asun­maan elä­mäs­sä, sil­lä sitä kaut­ta hän tapa­si tule­van puo­li­son­sa, kel­lo­lai­sen Tyt­ti Iso­hoo­ka­nan. Tyt­ti oli pitä­mäs­sä esi­tel­mää Krei­kan-mat­kan his­to­rial­li­sis­ta koh­teis­ta yhdis­tyk­sen illas­sa, jon­ka päät­teek­si Mat­ti Ros­si vaa­ti, että Mar­tin on läh­det­tä­vä saat­ta­maan esi­tel­män­pi­tä­jää kotimatkalle.

Yhtei­nen koti raken­net­tiin Kel­loon Tytin syn­nyin­si­joil­le, enti­sen ohra­pel­lon pai­kal­le. Per­hee­seen syn­tyi poi­ka Tuo­mas, jon­ka olles­sa pie­ni Mart­ti työs­ken­te­li kult­tuu­ri­leh­ti Kal­tion pää­toi­mit­ta­ja­na. Tyt­ti muis­te­lee hymyil­len, että poi­ka kas­voi “kal­tios­sa”, kun Mart­ti levit­ti olo­huo­neen lat­tial­le leh­den­teos­sa tar­vit­ta­via papereita.

Hau­ki­pu­taal­le oli perus­tet­tu vuon­na 1951 Hau­ki­pu­taan-Kel­lon koti­seu­tu­yh­dis­tys, jon­ka hen­kiin herät­tä­mi­sel­lä Mart­ti Asun­maal­la oli kes­kei­nen roo­li 80-luvul­la. Koti­seu­tu­yh­dis­tyk­sen (myö­hem­min Hau­ki­pu­das-seu­ra) puheen­joh­ta­ja­na Asun­maa toi­mi vuo­si­na 1986–1993. Yhdis­tys käyn­nis­ti pit­kään vireil­lä olleen Kel­lon pat­sas­hank­keen. Maan­nousua ja mer­ta kuvaa­vaa muis­to­merk­ki toteu­tui yhteis­työ­ta­ho­jen kans­sa ja pal­jas­tet­tiin Kel­lon lii­ke­kes­kuk­seen 1989.

– Olen hyvin tyy­ty­väi­nen Ari Koc­hin Meren mer­kit ‑veis­tok­seen, Asun­maa toteaa.

Eläk­keel­le Mart­ti Asun­maa jäi vuon­na 1998 Oulun yli­opis­ton yhteis­kun­tao­pin ja his­to­rian didak­tii­kan leh­to­rin viras­ta, jos­sa hän sijais­ti puo­li­so­aan Tyt­ti Iso­hoo­ka­na-Asun­maa­ta hänen tul­tua vali­tuk­si kan­san­edus­ta­jak­si ja myö­hem­min kulttuuriministeriksi.

Didak­tiik­ka on ope­tusop­pia, joka kes­kit­tyy opet­ta­mi­sen ja oppi­mi­sen käy­tän­töi­hin ja pereh­dyt­tää opet­ta­jan­kou­lu­tuk­ses­sa sii­hen, kuin­ka eri ainei­ta voi­daan opet­taa eri ikäi­sil­le oppi­lail­le ymmär­ret­tä­väl­lä ja tehok­kaal­la taval­la eri opetustavoin.

Elä­ke­vuo­si­na Mart­ti Asun­maal­le jäi enem­män aikaa pereh­tyä his­to­ri­aan ja kir­joit­ta­mi­seen. Vuo­si­kym­men­ten var­rel­la hän on jul­kais­sut teok­sia, kir­joit­ta­nut koti­seu­tu­jul­kai­sui­hin, artik­ke­lei­ta leh­tiin ja his­to­riik­ke­ja. Myös Ran­ta­poh­jas­sa on jul­kais­tu monia hänen pai­kal­lis­his­to­ri­aan liit­ty­viä artikkeleita.

Mar­til­la ja Tytil­lä on kodis­saan molem­mil­la oma työ­pis­te. Vii­mei­sin yhtei­nen iso pro­jek­ti heil­lä oli Tytin toi­mit­ta­ma Kel­lo merel­le soi ‑kylä­his­to­ria, jos­sa oli muka­na tie­to­läh­tei­nä ja kir­joit­ta­ji­na myös laa­ja jouk­ko kyläläisiä.

Yhtei­nen kiin­nos­tus his­to­ri­aan ja kult­tuu­riin tar­jo­aa Asun­maan paris­kun­nal­le tilai­suu­den vaih­taa mie­li­pi­tei­tä ja näkö­kul­mia. Jos­kus he myös lue­tut­ta­vat toi­sil­laan tekstejä.

– Tyt­ti on meis­tä pedan­tim­pi ja minä vähän suur­piir­tei­sem­pi, Mart­ti paljastaa.

Vas­ta­pai­noa kir­jal­li­sil­le töil­le tuo­vat koti­pi­han puu­hat ja mök­kei­ly meren ran­nal­la Isoniemessä.

His­to­rian havi­naa kulttuurikodissa

Asun­maan koti Kel­los­sa hen­kii his­to­ri­aa ja kult­tuu­ria run­sai­ne kir­ja­ko­koel­mi­neen. Sei­niä koris­ta­vat monet tau­lut, jois­ta useat ovat elä­män var­rel­la tutuik­si tul­lei­den tai­tei­li­joi­den teok­sia. Tuo­reim­pa­na sei­näl­lä on Tuo­mak­sen 9‑vuotiaan tyt­tä­ren Marian kesä­ai­hei­nen maa­laus, jota iso­van­hem­mat esit­te­le­vät ylpei­nä. Tuo­mas työs­ken­te­lee ja asuu per­hei­neen Puo­las­sa, mis­sä hän toi­mii yrit­tä­jä­nä ja kon­sul­toi suo­ma­lai­sia yrit­tä­jiä liiketoiminnassa.

Mar­tin 90-vuo­tis­päi­viä vie­tet­tiin koto­na las­ten ja hei­dän per­hei­den­sä kans­sa jo vii­me vii­kon­lop­pu­na. Var­si­nai­nen syn­ty­mä­päi­vä ajoit­tui his­to­rial­lis­ten Yhdys­val­to­jen pre­si­den­tin­vaa­lien tulos­päi­vään, mis­sä riit­ti jän­nit­tä­vää seurattavaa.

– Olen luke­mas­sa myös Tapa­ni Ruo­ka­sen uutuus­kir­jaa Sil­min­nä­ki­jä­nä, mis­sä hän avaa lähi­his­to­rian kään­ne­koh­tia. Uusien jul­kai­su­jen myö­tä pal­jas­tuu aina uut­ta tie­toa ja näkökulmia.

Val­lit­se­vas­ta epä­va­kaas­ta maa­il­man­ti­lan­tees­ta Asun­maa tote­aa, että tilan­ne on huo­les­tut­ta­va. His­to­rian saa­tos­sa aika ajoin val­taan pää­see hir­mu­joh­ta­jia, jois­ta Putin on ehkä vaa­ral­li­sin. Muu­tok­sen edel­ly­tyk­se­nä Venä­jäl­lä oli­si, että Puti­nin poli­tiik­kaa vas­tus­ta­va taho pää­si­si nouse­maan sel­keäs­ti enem­mis­tök­si, hän pohtii.

– Aina sodis­ta on jos­sain vai­hees­sa sel­vit­ty. Rau­haan tar­vi­taan opti­mis­mia ja tekoja.

Kau­kai­seen pai­kal­lis­his­to­ri­aan kuu­lu­vas­ta ja ehkä ikui­sek­si arvoi­tuk­sek­si jää­vään kysy­myk­seen, onko Kel­los­sa jos­kus sijain­nut Kel­lon kap­pe­li, Asun­maa tote­aa hymyillen:

– Sitä kysy­mys­tä olen lakan­nut miet­ti­mäs­tä jo ajat sit­ten! Olem­me Tytin kans­sa kui­ten­kin pää­tel­leet, että kap­pe­lin paik­kaa oli­si aiko­naan pitä­nyt etsiä ennem­min Käpy­län­pe­rän met­si­kös­tä kuin Satalahdenmäeltä.

Iän kart­tues­sa Mart­ti Asun­maa pysäh­tyy usein ihmet­te­le­mään ikäänsä.

– Van­he­ne­mi­nen on uusi koke­mus, sil­lä eihän sitä ole ennen kokenut.

Pit­kän iän salai­suu­den hän uskoo pii­le­vän gee­neis­sä ja myös moni­puo­li­sel­la ravin­nol­la voi olla vas­tus­tus­ky­kyä vah­vis­ta­va vaikutus.

Asun­maa tun­ne­taan posi­tii­vi­ses­ta ja myön­tei­ses­tä elä­mä­na­sen­tees­taan. Hän kokee omak­seen sanon­nat: Hyvin menee, kun ei moi­ti! Elä ja anna mui­den­kin elää.

Näil­lä hän tar­koit­taa, että elä­mä on muka­vam­paa, kun ei etsi epä­koh­tia itses­tään tai muis­ta. Kaik­ki ihmi­set ovat eri­lai­sia mie­li­pi­tei­neen, ja hyvä niin!

Mart­ti Asunmaa

• Syn­ty­nyt Ala­vu­del­la 6.11.1934

• Koti­seu­tu­neu­vos ja Hau­ki­pu­das-seu­ran kunniapuheenjohtaja

• Työ­ura his­to­rian opet­ta­ja­na, kult­tuu­ri­leh­ti Kal­tion pää­toi­mit­ta­ja­na ja his­to­rian ja yhteis­kun­tao­pin didak­tii­kan leh­to­ri­na Oulun yli­opis­ton opettajainkoulutuksessa.

• Jul­kais­tu­ja teok­sia yli 20, lukui­sia artik­ke­lei­ta ja historiikkeja.

• Asuu Kel­los­sa puo­li­son­sa Tyt­ti Iso­hoo­ka­na-Asun­maan kanssa.

TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.