Kolmen tunnin viikkosiivous vaihtui viiden minuutin lumitöihin ja lisääntyneeseen vapaa-aikaan. Alun perin vitsistä iltanuotiolla lähtenyt ajatus muuttaa asumaan asuntovaunuun on nyt muuttunut todeksi Katja ja Ville Ulanderilla. Virpiniemessä Rantasarkan karavaanarialueella vajaan kuukauden päivät parkissa ollut LMC Musica 675 E ‑asuntovaunussa tavarat ovat löytäneet paikkansa eikä 150 neliön omakotitaloon ole ikävä. Vuokralaisetkin vanhaan kotiin löytyivät samana iltana, kun ilmoitus laitettiin.
– Hetki meni tajuta, että ei ollakaan lomalla, vaan täällä pysytään. Ajattelin, että olisi tullut haikea olo, kun teimme viimeisiä huoltotöitä vanhaan kotiin ennen vuokralaisten tuloa, mutta ei sitä tullutkaan, Katja kertoo.
Pariskunnalla on mökkitontti Pudasjärvellä ja siellä idea asuntovaunuun muutosta aikoinaan syntyikin. Nuotion ääressä ilmoille heitetty idea asuntovaunuun muutosta piti realisoitua vasta, kun seitsenhenkisen perheen nuorimmainen lähtisi pois kotoa.
– Ajattelimme, että nuorin poika lähtee vasta parinkympin korvilla, mutta tilanne tulikin eteen jo aiemmin, kun 15-vuotias kuopus lähti isoveljien perään Helsinkiin työskentelemään oppisopimuskoulutuksella, Katja naurahtaa.
Isosta omakotitalosta luopuminen ei tuntunut pahalta ja tavaraa karsittiin paljon. Arvokkaimmat kodinkoneet menivät säilytykseen lapsille, kaikki mahdollinen lahjoitettiin ja kaatopaikalle ajettiin 10 peräkärryllistä tavaraa. Lopulta asuntovaunuun lähti mukaan 26 muuttolaatikkoa ja jokainen tavara on löytänyt paikkansa. Kausivaatteet ja muut säilytettävät tavarat mahtuivat kylällä asuvan pojan häkkivarastoon.
– Kyllähän tuota tavaraa on 15 vuoden aikana kertynyt älytön määrä. Tuttava kerran sanoikin, että omakotitaloasujan pitäisi neljän vuoden välein tehdä kunnon inventaario ja hävittää kaikki turha, Ville sanoo.
– Nyt on huomannut, kuinka vähällä ihminen oikeasti pärjää eikä kaikkea tarvitse omistaa, Katja lisää.
Muutto asuntovaunuun on kirvoittanut paljon keskustelua, ja ihmettelyäkin pariskunta on saanut osakseen. Jotkut ovat arvailleet heidän palaavan pian takaisin entiseen. Katja Ulander kertoo parhaan ystävänsä sanoneen, että hän todellakin pystyy kuvittelemaan pariskunnan tällaiseen ratkaisuun.
– Me ollaan sopivasti sekaisin, Katja hymyilee.
Tottumista uuteen asumismuotoon ovat auttanut alueen avuliaat muut asujat ja hyvin toimiva karavaanarialue. Rantasarkassa on tällä hetkellä Ulandereiden lisäksi muutama ympärivuotinen asuja, ja heiltä pariskunta on saanut paljon tietoa alueen toiminnoista ja säännöistä.
– Täällä huolto toimii todella hyvin ja alue on erittäin siisti. Sauna lämpiää joka ilta ja naisille ja miehille on omat vuorot. Saunaa voi myös vuokrata omaan käyttöön, Katja kertoo.
– Juttuseuraa täältä kyllä löytyy ja viikonloppuisin etenkin täällä on aina paljon porukkaa. Täällä on helppo tutustua ihmisiin yleisissä tiloissa, mutta rauhassakin saa olla, jos haluaa, Ville lisää.
Kausipaikka syyskuun lopulta toukokuun puoleen väliin maksaa vajaat 300 euroa ja kesäkuukausilta pariskunta maksaa 150 euroa kuukausipaikasta, sillä kesäkausipaikkoihin on pitkät jonot. Tukea asuntovaunussa asumiseen ei ole mahdollista saada, ja Ulanderit olivat laskeneet ennen muuttoa kuluja mahdollisimman todenmukaisiksi. Sähkölasku on kuukaudelta noin 20 euron luokkaa ja valot vaunussa ovat ledejä. Pyykkikoneen ja kuivausrummun käytöstä menee kolmen euron kertamaksu.
– Meillä menee noin 13 pulloa kaasua kuukaudessa, mikä tekee noin 340 euroa. Ajattelimme, että olisimme pärjänneet kymmenellä, mutta teen myös ruokaa vaunussa, joten se hieman nostaa kaasun kulutusta, Katja sanoo.
Vaunu on noin yhdeksän metriä pitkä aisan kanssa ja kaksi ja puoli metriä leveä. Kesällä tila tuplaantuu, kun koko vaunun mittainen teltta asennetaan paikoilleen. Ulanderit kertovat, että lisääntynyt vapaa-aika tuli yllätyksenä ja vähentyneet kotityöt ja omakotitalon ympärivuotiseen huoltamiseen kulunut aika käytetään nyt luonnosta nauttien, rentoutuen sekä vanhojen harrastusten elvyttämiseen. Ville nauttii, kun aura-auto käy auraamassa lumet metrin päästä ja kulkuväylät hiekoittavat joku toinen.
– Omakotitalossa oli aina jotain laitettavaa ja tehtävää. Nyt se kaikki ylimääräinen on jäänyt pois ja voi keskittyä olennaiseen, Ville naurahtaa.
– Luin ennen paljon kirjoja, mutta se jäi arjen keskellä. Nyt olen taas elvyttämässä sitä harrastusta uudelleen ja uusi kirja on jo valittuna hyllyssä, Katja kertoo.
Vaunuelämä kiinnostaa laajemmaltakin niin karavaanareita kuin myös tavan tallaajia. Katja perusti uuden Vaunulaiffia ‑Instagram-tilin tammikuussa ja seuraajia on tullut lyhyessä ajassa reilut 1 500. Katja kertoo saaneensa jo paljon yksityisviestejä sosiaalisen median kautta ja häneltä kysytään paljon vinkkejä vaunuelämiseen.
– Moni on kiinnostunut nimenomaan budjettivaunuilusta. Mielellänihän minä vastailen kysymyksiin ja jaan meidän kokemuksiamme, Katja kertoo.
Vaikka muutto vaunuun tapahtuikin kesken kovien pakkasten, Ulandereiden ei ole tarvinnut palella. Lämpöä riittää tasaisesti ja yöt on nukuttu vaunussa hyvin. Katja kertoo olevansa herkkäuninen ja hän miettikin, miten pystyy nukkumaan luonnon keskellä.
–Ajattelin, että sade haittaisi, mutta sehän onkin rauhoittanut. Yksi yö valvoin, kun mietin, viekö myrsky teltan mukanaan.
Ulanderit ovat olleet karavaanareita yli 15 vuotta, mutta he eivät olleet aiemmin viettäneet neljää päivää kauempaa yhtäjaksoisesti vaunulla ja se jännitti. Pariskunta kertoo kuitenkin kaiken sujuneen hyvin ja vaikka neliöitä on vain murto-osan aiemmasta, eikä omaa tilaa ole samalla tavalla kuin ennen, riidoiltakin on vältytty.
– Olemme muutenkin erikoinen pariskunta, sillä olemme jatkuvasti yhdessä ja harvoin mökötetään, Ulanderit paljastavat.
Perheen kolmevuotias saksanpaimenkoira Rilla on myös kotiutunut hyvin luonnon läheisyyteen ja uusiin lenkkimaisemiin. Rillan kanssa uuteen kotiin tutustuminen aloitettiin viettämällä yö tai kaksi vaunulla ennen virallista muuttoa.
– Jätimme yhtenä iltana Rillan vaunuun, kun lähdimme paistamaan makkaraa kotaan. 10 minuuttia meni ja Rilla oli oppinut avaamaan vaunun lukollisen oven ja juoksi luoksemme. Piti patentoida koiran pitävä ovi, Katja naurahtaa.
Vaunuelämä vaatii Ulandereiden mielestä tietynlaista luonnetta, mutta he suosittelevat kaikkia innokkaita kokeilemaan vaunuelämää. Vieraitakin on kuulemma käynyt enemmän kuin aiemmin. Yhtä asiaa Katja kuitenkin kertoo ehkä kaipaavansa isosta kodista ja se on ison perheen kanssa vietetty joulu.
– Halusin vielä viettää yhteisen joulun vanhassa kodissa ja muutimme vasta sitten tänne. Ensi jouluksi pitää alkaa etsimään tarpeeksi iso mökki, johon kaikki mahtuvat viettämään yhdessä joulua, Katja hymyilee.
Tutustu Rantapohjan tilaustarjouksiin tästä.