Kansallista veteraanipäivää vietettiin eilen 27. huhtikuuta muistaen ja arvostaen veteraanien työtä ja myötäeläen Ukrainan kansan kanssa.
– Ymmärrämme sotiemme veteraanien suuret teot oman isänmaamme hyväksi nyt entistä paremmin, he taistelivat meille vapaan maan ja itsenäisyyden. Ei tule myöskään unohtaa naisten suurta panosta sota-aikana, sanoi Haukiputaan Rintamaveteraanien puheenjohtaja Pauli Greus Haukiputaan veteraanijuhlassa.
Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan koskettaa ja muistuttaa suomalaisia 30.11.1939 syttyneestä talvisodasta, joka alkoi Neuvostoliiton hyökkäyksellä tarkoituksena miehittää maa muutamassa päivässä Stalinille syntymäpäivälahjaksi. Samoin nyt Putinilla oli luulo ottaa Ukraina haltuunsa pikaisesti. Miten nyt jo kolmatta kuukautta jatkuneessa sodassa käy, ei tiedä kukaan.
Veteraanipäivää päästiin nyt viettämään Haukiputaalla yhteisessä juhlassa kahden vuoden koronatauon jälkeen.
– Tänä aikana Haukiputaan viimeiset veteraanimiehet saivat kutsut viimeiseen iltahuutoon, kertoi Haukiputaan Rintamaveteraanien varapuheenjohtaja Eine Mustonen.
– Meille, jotka muistamme talvisodan alkamisen aamun, Ukrainan sota palautti mieliimme sodan julmuuden ja ahdistuksen. Talvisodassa kaatui 40 haukiputaalaista sotilasta. Tuskaa lisäsi parhaassa iässä olleiden nuorten miesten menetykset, muisteli Mustonen.
Talvi- ja jatkosodassa kaatuneita haukiputaalaisia oli kaikkiaan liki 170, joiden muistolle laskettiin seppele Haukiputaan sankarihautuasmaalla.
– Emme unohda teitä, sanoi hartaushetken pitänyt Jaakko Kaltakari.
Kansallista veteraanipäivää on Suomessa vietetty vuodesta 1987 lähtien 27.4. Tuona päivänä vuonna 1945 päättyi Suomen kolmas sota, Lapin sota.
– Nyt tänä veteraanipäivänä tunnemme entistä enemmän kiitollisuutta veteraaneja kohtaan. Itsenäisyys ja rauha ei ole itsestään selvää, sanoi Haukiputaan Rintamaveteraanien pitkäaikainen sihteeri Rauno Heikkinen.
– Onneksi Ukraina ei ole yksin, vaan saa apua. Meikin saimme apua, ja usein unohtuu kuinka sitä saimme myös Ruotsista. Nyt Suomi ja Ruotsi ovat yhdessä uuden edessä Natoon liittymisessä, pohti Heikkinen.
Rintamaveteraanien toiminta alkoi Haukiputaalla vuonna 1967 ja alkuvuosina jäseniä oli mukana liki 250, kertoi Pauli Greus katsauksessaan yhdistyksen historiaan. Talkootyö oli veteraanisukupolvelle tuttua, veljeä ei jätetä, ja ensimmäinen suuri yhteinen ponnistus oli talon rakentaminen veteraaniveljelle. Asumisolojen parantamisen ohella kuntoutus ja virkistystoiminta ovat olleet toiminnan keskiössä. Toimintaan on saatu paljon paikallista tukea eri yhteisöiltä. Rintamaveteraanien naisjaoston toiminta on ollut myös merkittävää.
– Veteraanien toivomus on ollut kautta aikojen, ettei yhdistykseen tulisi enää koskaan uusia varsinaisia veteraanijäseniä sodan seurauksena. Veteraanit ovat aina olleet rauhan miehiä ja naisia. Harras toive on myös, että tulevaisuudessa perinneyhdistys huolehtisi muistopäivien järjestämisestä ja veteraaniperinnön vaalimisesta, vetosi Greus.
Haukiputaan kansalliseen veteraanipäivään osallistui suuri joukko väkeä kirkon hartaushetkeen, seppeleenlaskuun ja juhlaan seurakuntakeskuksessa. Lipunkantajina toimivat Pertti Pohjamo, Juhani Kemi ja Reino Alakiuttu. Juhlan järjestämisestä vastasivat rintamaveteraanien kanssa seurakunta sekä Eläkeliiton Haukiputaan yhdistys, joka tarjosi juhlaväelle lohikeiton ja kahvit. Tarjottavat oli laittanut ravintola Nyymanni. Juhlassa lauloi Sauli Saarela. Tilaisuus päätettiin koskettavasti laulamalla yhdessä Veteraanin iltahuuto.
Kansallisen Veteraanipäivän paikallisia juhlia järjestettiin useassa seurakunnassa Rantapohjan alueella ja Oulussa.
TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.