Musiik­ki­teat­te­ris­sa mat­ka­taan avaruuteen

Hau­ki­pu­taa­lais­ten Vla­di­mir Ned­viz­hayn ja Liud­mi­la Ned­viz­hayn ohjaa­ma, käsi­kir­joit­ta­ma ja sävel­tä­mä Pek­ka robot­tien pla­nee­tal­la ‑musiik­ki­teat­te­rie­si­tys saa ensi-iltan­sa tule­va­na lau­an­tai­na 21.9. Teat­te­ri­kuo­pal­la. Ennen ensi-iltaa tun­nel­ma on odot­ta­va eikä Vla­di­mi­ria ja näyt­te­li­jöi­tä juu­ri­kaan jännitä.

– Näy­tel­mä on vai­kea ja aina on jotain mitä voi­si paran­taa, mut­ta kaik­ki on val­mii­na ensi-iltaa var­ten. Koke­mus­ta on ker­ty­nyt jo yli 20 vuo­den ajal­ta niin en osaa enää jän­nit­tää, Vla­di­mir hymyilee.

Tari­nat syn­ty­vät Vla­di­mi­rin omas­sa mie­les­sä ja ins­pi­raa­tio­ta ei tar­vit­se kau­aa hou­ku­tel­la. Kun teks­tiä täy­tyy syn­tyä, mie­li alkaa toi­mi­maan ja prosessoimaan.

– Kun ottaa kynän käteen niin sii­tä se läh­tee, Vla­di­mir toteaa.

Näy­tel­mää esi­te­tään Teat­te­ri­kuo­pal­la ensi-illan lisäk­si sun­nun­tai­na 22.9. kel­lo 14, lau­an­tai­na 28.9. kel­lo 16 ja sun­nun­tai­na 29.9. kel­lo 14.

Koko per­heen näy­tel­mäs­sä nuo­ri ylä­kou­lui­käi­nen Pek­ka toi­mii Mes­ta­ri robo­tin­te­ki­jän apu­lai­se­na. Kun yksi robo­teis­ta menee Pekan käsis­sä rik­ki, mes­ta­rin työ­huo­nee­seen saa­puu mys­ti­nen tai­ku­ri. Tai­ku­ri pyy­tää mes­ta­ria mukaan­sa val­koi­sel­le täh­del­le, jos­sa robo­tit ja astro­nau­tit tar­vit­se­vat apua. Pek­ka hyp­pää salaa ava­ruusa­luk­sen kyy­tiin ja sii­tä­kös se seik­kai­lu alkaa. Pekan oma isä on myös astro­naut­ti ja tar­vit­see apua. Näy­tel­män ede­tes­sä sel­vi­ää, osaa­ko Pek­ka teh­dä yhteis­työ­tä, kuin­ka pahis rea­goi tun­kei­li­joi­hin ja onnis­tuu­ko Pek­ka apu­rei­neen aut­ta­maan val­koi­sen täh­den asuk­ke­ja. Tari­naa tuke­vat läpi näy­tel­män erit­täin tai­dok­kaas­ti teh­dyt lavas­teet, valot ja äänet. Lavas­tei­ta ja puku­ja onkin val­mis­tel­tu muun näy­tel­män tapaan jo vuo­den ajan. Itse teh­dyt robot­tia­sut herät­tä­vät kat­so­jan mie­len­kiin­non heti näy­tel­män ensiminuuteilla.

– Näy­tel­mäs­sä kitey­tyy se, mikä on elä­mäs­sä­kin tär­ke­ää, eli tois­ten aut­ta­mi­nen. Aut­ta­mi­nen kuu­luu inhi­mil­li­syy­teen ja aut­ta­mat­ta jät­tä­mi­nen on vää­rin, Vla­di­mir tiivistää.

– Tari­na on sel­lai­nen, mitä ei ole ennen näh­ty ja itse teh­ty musiik­ki tuo oman lisän­sä näy­tel­mään. Lap­sil­la ja nuo­ril­la var­mas­ti säi­lyy mie­len­kiin­to lop­puun saak­ka, näyt­te­li­jät lisäävät.

Pää­osaa näyt­te­le­vä Nina Tapio ker­too, että las­ten­näy­tel­mät ovat hänel­le eri­tyi­ses­ti sydän­tä lähel­lä. Hän lisää, että näy­tel­mää on val­mis­tel­tu pit­kään ja tun­nel­ma ennen ensi-iltaa on rauhallinen.

Täl­lä ker­taa vuo­des­ta 2000 toi­mi­nees­sa musiik­ki­teat­te­ris­sa on muka­na kym­me­nen näyt­te­li­jää, jois­ta kak­si tekee tupla­roo­lin. Osa näyt­te­li­jöis­tä on ollut muka­na alus­ta saak­ka ja osa on jat­ka­nut mat­kaa opin­to­jen pariin. Ryh­mäs­tä on pääs­syt näyt­te­li­jöi­tä opis­ke­le­maan muun muas­sa Sibe­lius-aka­te­mi­aan ja Oulun ammattikorkeakouluun.

– Musiik­ki­teat­te­ris­sa täy­tyy panos­taa myös lau­lun opis­ke­luun, jota Liud­mi­la opet­taa. Olen erit­täin ylpeä nuo­ris­ta, jot­ka mene­vät koh­ti unel­mi­aan ja meil­lä on aina ollut tai­ta­va ryh­mä, Vla­di­mir kehuu.

– Osa on ollut muka­na ensim­mäi­ses­tä Rak­kau­den orja ‑näy­tel­mäs­tä saak­ka. Osa ryh­mäs­tä on har­ras­te­li­joi­ta ja osa ammat­ti­lai­sia, eli sopi­va sekoi­tus kaik­kea, näyt­te­li­jä­kon­ka­ri Rei­jo Ala­ta­lo kertoo.

Musiik­ki­teat­te­ri ero­aa­kin Vla­di­mi­rin mukaan pal­jon perin­tei­ses­tä teat­te­ris­ta, jos­sa lau­la­mi­nen ei ole isos­sa roo­lis­sa. Jokai­sel­la näyt­te­li­jäl­lä on omat yksi­tyi­set lau­lu­tun­nit Liud­mi­lan kans­sa viikoittain.

– Suu­rin haas­te on pääs­tä roo­liin sisään. Kun se on hal­lus­sa lau­la­mi­nen ja tans­si­mi­nen onnis­tu­vat myös, Ala­ta­lo ja Tapio toteavat.

Tei­nin roo­lis­sa aiem­min­kin näy­tel­lyt Tapio ker­too, että paras­ta musiik­ki­teat­te­ris­sa onkin itsen­sä jat­ku­va kehit­tä­mi­nen ja kas­va­mi­nen näyt­te­li­jä­nä. Hän pala­si musiik­ki­teat­te­rin pariin kol­mi­sen vuot­ta sit­ten tauon jälkeen.

– Meil­lä on mah­ta­va poruk­ka tääl­lä ja kon­ka­rei­den muka­na olo rau­hoit­taa, Tapio hymyilee.

– Nina on kehit­ty­nyt todel­la pal­jon vii­me näy­tel­mäs­tä ja hän on aivan eri näyt­te­li­jä tänä päi­vä­nä, Ala­ta­lo lisää.

Ryh­män kes­ki­näis­tä dyna­miik­kaa kehuu myös Tert­tu Heik­ki­nen, joka kuvaa poruk­kaa sitou­tu­neek­si. Paras­ta näyt­te­li­jöi­den mie­les­tä on yhdes­sä nau­ra­mi­nen, vaik­ka­kin se jos­kus äityy aivan hervottomaksi.

– Vaik­ka väsyt­tää tree­nei­hin tul­les­sa, tääl­tä saa aina sel­lais­ta ener­gi­aa, joka kan­taa iltaan saak­ka, näyt­te­li­jät totea­vat yhteistuumin.

TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.