Muis­to­ris­ti pys­ty­tet­tiin orto­dok­si­sen rukous­huo­neen pai­kal­le Martinniemessä

Mar­tin­nie­men tsa­sou­nan eli Oulun orto­dok­si­sen seu­ra­kun­nan rukous­huo­neen pai­kal­le Mar­tin­nie­men­tien var­teen on pys­ty­tet­ty muis­to­ris­ti. Tsa­sou­na puret­tiin vuon­na 2019 huo­non kun­ton­sa takia. Kau­nis pui­nen muis­to­ris­ti sei­soo loi­val­la mäen­kum­pa­reel­la juu­ri tsa­sou­nan pai­kal­la män­ty­met­sän siimeksessä.

– Muis­to­ris­til­lä halu­taan kun­nioit­taa ja muis­taa alu­een orto­dok­si­pe­rin­net­tä ja pai­kal­la ollut­ta rukous­huo­net­ta, joka pal­ve­li alu­een orto­dok­se­ja vuo­des­ta 1962 läh­tien. Muis­to­ris­ti antaa mah­dol­li­suu­den mar­tin­nie­me­läi­sil­le ja kai­kil­le hau­ki­pu­taa­lai­sil­le pysäh­tyä ris­til­le muis­ta­maan per­heen­sä ja suvun his­to­ri­aa, tote­aa Pek­ka Vuo­non­vir­ta.

Myös Mar­tin­nie­meen ja muu­al­le Hau­ki­pu­taan alu­eel­le muut­ti pal­jon orto­dok­si­seen kirk­ko­kun­taan kuu­lu­via evak­ko­ja jo 1920-luvul­la Sta­li­nin vai­no­ja pakoon ja sodan jäl­keen 1944 Laa­to­kan Kar­ja­las­ta, Vie­nan Kar­ja­las­ta ja Petsamosta.

Muis­to­ris­ti­paik­ka ei ole tar­koi­tet­tu vain orto­dok­seil­le, vaan kai­kil­le kylä­läi­sil­le ja alu­een asuk­kail­le. Vuo­si­kym­men­ten kulues­sa niin orto­dok­si­nen kuin lute­ri­lai­nen väes­tö on sulau­tu­nut ja sopeu­tu­nut yhtei­seen kans­sa­käy­mi­seen ja arkeen.

Aja­tus muis­to­ris­tis­tä herä­si vii­me kesä­nä Mar­tin­nie­men kyläyh­dis­tyk­ses­sä kun mie­tit­tiin, miten entis­tä rukous­huo­neen paik­kaa ja orto­dok­si­pe­rin­teen his­to­ri­aa voi­tai­siin muis­taa ja tuo­da näky­vil­le. Lau­ri Kaup­pi­la ja Pek­ka Vuo­non­vir­ta ryh­tyi­vät sel­vit­tä­mään muis­to­ris­tin hankintaa.

Kyläyh­dis­tyk­sen puheen­joh­ta­ja Aar­ne Vuo­non­vir­ta, Pek­ka Vuo­non­vir­ta, Lau­ri Kaup­pi­la ja Oulun orto­dok­si­sen seu­ra­kun­nan kirk­ko­her­ra Mar­ko Pat­ro­nen kävi­vät totea­mas­sa rukous­huo­neen ton­til­la pai­kan sopi­vak­si muis­to­ris­til­le. Seu­ra­kun­nas­ta saa­tiin lupa hank­keel­le. Hau­ki­pu­taan Jako­kun­ta lupau­tui kus­tan­ta­maan pui­sen ris­tin han­kin­nan. Tar­vit­ta­vat maa­työt ja sorais­tuk­sen teki tal­koil­la Maan­ra­ken­nus B. Dahl­bac­ka Oy. Ris­ti pys­ty­tet­tiin vii­me tors­tai­na, ja monet ohi­kul­ki­jat ovat­kin sen jo huomanneetkin.

Tsa­sou­na oli Mar­tin­nie­men­tien var­res­sa näky­vä maa­merk­ki. Tont­tia kier­tää por­til­li­nen aita, joka jätet­tiin ja säi­lyy raken­nus­ten pur­ka­mi­sen jäl­keen paikoillaan.

– Tar­koi­tus on lait­taa vie­lä myö­hem­min muis­to­ris­tin edus­tal­le maa­han kiviä, joi­den pääl­le on tur­val­lis­ta halu­tes­saan tuo­da kynt­ti­löi­tä, suun­nit­te­li­vat Pek­ka Vuo­non­vir­ta ja Lau­ri Kauppila.

Orto­dok­si­ses­sa seu­ra­kun­nas­sa näh­tiin muis­to­ris­tin hank­ki­mi­nen hyvä­nä ja kau­nii­na aja­tuk­se­na kun­nioit­taa ja muis­taa orto­dok­si­väes­töä ja rukous­huo­neen raken­ta­jia. Muis­to­ris­til­lä jär­jes­te­tään kai­kil­le avoin tilai­suus lau­an­tai­na 10.6., jol­loin muis­to­ris­ti siunataan.

Aikoi­naan Hau­ki­pu­taan Tiis­tai­seu­ra vaa­li pit­kään Pet­run praas­niek­ka­pe­rin­net­tä 1980-luvul­ta alkaen jär­jes­tä­mäl­lä praas­niek­ka­ta­pah­tu­mia. Mar­tin­nie­men tsa­sou­na oli pyhi­tet­ty Apos­to­lien Pie­ta­rin ja Paa­va­lin sekä pyhit­tä­jä Arse­ni Kone­vit­sa­lai­sen muistolle.

Mar­tin­nie­men tsa­sou­na oli vilk­kaas­sa käy­tös­sä. Tsa­sou­nas­sa jär­jes­tet­tiin juma­lan­pal­ve­luk­sia ja toi­mi­tuk­sia. Pek­ka Vuo­non­vir­ta ker­too itse pääs­seen­sä ripil­le tsa­sou­nas­sa vuon­na 1964 samaan aikaan yhdek­sän muun samaan ikä­luok­kaan kuu­lu­van orto­dok­si­nuo­ren kans­sa, jois­ta kuusi oli Mar­tin­nie­mes­tä ja kak­si Kellosta.

Pek­ka Vuo­non­vir­ta syn­tyi Mar­tin­nie­mes­sä vuon­na 1949. Hänen van­hem­pan­sa Han­na ja Heik­ki Vuo­non­vir­ta oli­vat tul­leet Pet­sa­mos­ta evak­ko­tai­pa­leen jäl­keen Häy­ry­sen­nie­meen vuon­na 1947. Häy­ry­sen­nie­meen asu­tet­tiin pää­asias­sa evak­ko­ja Laa­to­kan Kar­ja­las­ta ja Pet­sa­mos­ta. Lähem­mäk­si Mar­tin­nie­men kylää aset­tui asu­maan vie­nan­kar­ja­lai­sia. Mar­tin­nie­men kuten myös muut seu­dun sahat tar­jo­si­vat työ­tä niin eva­koil­le kuin muil­le­kin alu­eel­le muuttaneille.

Mos­ko­van väli­rau­han­so­pi­muk­sen mukaan Suo­mi menet­ti Pet­sa­mon Neu­vos­to­lii­tol­le vuon­na 1944. Aluei­ta Kar­ja­las­ta jou­dut­tiin myös luo­vut­ta­maan. Eri puo­lil­le Suo­mea siir­tyi näil­tä Suo­meen kuu­lu­neil­ta aluei­ta 420 000 evak­koa, jois­ta val­tao­sa oli Karjalasta.

Eva­kot jou­tui­vat sopeu­tu­maan uuteen ympä­ris­töön ja raken­ta­maan elä­män­sä alus­ta asti uudes­taan. Myös Mar­tin­nie­meen ja Hau­ki­pu­taal­le he toi­vat tul­les­saan uusia tapo­ja, mur­teen ja orto­dok­sien uskon­non. Tuli­joi­hin suh­tau­tu­mi­nen ei var­sin­kaan alus­sa ollut aina myön­teis­tä ja rys­sit­te­ly oli yleis­tä, vaik­ka tuli­jat oli­vat suo­ma­lai­sia. Ris­ti­rii­tai­suuk­sis­ta ker­too sekin, että ruot­sa­lai­sel­la ran­nik­ko­seu­dul­la ei suos­tut­tu vas­taa­not­ta­maan evak­ko­ja juu­ri lainkaan.

Pek­ka Vuo­non­vir­ta ker­too, että ajan kulues­sa suh­tau­tu­mi­nen tuli­joi­hin muut­tui, epä­luu­lot häl­ve­ni­vät ja väes­tö sulau­tui kes­ke­nään yhtei­sen kans­sa­käy­mi­sen myö­tä. Hän ei muis­ta oma­na kou­luai­koi­naan koke­neen­sa lii­oin kiusaa­mis­ta tai hauk­ku­mis­ta, vaik­ka taus­ta tiedettiin.

Lap­suu­ten­sa hän muis­taa hyvä­nä aika­na, vaik­ka elä­mä oli niukkaa.

– Me kylän lap­set lei­kim­me yhdes­sä ja kier­sim­me talos­ta taloon. Kyläi­ly sii­hen aikaan oli muu­ten­kin ylei­sem­pää. Muis­tan kuin­ka lei­vi­nuu­nil­la oli tär­keä mer­ki­tys sen ajan koti­ta­lou­des­sa läm­mön­läh­tee­nä, lei­po­mi­ses­sa ja ruu­an­lai­tos­sa. Kotiin saat­toi tul­la myös mui­ta lei­po­jia. Äiti lei­poi aina lau­an­tai­sin san­ki-pii­ra­koi­ta, se oli ehdo­ton juttu.

Mar­tin­nie­men rukous­huo­neen raken­si­vat pai­kal­li­set orto­dok­sit ja raken­nusa­lan ammattilaiset.

Tsa­sou­nas­sa todet­tiin har­mik­si vaka­va sisäil­maon­gel­ma 2015. Orto­dok­si­ses­sa seu­ra­kun­nas­sa näh­tiin ainoak­si vaih­toeh­dok­si pur­kaa raken­nus, sil­lä kun­nos­ta­mi­nen tai uusien tilo­jen raken­ta­mi­nen oli­si ylit­tä­nyt seu­ra­kun­nan talou­del­li­sen kan­to­ky­vyn, eikä rukous­huo­net­ta halut­tu jät­tää rapis­tu­maan paikoilleen.

Oulun orto­dok­si­sen seu­ra­kun­nan kirk­ko ja pal­ve­lut ovat koko alu­een orto­dok­si­väes­tön käy­tös­sä. Yhteis­työ myös Hau­ki­pu­taan ev.lut. seu­ra­kun­nan tilo­jen osal­ta käyn­nis­tyi tsa­sou­nan pur­ka­mi­sen jälkeen.