Rakennusmestari Jorma Aarnipuro kuoli muistisairauden uuvuttamana 21. joulukuuta 2024 Oulussa. Hän oli 92-vuotias, syntynyt Haukiputaalla 17. heinäkuuta 1932.
![Jorma Aarnipuro 1932–2024](https://www.rantapohja.fi/wp-content/uploads/2025/01/AarnipuroJorma1_jpeg-ran.jpg)
Jorma Aarnipuro 1932–2024
Aarnipuro valmistui rakennusmestariksi Oulun teknillisestä koulusta vuonna 1957 ja teki työuransa Rakennusvoima Oy:ssä eri puolilla Pohjois-Suomea, sekä yrittäjänä Oulun Pientalo Oy:ssä. Ennen lasten kouluunmenoa perhe asui joka talvi eri rakennuspaikkakunnalla: Inarissa, Kajaanissa, Ylitorniolla ja Taivalkoskella. Erityisen tärkeitä työprojekteja hänelle olivat Oulun Puolivälikankaan vesitornin rakentaminen sekä Franzénin talon entisöinti.
Haukiputaalla kasvanut Aarnipuro oli nuoruudessaan jonkin aikaa töissä Ruotsissa. Armeijaan hän meni vuonna 1952, ja pääsi seuraamaan Helsingin olympialaisia paikan päällä lääkintämiehen roolissa. Reservissä hän siirtyi myöhemmin väestönsuojelutehtäviin.
Jorma oli järjestelmällinen, teknisesti lahjakas ja käsistään kätevä. Kotioloissa hän teki monia arkea helpottavia keksintöjä ja rakenteli Sankoniemen kotirantaansa majakan pienoismallin ja toimivan vanhanajan tuulimyllyn Kiiminkijoen soutelijoiden ihastukseksi.
Hän oli ahkera metsästäjä ja intohimoinen kalastaja. Vähintään yhtä tärkeitä kuin saalis ja luonnossa liikkuminen, olivat näissä harrastuksissa syntyneet kaveruussuhteet, joista osa jatkui hänen elämänsä loppuun asti. Liikunnallinen elämäntyyli piti hänet hyvässä fyysisessä kunnossa vanhuusikään asti.
Jorma rakasti myös kirjoittamista ja haaveili nuorena kirjailijan ammatista, mutta koska se oli toimeentuloa ajatellen yhtä epävarmaa kuin nykyäänkin, hän jatkoi kirjoittamista harrastuksena. Hänen kynästään syntyi lukuisia erätarinoita sekä mielipidekirjoituksia nimimerkillä ”Ässäkurvin äkisijä”.
Isä ehti olla naimisissa äitimme kanssa liki 70 vuotta. Äidin mukaan hän oli puolisona turvallinen ja hauska, sekä lapsille hyvä isä. 60-vuotishääjuhlissa Jorma kuvasi vaimoaan näin: ”Ritva on kivi, jonka ympärille on kerrytty ja siinä on pysytty.”
Isä otti minut ja veljeni Heikin mukaan moniin harrastuksiinsa. Olen istunut pilkillä alle kahden vuoden ikäisenä, kulkenut merellä rysällä ja metsällä lintujen perässä ja hirvipassissa. Isä opetti meitä avarakatseisiksi, uteliaiksi, suvaitsevaiseksi sekä luontoa ja siellä liikkumista rakastaviksi. Myös koirat kuuluivat aina hänen elämäänsä. Ne olivat metsästyskavereita, mutta myös perheenjäseniä ja ystäviä.
Isä tuli loistavasti toimeen lasten kanssa ja oli aina ensimmäisenä lattialla leikkimässä, kun pikkuväkeä tuli kylään. Hänellä oli Ritvansa kanssa kaksi lasta, neljä lastenlasta ja liuta lastenlastenlapsia.
Jorma Aarnipuro oli puhelias, sosiaalinen ja hyvin optimistinen ihminen, joka tunnettiin sanavalmiudestaan ja huumoristaan. Nämä piirteet säilyivät hänessä loppuun asti.
Hänen elämänasennettaan kuvaa ote syntymäpäivälaulusta, jonka Vexi Salmi hänelle pyynnöstäni sanoitti, ja jonka Kassu Halonen esitti isän 70-vuotispäivillä heinäkuussa 2002:
”Elämänsä arjen kun höystää huumorilla,
huoliensa yli käy kuin kulkis untuvilla,
ja sanaleikin taito
sen antoi äidinmaito.”
(Sävel: Reppu ja reissumies)
Marja Aarnipuro, Jorma Aarnipuron tytär