Mis­sä moto­ris­tit koh­taa­vat, siel­lä jut­tua riittää

Moto­ris­te­ja Hau­ki­pu­taal­ta ja Oulun seu­dul­ta kur­vai­li kokoon­tu­mi­seen Mar­tin­nie­men Ker­ho­laan lau­an­tai-ilta­päi­vä­nä kah­vit­te­le­maan ja pori­noi­maan. Sää oli aurin­koi­nen ja läm­min­kin, mut­ta syk­sy puk­kaa pääl­le – monet arve­li­vat­kin päi­vän olleen vii­mei­nen ajo­päi­vä täl­le kesälle.

Tosin moot­to­ri­pyö­rien paris­sa riit­tää puu­haa tal­vi­kau­te­na­kin, kuten halo­sen­nie­me­läi­sel­lä Toni Hil­tusel­la, joka huol­taa ja kus­to­moi omaa ja vai­mon­sa Mir­ki­tan harrikkaa.

– Nämä­kin ajo­kit täs­sä ovat aivan eri­lai­sil­ta kuin mitä ne alun­pe­rin oli­vat, Toni kuittaa.

– Se hom­ma ei kuu­lu minul­le, minä vain aje­len, nau­rah­taa kym­men­kun­ta vuot­ta moot­to­ri­pyö­räi­lyä har­ras­ta­nut Mir­kit­ta. Tonil­la on ollut moot­to­ri­pyö­rä nuo­res­ta pitäen.

Paris­kun­ta oli läh­te­nyt lau­an­tai­a­je­lul­le Ker­ho­lan kokoon­tu­mi­seen Kol­jun maa­lais­mark­ki­noi­den kautta.

– Useas­ti emme ole käy­neet täl­lai­sis­sa kokoon­tu­mi­sis­sa, vaan aje­lem­me pää­asias­sa omia reis­su­ja, sum­ma­si­vat Hiltuset.

Kesän moot­to­ri­py­rö­reis­suis­ta ja kul­ku­pe­leis­tä riit­ti alan har­ras­ta­jil­la ja pai­kal­le tul­leil­la kat­se­li­joil­la jutun­juur­ta. Välil­lä käy­tiin kah­vit­te­le­mas­sa. Sep­po ja Asta Lopak­ka sekä Tapio Hin­tik­ka van­noi­vat iso­jen Hon­da Gold Win­gien nimeen, jot­ka ovat mat­ka­pyö­rien aatelia.

Lopa­koil­la mit­ta­riin tuli elo­kuus­sa 6 400 kilo­met­riä, kun paris­kun­ta päät­ti läh­teä käy­mään Parii­sis­sa kah­vil­la. Koko­nai­suu­des­saan reis­su oli hie­no kokemus.

– Mikä minul­la kyy­dis­sä istues­sa, ja täs­sä Win­gis­sä se on miel­lyt­tä­vää omal­la eril­li­sel­lä taka­pen­kil­lä. Alus­sa­han se oli opet­te­lus­sa miten kyy­dis­sä yli­pää­tään istu­taan, pal­jas­ti Asta.

– Sanoin, että ei se ole muu­ta kuin “töt­te­röt” vas­ten aja­jan sel­kää ja menok­si, veis­te­li puoliso.

Mar­tin­nie­me­läi­sel­lä Tapio Hin­ti­kal­la on kesän ajo­ki­lo­met­re­jä taka­na 10 000. Hän on aja­nut Mar­tis­ta töi­hin Van­taal­le ja takai­sin viikonlopuksi.

– Nyt tai­si olla vii­mei­nen reis­su täl­lä pelil­lä, sil­lä Oulua koh­ti tul­les­sa piti jo lisä­tä kovas­ti vaa­tet­ta, poh­dis­ke­li Hintikka.

Moot­to­ri­pyö­räi­li­jöil­le on tar­jol­la kokoon­tu­mis­ajo­ja tapah­tu­mi­neen eri puo­lil­la Suo­mea ja ulko­mai­ta myö­ten var­mas­ti joka vii­kon­lo­pul­le. Myös pie­nem­piä pai­kal­li­sia epä­vi­ral­li­sia kokoon­tu­mi­sia jär­jes­te­tään monin pai­koin. Lisäk­si on omia mal­li­koh­tai­sia tapah­tu­mia. Yksi lop­pu­ke­sän isois­ta moto­ris­tien kokoon­tu­mis­ajois­ta oli Jänk­häl­lä jyti­see Saa­ri­sel­lä elo­kuun lopus­sa, jon­ka jär­jes­tä­mi­ses­sä Tapio Hin­tik­ka­kin on ollut muka­na, pait­si nyt töi­den takia.

– Täl­lai­set pie­nem­mät lähia­jot ovat myös muka­via. Jos­pa ensi kesä­nä alet­tai­siin kokoon­tua vii­kot­tain jona­kin ilta­na tääl­lä Ker­ho­las­sa. Pitää­kin vin­ka­ta asias­ta Ker­ho­lan Qvis­tin Pekal­le, suun­nit­te­li Hintikka.

Pitem­mät reis­sut Euroop­paan tai Nor­jan ser­pen­tii­ni­teil­le ovat hänel­le kuin Lopa­koil­le­kin tul­leet tutuiksi.

Mikä sit­ten moot­to­ri­pyö­räi­lys­sä kiehtoo?

Asta ja Sep­po Lopak­ka ja Tapio Hin­tik­ka tuu­mi­vat het­ken ja vas­taa­vat, että pyö­rän seläs­tä näkee mai­se­mia aivan omal­la taval­laan ja tun­tee tuok­su­ja­kin toi­sin kuin autol­la mat­ka­tes­sa. Point­ti ei suin­kaan ole koval­la vauh­dil­la kaahaamisessa.

Voi myös olla, että ker­ran moto­ris­ti, aina moto­ris­ti. Har­ras­tuk­seen vih­kiy­ty­neet ovat myös kuin yhtä suur­ta per­het­tä ja hen­gen­hei­mo­lai­sia, joil­la vir­taa ben­saa suonissa.

Tutus­tu Ran­ta­poh­jan tilaus­tar­jouk­siin täs­tä.