Minun tari­na­ni: Elä­mää munuais­siir­teen turvin

San­na Merenluoto-Timonen,35 sai­ras­tui munuai­sen vajaa­toi­min­taan 18-vuo­ti­aa­na. 30-vuo­ti­aa­na hän sai elin­siir­to­na uuden munuaisen.

Nyt kun munuai­sen­siir­ros­ta on kulu­nut vii­si vuot­ta, San­na ker­too voi­van­sa ihan hyvin. Hän käy töis­sä ja elää nor­maa­lia elä­mää, vain tie­tyin pie­nin rajoit­tein. Sai­raus mul­lis­ti kui­ten­kin elä­mää ja vaa­ti sopeu­tu­mis­ta, mut­ta tilan­teen kans­sa hän on tul­lut sinuiksi.

– Enää en päi­vit­täin ajat­te­le asi­aa, kos­ka elin­siir­ros­ta on kulu­nut jo näin pit­kä aika.

San­na halu­aa ker­toa tari­naan­sa myös jul­ki­ses­ti ja sitä kaut­ta tuo­da munuais­sai­raut­ta tie­toi­suu­teen. San­nan tari­na kuul­tiin Mar­tin­nie­men tari­nail­las­sa hel­mi­kuus­sa. Täl­lä vii­kol­la vie­te­tään munuais­viik­koa ja Maa­il­man munuais­päi­vä on tors­tai­na 9.3.

Vii­kon tee­moi­na ovat munuais­sai­rauk­sien ennal­taeh­käi­sy ja var­hai­nen tun­nis­ta­mi­nen, munuai­set ja veren­pai­ne sekä koti­dia­lyy­sin lisääminen.

Ensim­mäi­siä hii­pu­mi­sen merk­ke­jä San­nan munuai­ses­sa alkoi ilme­tä hänen olles­saan 18-vuo­tias. Sii­tä seu­ra­si munuais­po­ti­laan ruo­ka­ra­joi­tuk­sia ja veren­pai­ne­lää­ki­tys. Hänel­lä oli todet­tu “valu­vi­ka­na” heti syn­ty­män jäl­keen vasem­man puo­len kutis­tus­mu­nuai­nen, jos­ta ei kos­kaan oli­si tul­lut oike­aa toi­mi­vaa munuaista.

– Isäl­lä­ni oli myös­kin tämä vika ja sen ei pitä­nyt olla perin­nöl­lis­tä, mut­ta kas kum­maa joten­kin se minul­le tuli. Käy­tän­nös­sä siis elin yhdel­lä oikeas­ti toi­mi­val­la munuai­sel­la täy­si-ikäi­sek­si asti ilman mitään ihmei­tä, lukuu­not­ta­mat­ta jat­ku­via kont­rol­li­käyn­te­jä Oys:ssa.

Munuai­sen vajaa­toi­min­ta kehit­tyi hil­jal­leen ajan myö­tä kes­ki­vai­keak­si vajaa­toi­min­nak­si. Ruo­ka­va­lios­ta tuli tiu­kem­paa ja lää­ki­tys­tä lisättiin.

Munuai­sen toi­min­ta romah­ti San­nan odot­taes­sa esi­kois­taan vuon­na 2014. Suruk­si ras­kaus kes­key­tyi vii­den­nel­lä kuu­kau­del­la, ja tytär on enkelinä.

Kei­no­mu­nuais­hoi­to eli dia­lyy­si­hoi­to aloi­tet­tiin hel­mi­kuus­sa 2015 San­nan olles­sa 27-vuo­tias. Tut­ki­mus­ten jäl­keen hän pää­si elin­siir­to­lis­tal­le odot­ta­maan hänel­le sopi­vaa munuaista.

– Tein dia­lyy­siä koto­na mel­kein kol­me vuot­ta. Dia­lyy­si eli kei­no­mu­nuais­hoi­to­muo­to­ja on kak­si: hemo­dia­lyy­si sekä vat­sa­kal­vo­dia­lyy­si. Valit­sin jäl­kim­mäi­sen ja tein dia­lyy­siä yöko­neel­la joka yö koto­na 8–9 tun­tia. Käy­tän­nös­sä se mer­kit­si, että illal­la kiin­ni konee­seen ja aamul­la irti. Näin päi­vi­sin pys­tyin liik­ku­maan vapaas­ti ja käy­mään töissä.

Tam­mi­kuus­sa 2018 tuli vih­doin SE soitto .

– Minul­le oli löy­ty­nyt sopi­va munuai­nen. Äkkiä Oys:iin tut­ki­muk­siin, että olin ter­ve ja kun­nos­sa siir­toa var­ten. Sit­ten seu­raa­val­la len­to­ko­neel­la Hel­sin­kiin Mei­lah­teen, jon­ne kaik­ki elin­siir­rot on kes­ki­tet­ty Suo­mes­sa. Lauk­ku minul­la oli­kin ollut pakat­tu­na koko ajan odot­ta­mas­sa lähtöä.

Munuai­sen­siir­ros­sa van­haa munuais­ta ei pois­te­ta, jos sii­hen ei ole syy­tä, vaan siir­to­mu­nuai­nen lai­te­taan van­han ala­puo­lel­le. Leik­kauk­ses­sa vat­san­peit­tei­siin ja vat­sa­li­hak­siin teh­dään viil­to, joka on noin 20 sen­tin mit­tai­nen. Siir­to­mu­nuai­nen ase­te­taan ala­vat­sal­le vat­san­peit­tei­den alle, vähän nivusen yläpuolelle.

– Ope­raa­tio oli iso, joten sii­tä kun­tou­tu­mi­nen­kin vei aikaa, muis­te­lee Sanna.

Käy­tän­nös­sä hän sai munuai­sen jol­ta­kin aivo­kuol­leel­ta eli­men­luo­vut­ta­jal­ta. Toi­nen lah­joi­tet­tu munuai­nen on siir­ret­ty jol­le­kin toi­sel­le tarvitsijalle.

Nyky­ään San­nan voin­ti on hyvä.

– Käyn töis­sä sii­voo­ja­na, jou­dun vain syö­mään hyl­jin­nä­nes­to­lääk­kei­tä 12 tun­nin välein lopun elä­mää­ni. Lää­ki­tys las­kee eli­mis­tö­ni vas­tus­tus­ky­kyä, joten hygie­nias­ta pitää huo­leh­tia ja vält­tää altis­tu­mis­ta fluns­sil­le. Myös aurin­gol­ta pitää suo­jau­tua, kos­ka lää­ki­tys lisää iho­syö­vän ris­kiä. Ruo­ka­va­lioon kuu­luu vähä­suo­lai­nen perus­ter­veel­li­nen ruoka.

Mat­kan var­rel­la suu­re­na tuke­na San­nal­le ovat olleet per­he ja aviomies.

– Menim­me nai­mi­siin 2015. Mie­he­ni on ollut tuke­na joka aske­leel­la, kiit­te­lee Sanna.

Elin­siir­to ei ole este ras­kau­del­le, mut­ta San­nan krop­pa on ollut sitä miel­tä, ettei enää raskaaksi.

– Näin on ihan hyvä. Meil­le koi­rat ovat tär­kei­tä, täl­lä het­kel­lä meil­lä on yksi koi­ra, vuo­den ikäi­nen dree­ve­ri Jane, jon­ka kans­sa on muka­vaa lenk­keil­lä Häy­ry­sen­nie­men met­sis­sä. Iloa tuo­vat kum­mi­lap­set ja ystä­vien lap­set, jot­ka ovat aina ter­ve­tul­lei­ta meille.

San­na on myös kou­lu­tet­tu ver­tais­tu­ki­ja. Hänet voi tava­ta Hau­ki­pu­taan asu­kas­tu­val­la 5.4. ja 3.5. kel­lo 17–19.

Munuais­ten tehtävät

• Ihmi­sel­lä on kak­si munuais­ta, jot­ka sijait­se­vat sel­kä­ran­gan molem­min puo­lin alim­pien kyl­ki­lui­den alla. Ne ovat pavun muo­toi­set ja pituu­del­taan noin 12 sent­ti­met­riä ja pai­na­vat 160 gramma

• Ne pois­ta­vat kehos­ta nes­tet­tä, kuo­na-ainei­ta ja sää­te­le­vät veren­pai­net­ta. Munuai­set ohjaa­vat puna­so­lu­jen muo­dos­tu­mis­ta, tuot­ta­vat D‑vitamiinia ja erit­tä­vät hormoneja.

• Munuais­sai­rau­den var­hai­nen totea­mi­nen tär­ke­ää, kos­ka sen ete­ne­mis­tä voi hidastaa.

• Arviol­ta kym­me­nes­osal­la suo­ma­lai­sis­ta on kroo­ni­nen munuaissairaus.

• Munuais­kor­vaus­hoi­dos­sa oli liki 5300 hen­ki­löä vuo­den 2021 lopus­sa. Heis­tä dia­lyy­si­hoi­dos­sa oli noin 1900 hen­ki­löä ja toi­mi­va munuais­siir­re oli 3394 henkilöllä.

• Munuai­sen­siir­to­ja teh­tiin vuo­den aika­na yhteen­sä 268

• Tyy­pin 1 ja tyy­pin 2 dia­be­tes lisää­vät ris­kiä saa­da munuaistauti

• Munuai­sen­siir­to on elin­siir­toon sovel­tu­vil­le paras munuaiskorvaushoitomuoto.

 

Minun tari­na­ni ‑illat Mar­tin­nie­men kirjastossa

• 14.3. Annen tari­na: “Minä ja koke­mus­pe­räi­sen tie­to­kir­jan kir­joit­ta­mi­nen. kel­lo 17.30.

• Anne Roth on kir­jai­li­ja, joka kir­joit­taa koke­mus­pe­räi­siä tie­to­kir­jo­ja (mm. Sekun­dak­rop­pa – Elä­mä­ni kil­pi­rau­has­po­ti­laa­na., Tarun­hoh­toi­nen Tan­ka­vaa­ra – Kul­ta­ky­län tarinoita).

Roth on har­ras­ta­nut kul­lan­huuh­don­taa pik­ku tytös­tä läh­tien. “Kun pysä­köin auto­ni Tan­ka­vaa­raan, minut val­taa rau­ha. Oli­pa elä­mäs­sä­ni mil­lai­sia huo­lia ja mur­hei­ta tan­sa, yhtäk­kiä tie­dän, että kaik­ki jär­jes­tyy”. Kir­joit­ta­mal­la hän pää­see myös irti arjen haasteista.

• Mah­dol­li­suus on esit­tää kysy­myk­siä kah­vit­te­lun lomassa.

• Tule­vat tari­nail­lat: 18.4. Anna Ala­kui­ja­la: Minä ja met­sä­po­lut, 16.5. Jyr­ki Mäki: Minä ja sar­ja­ku­vien tekeminen.