Luon­to ins­pi­roi Pir­jo Soh­loa tai­teen polulla

Mar­tin­nie­me­läi­nen Pir­jo Soh­lo tem­pau­tui tai­teen maa­il­maan nel­jä vuo­si­kym­men­tä sit­ten, eikä into­hi­mol­le näy lop­pua. Hän on sii­tä läh­tien maa­lan­nut tau­lu­ja, teh­nyt metal­li­gra­fiik­kaa ja ollut muka­na lukui­sis­sa näyt­te­lyis­sä – niin omis­sa kuin yhteisissä.

Soh­lo tun­ne­taan eri­tyi­ses­ti luon­non­lä­hei­sis­tä maa­lauk­sis­taan, joi­ta värit­tää hänen lähei­nen luon­to­suh­de. Ins­pi­raa­tion läh­tee­nä toi­mi­vat koti­seu­dun ran­ta­mai­se­mat ja met­säym­pä­ris­töt, jois­sa hän viih­tyy ja lumou­tuu luon­non yksi­tyis­koh­dis­ta ja rau­has­ta. Hänen tai­teen­sa ulot­tuu myös muo­to­ku­viin ja asetelmiin.

Ensim­mäi­set öljy­vä­ri­maa­lauk­set kuva­si­vat vih­re­ää met­sä­nä­ky­mää ja ran­nal­la kir­jaa luke­vaa tytär­tä. Vii­mei­sin seka­tek­nii­kal­la teh­ty akva­rel­li on väri­kyl­läi­nen kukka-asetelma.

Vuo­si 2024 oli kuva­tai­tei­li­jal­le mer­ki­tyk­sel­li­nen, sil­lä se juh­lis­ti 40 vuot­ta sit­ten alka­nut­ta aktii­vis­ta tai­de­har­ras­tus­ta. Tuol­loin hän suun­ta­si Hau­ki­pu­taan työ­väen­opis­ton kurs­sil­le ja aloit­ti öljy­vä­reil­lä. Kipi­nä tai­tee­seen syt­tyi kui­ten­kin jo Hau­ki­pu­taan lukios­sa kuva­tai­deo­pet­ta­ja Kai­sa Mäen innos­ta­vas­sa ja kan­nus­ta­vas­sa opissa.

Vuon­na 1985 Soh­lo liit­tyi perus­tet­tuun Hau­ki­pu­taan Tai­deyh­dis­tyk­seen, joka juh­lii ensi vuon­na 40-vuo­tis­tai­val­taan. Hän on ollut yhdis­tyk­sen toi­min­nas­sa aktii­vi­ses­ti muka­na alus­ta asti ja sih­tee­ri­nä kah­teen ottee­seen. Nyt hän on lupau­tu­nut puheen­joh­ta­jan teh­tä­viin juhlavuonna.

– Olen iloi­nen, että yhdis­tys on edel­leen toi­min­nas­sa, sil­lä välil­lä on ollut hil­jai­sem­pia­kin kausia. Tai­deyh­dis­tyk­sen toi­min­ta on anta­nut var­mas­ti kai­kil­le pal­jon, myös minul­le itselleni.

Hau­ki­pu­taan Tai­deyh­dis­tyk­sen perus­ta­mi­seen vai­kut­ti aikoi­naan mer­kit­tä­väs­ti pait­si pai­kal­li­nen tai­de­vä­ki myös Hau­ki­pu­taan kun­ta, joka tuki aktii­vi­ses­ti yhdis­tyk­sen syn­tyä. Perus­ta­mis­asia­kir­jan alle­kir­joit­ti­vat huh­ti­kuus­sa 1985 kult­tuu­ri­lau­ta­kun­nan puheen­joh­ta­ja Pert­ti Hyvö­nen ja kult­tuu­ri­sih­tee­ri Rai­ja Päk­ki­lä. Tai­deyh­dis­tyk­sen ensim­mäi­se­nä puheen­joh­ta­ja­na toi­mi Aune Leh­to.

Pir­jo Soh­lo on osal­lis­tu­nut vuo­sien var­rel­la aktii­vi­ses­ti monil­le tai­de­kurs­seil­le. Opet­ta­ji­na ovat toi­mi­neet Anne­li Gumbler, Mat­ti Mik­ko­la, Ans­si Han­he­la, Kale­vi Val­le, San­na Koi­vis­to, Suvi Man­no­nen sekä useat muut.

– Olen saa­nut ope­tus­ta eri tek­nii­kois­sa öljyvãri‑, akva­rel­li- ja pas­tel­li­maa­lauk­ses­sa. Elä­vän mal­lin piir­tä­mis­tä ja muo­vai­lua olen oppi­nut San­na Koi­vis­ton opas­tuk­sel­la ja metal­li­gra­fiik­kaa Suvi Man­no­sen kursseilla.

Hän on aina ollut inno­kas oppi­maan ja kokei­le­maan eri­lai­sia tai­de­tek­nii­koi­ta, mikä näkyy moni­puo­li­ses­sa tuo­tan­nos­sa. Vuo­si­kym­men­ten var­rel­la töi­tä on ollut esil­lä muun muas­sa Hau­ki­pu­taal­la, Iis­sä, Kii­min­gis­sä, Simos­sa, Oulus­sa ja Tyr­nä­väl­lä. Tau­lu­jaan hän on myy­nyt lähin­nä kat­taak­seen tai­de­har­ras­tuk­sen kus­tan­nuk­sia ja pitäen itses­tään mata­laa pro­fii­lia – tai­de on saa­nut puhua puolestaan.

Lap­suu­den maisemiin

Pir­jo Soh­lo asuu Mar­tin­nie­mes­sä Krop­sun­kan­kaal­la enti­ses­sä lap­suu­den­ko­dis­saan. Kodin sei­nät ker­to­vat hänen elä­mäs­tään, sil­lä niil­lä on tilaa sekä hänen omil­le teok­sil­leen että vuo­si­kym­men­ten var­rel­la han­ki­tuil­le tai lah­jak­si saa­duil­le maa­lauk­sil­le, joil­la jokai­sel­la on oma tari­nan­sa. Muka­na on myös tyt­tä­ren teke­miä maa­lauk­sia, mikä ker­too kiin­nos­tuk­sen kuva­tai­tei­siin ja tai­teel­li­suu­den siir­ty­neen seu­raa­val­le sukupolvelle.

Lukio­ai­ka­na Hau­ki­pu­taal­la Pir­jo suun­ta­si ystä­vän­sä kans­sa kesä­töi­hin pai­kal­li­seen Sii­po­lan laa­tik­ko­teh­taal­le tavoit­tee­na tie­na­ta mat­ka­ra­hat Ruot­siin yli­op­pi­las­kir­joi­tus­ten jäl­keen. Ystä­vän sisa­ruk­sia asui Göte­bor­gin lähel­lä Möln­da­lis­sa. Ruot­sis­sa vie­räh­ti puo­li­tois­ta vuot­ta sii­vous- ja mui­den töi­den paris­sa ennen paluu­ta kotikonnuille.

Haa­vee­na oli tai­deo­pin­not Ate­neu­mis­sa, mut­ta hän pää­tyi hakeu­tu­maan sai­raan­hoi­to-oppi­lai­tok­seen ja val­mis­tui sai­raan­hoi­ta­jak­si 1973. Opis­ke­luai­ka­na Pir­jo tapa­si myös tule­van puo­li­son­sa Ilkan. Per­hee­seen syn­tyi kak­si tytär­tä ja poi­ka. Vuon­na 1990 hän suo­rit­ti eri­kois­sai­raan­hoi­ta­jan tut­kin­non ja on teh­nyt pit­kän työ­uran­sa Oulun yli­opis­to­sai­raa­lan iho­tau­tikli­ni­kal­la. Työyh­tei­sös­tä on jää­nyt hyviä muistoja.

Oulun-vuo­sien jäl­keen ympy­rä sul­keu­tui, kun per­he muut­ti 1980-luvun alus­sa Pir­jon lap­suu­den­ko­tiin Krop­sun­kan­kaal­le Putaan­ky­läl­le. Tai­de­har­ras­tus sai yhä enem­män tilaa hänen elä­mäs­sään ja myös puo­li­sol­ta kan­nus­tus­ta, mikä oli tärkeää.

Suu­ri muu­tos elä­mäs­sä tapah­tui Pir­jon jää­tyä les­kek­si vuon­na 2001. Muu­ta­man hil­jai­sen vuo­den jäl­keen hän päät­ti läh­teä tans­si­kurs­seil­le ja sitä myö­tä alkoi kun­toa yllä­pi­tä­vä ja sosi­aa­li­nen tanssiharrastus.

– Kesäi­sin tavoit­tee­na minul­la on myös käy­dä uimas­sa joka päivä.

Maa­laa­mi­sen ja metal­li­gra­fii­kan lisäk­si har­ras­tuk­siin kuu­lu­vat myös musiik­ki ja luke­mi­nen, eri­tyi­ses­ti kiin­nos­ta­vat tai­de­his­to­ria ja ‑kir­jal­li­suus sekä tai­tei­li­joi­den elä­män­ker­rat. Esi­mer­kik­si Riit­ta Kont­ti­nen on kir­joit­ta­nut kiin­nos­ta­via kuvauk­sia nais­kir­jai­li­jois­ta. Tai­tees­sa puhut­te­lee eri­tyi­ses­ti rans­ka­lai­nen 1800–1900-luvun tai­de. Yksi suo­ma­lai­sis­ta lem­pi­tai­tei­li­jois­ta on Hele­ne Sch­jerf­beck.

Mat­koil­la ja lähi­seu­duil­la tai­den­näyt­te­lyt ja kult­tuu­ri­ta­pah­tu­mat ovat Pir­jol­le tär­kei­tä käyn­ti­koh­tei­ta. Hän on myös innos­tu­nut valo­ku­vauk­ses­ta, joka on kul­ke­nut muka­na lähei­se­nä har­ras­tuk­se­na koko elä­män ajan.

– Lei­po­mi­nen ja ruo­an­lait­to ovat mie­lui­sia kodin puu­hia, jot­ka ovat var­mas­ti­kin periy­ty­neet äidin esimerkistä.

Luon­to ja sen mai­se­mat ovat jat­ku­va ins­pi­raa­tion läh­de Pir­jo Soh­lon tai­teel­le ja tar­joa­vat samal­la puit­teet ulkoi­lul­le. Luon­nos­sa mie­li ja sie­lu lepää­vät, kun muis­taa pysäh­tyä ja tark­kail­la ympä­röi­vän luon­non ihmeitä.

– Arvos­tan suu­res­ti luon­non itsen­sä muo­vaa­mia mai­se­mia, joi­ta tuli­si arvos­taa enem­män. Toi­von, että vesis­tö­jen var­sia ja mui­ta luon­to­koh­tei­ta säi­ly­tet­täi­siin mah­dol­li­sim­man laa­jal­ti kaik­kien ulot­tu­vil­la ja yhtei­ses­sä vir­kis­tys­käy­tös­sä, Pir­jo toteaa.

Pir­jo Sohlo

• Kuva­tai­tei­li­ja. Syn­ty­nyt v. 1948 Mar­tin­nie­mes­sä, o.s. Ervasti

• Yli­op­pi­las Hau­ki­pu­taan yhteis­kou­lus­ta 1968

• Eläk­keel­lä sai­raan­hoi­ta­jan työstä.

• Vuon­na 2025 40 vuot­ta täyt­tä­vän Hau­ki­pu­taan Tai­deyh­dis­tyk­sen perus­ta­ja- ja kun­nia­jä­sen, toi­mi­nut hal­li­tuk­ses­sa ja sih­tee­ri­nä. Yhdis­tyk­sen puheen­joh­ta­ja 2025=>

• Oulun seu­dun kuva­tai­tei­li­joi­den jäsen

• Har­ras­tuk­si­na myös mm. valo­ku­vaus, tai­de­kir­jal­li­suus, kult­tuu­ri­ta­pah­tu­mat, lava­tans­si ja käsityöt.