Luku­päi­vän runo

Hau­ki­pu­taan kou­lun 7C-luok­ka teki maa­lis­kuus­sa luku­päi­vä­nä runon luet­ta­vis­ta kir­jois­taan niin, että jokai­nen otti kir­jan ensim­mäi­sen ja vii­mei­sen virk­keen ylös. Syn­tyi seu­raa­van­lai­set runot.

Ensim­mäis­ten lausei­den runo.

Näy­tel­mä­keik­ka Oulus­sa, maa­lis­kuun lop­pu­puo­li vuon­na 2018.

San­ka­rin kuu­lui­sa kynä kiil­te­lee iltapäiväauringossa.

- I’m only hap­py when it rains.

Minun nime­ni on Mar­ga­ret Lea­ry ja olen kym­me­nen vuot­ta van­ha ja käyn kes­kus­kou­lun vii­det­tä luokkaa.

Minun nime­ni on Rap­hael Fer­nan­dez ja asun kaatopaikalla.

Täs­sä Bert Ljung, 12 vuot­ta, 3 kuu­kaut­ta ja 17 päivää.

Aura istui yksiön­sä peda­tul­la pari­vuo­teel­la, äidin virk­kaa­man sini­sen päi­vä­pei­ton päällä.

Mariam oli 5, kun hän kuu­li ensim­mäi­sen ker­ran sanan harami.

Pel­ko yllätysraskaudesta.

Säh­kö­moot­to­ri hiipuu.

Tänään mä rikoin mun periaatetta.

Oli kiva saa­da sun joululahjasi.

Tui­jo­tan kat­toa, sul­jen sil­mät, tui­jo­tan kat­toon kiin­ni­tet­ty­jä pimeäs­sä hoh­ta­via täh­tiä, omaa täh­ti­tai­vas­ta­ni, ja pyö­räh­dän mahalleni.

Tie­to­ko­ne ava­si net­tiä hitaasti

Vii­meis­ten lausei­den runo.

Kuo­no umpeen!

Hit­to ku ei sat­tu­nut oleen veis­tä mukana

yli­jät­ti­läi­set

Enem­pää ei täs­tä asias­ta sanota.

Ja sil­loin kun tun­nen olo­ni yksi­näi­sek­si ja epä­toi­voi­sek­si saan loh­tua nii­den ihmis­ten äänet­tö­mäs­tä seu­ras­ta jot­ka ovat koke­neet kovem­pia ja sil­ti sel­vin­neet hengissä.

I catch his reflec­tion in the back­seat win­dow, and he can’t either.

Slouc­hins hope­ful­ly towards tad­field… forever…

Tämä on vii­mei­nen len­tom­me meren yli.

Hei­dän tari­nan­sa oli vas­ta alussa.

Kah­den aske­leen pääs­sä hänen taka­naan lausun

hänen nimen­sä “Skye”.

The doc­tor could not hold back a tear.

I wan­ted to use it to love and be loved in return.

On ollut ilo tava­ta teis­tä ihan jokainen.

It’s time for us all to go home.

I wan­ted to use it to love and be loved in return.

Jal­kaa­ni oli kie­tou­tu­nut lum­peen­var­si. Vesi kellutti.

Hän odot­taa innol­la sitä, että voi jat­kos­sa kir­joit­taa lisää kir­jo­ja ja ääri­seik­kai­lu­ja, jois­ta mah­dol­li­sim­man monet lap­set pää­se­vät osallisiksi.

Lop­pu hyvin kaik­ki huonosti.

Jut­tu jul­kais­taan osa­na Ran­ta­poh­jan ja alu­een kou­lu­jen yhteistyötä.